3. Kulttuuritapahtumien ekosysteemit muutoksessa
Kai Artes, Leena Björkqvist, Katri Halonen, Juha Iso-Aho & Pekka Uotila
Tapahtumatuotantoalalle syntyy jatkuvasti uusia toimijatahoja ja samanaikaisesti toisia hiipuu pois. Vain pieni osa suomalaisista tapahtumista kuuluu valtakunnalliseen Finland Festivals --järjestöön. Tässä kartoituksessa mukana olleista festivaaleista järjestöön kuuluvat kaikki paitsi Pikseliähky. Finland Festivalsin (Vuoden 2009 kävijätilastot, 2009) teettämän jäsenkyselyn tulosten mukaan Suomen moninaisilla festivaaleilla on uskollinen ja vakiintunut yleisö, joka ei jätä suosikkejaan taloudellisesti ankeinakaan aikoina. Tämä nähdään etenkin tuotteistamisosaamisena, jossa uusimman uuden esittäminen, riskinotto, yllätykset ja elämykset on pystytty käärimään helposti ostettavaan, ammattitaitoiseen pakettiin. Paketissa on liitetty sekä taiteelliset että matkailullisetkin aspektit sujuvasti yhteen.
Tämän kartoituksen esimerkkitapaukset edustavat festivaalien vakiintuneempaa joukkoa. Heidänkään toiminta ei ole välttämättä vakiintunutta ja stabiilia. Esimerkiksi kartoituksen tekemisen aikoihin Kaustinen Folk Music Festival oli toistuvasti medioissa talousvaikeuksien vuoksi ja sen jatkuvuus oli uhattuna. Myös Pixeliähky toimii vaikeassa tilanteessa epävarman rahoituksen vuoksi.
Kartoituksessa mukana olleiden eri tapahtumatuotantojen ympärille on rakentunut sidossuhteiltaan monisäikeinen ja tasoinen toimijaverkosto, jonka toimijakunnassa ja toimijoiden funktioissa on suuria tapahtumakohtaisia eroja. Pääpiirteittäin kuitenkin voidaan tiivistää, että tapahtumatuotannon kannalta keskeisiä yhteistyötahoja ovat julkinen sektori, kolmas sektori, yritys- ja alihankintaverkostot, vapaaehtoiset ja etenkin mediasta, oman alan toimijoista ja koulutuskentästä rakentuvat sidosryhmät. Kuviossa yksi jaotellaan tapahtumatuotannon yhteen kokoavan ekosysteemin eri toimijatahoja ja heidän funktiotaan tapahtumatuotannon verkostossa.
KUVIO 1. Tapahtumatuotannon ympärillä oleva tuotannollinen toimijaverkosto
Kuviossa yksi tiivistetty tapahtumatuotannon verkosto on kokoelma eri tapahtumien pohjalta kerätyistä aineistosta. Jokainen esimerkkitapauksemme ei siis ole tällaisen kokonaisuuden keskiössä, vaan eri systeemin osat painottuvat eri tavoin. Julkisella sektorilla on useita rooleja yksittäisten tapahtumatuotantojen verkostoissa.
Tapahtumat toimivat tiiviissä yhteistyössä osana ekosysteemiä, joka aktivoituu tapahtuman ympärillä ja on yleensä passiivisempi sen ulkopuolella. Yleensä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on monivuotista, jossa syklisesti toistuvan aktiivisen jakson pituus vaihtelee vuosittain noin 3-9 kuukauden välillä. Tapahtumatuotantotoiminnan tiivistyminen vuosittain tiettyyn ajankohtaan luo alalle oman sykkeensä, jonka dynamiikkaan kuuluu esimerkiksi teknisen kaluston ajoittainen saatavuusongelma monen festivaalin tarpeiden sattuessa samalle viikonlopulle. Syke tekee kassavirrasta, työntekijätarpeesta ja työmäärästä epäsäännöllisen ja pakottaa monesti tapahtumatuotanto-organisaation toimijoita hakeutumaan sesongin ulkopuolella toisiin tehtäviin.
Tapahtumatuotannon verkostot olivat operationaalisen organisoinnin näkökulmasta varsin lokaaleja. Etenkin ohjelmasisällön hankinta oli samanaikaisesti erittäin kansainväistä ja osittain myös yleisöpohja oli kansainvälistä. Tulevaisuudessa uskottiin, että toimintaan tulee lisää kansainvälisiä kilpailijoita etenkin virtuaalipalveluiden kasvun myötä.
"Nykyiset suuret firmat (Eastway, Live Nation) saavat suuria kansainvälisiä kilpailijoita viimeistään siinä vaiheessa, kun virtuaalikonsertit ja -kulttuurielämykset alkavat syödä live-elämysten kakkua."
Kansainväistymisen kanssa yhtäaikaisesti uskottiin, että vastapainoksi pienten paikallisten toimijoiden määrä lisääntyy. Esimerkiksi Maailma kylässä festivaalin korostaman arvomaailman osana toivottiin, että tulevaisuudessa puhuttaisi luomu- ja lähitapahtumista sekä reilusta musiikista ja kulttuurista. Tämä tarjoaa kuluttajille ideologisen vastapainon globalisoituvassa ja markkinatalouden toimintalogiikan läpäisemässä tapahtumatuotantotoiminnassa.
Tapahtumatuotantoalalla toimivat organisaatiot ovat tyypillisesti matalia. Assistentti-päällikkö-johtaja-johtajan johtaja hierarkiaa ei ole. Urakehitys ei tapahdu vertikaalisesti. Tuottaja saa työuraansa mielekkyyttä vaihtamalla horisontaalisesti työtehtävästä toiseen, kiertämällä kulttuuri- tai viihdealan kehää eri toimijoista toiselle. Tämän edellytyksenä on tuottajan kyky omaksua nopeasti uusia asioita sekä valmius muuntautua kunkin tilanteen edellyttämään rooliin, tehtäviin ja toimintatapoihin.
Ammattimaisuuden kasvu vaikuttaa laajasti kauttaaltaan koko festivaalien kenttään. Se kiinnittyy tapahtumasta vastuussa olevien organisaatioiden ammattimaisen tuotantotoiminnan ja tulostavoitteiden lisääntymiseen, tapahtumien operationaalisten tuottajien osaamisen kasvuun, alihankintaverkostossa toimivien ammattimaisuuden lisääntymiseen ja samanaikaisesti epäammattimaiseksi luettujen elementtien vähenemiseen. Ammattimaisuus on aiemmin liittynyt etenkin taiteilijakuntaan ja julkisen sektorin tuottajiin. Tässä kartoituksessa vertailukohteena olleen Salon taidemuseon johtaja esimerkiksi kuvaili ammattitaidon roolia näin:
"Ammattitaidemuseon on vakuuttettava ammattitaidollaan, missä korostuu erityisesti sisällöllinen kompetenssi. "
Tuottajien ammattitaidon kuvailun referenssinä ei käytetty ohjelmasisältöön liittyvää kompetenssia. Ammattikuva on varsin nuori ja ammattitaidon määrittely vaikuttaa paljon monimutkaisemmalta. Näyttää siltä, että tapahtumatuottajien asiantuntijuudessa korostuu yhä enemmän liiketoiminnallista osaaminen, joka on nähtävissä esimerkiksi johtoryhmien jäsenten vaihtumisena sisältöasiantuntijoista taloudellisemmin painottuneisiin osaajiin. Liiketoiminnalliseen osaamiseen liittyy yrittäjämäinen asenne, jota odotetaan tuottajalta riippumatta siitä toimiiko hän julkisella, kolmannella vai yksityisellä sektorilla.
3.1 ORGANISAATIOT MURROKSESSA
Tapahtumatuotannon esimerkkiorganisaatiot ovat tyypillisiä alan toimijoita. He ovat tyypillisesti hierarkialtaan matalia ja työllistävät ympärivuotisesti vain kourallisen ihmisiä - yleisimmin yhden tai kaksi. Esimerkkitapausten joukossa oli kuitenkin kaksi kiinteämmän kokovuotisen organisaation omaavaa tapahtumajärjestäjää. Savonlinnan oopperajuhlien palveluksessa on 16 kokopäiväistä ja kaksi osa-aikaista työntekijää ja Live Nationin palveluksessa 51 työntekijää.
Tapahtuman ympärille rakentuu mittava tilapäisorganisaatio, jossa on toimijoina usein satoja ihmisiä, joiden yhteistyön tuloksena toteutuu muutaman päivän tapahtuma. Esimerkiksi Savonlinnan 16 päätoimisen henkilön ympärivuotinen organisaatio kasvoi kesäisin 700-900 henkilön työllistäväksi tilapäisorganisaatioksi. Oopperaorganisaatio muodostuu taiteellisesta tuotannosta, teknisestä tuotannosta, markkinointi-, myynti- ja viestintäosastosta, hallinnosta ja johdosta. Jokaisella produktiolla on oma tilapäinen osaorganisaationsa, joissa käytetään tilapäistä työvoimaa.
Tapahtumien toiminnan taustalla oli useimmiten säätiö tai yhdistys (Pixeliähky: Picnic Frecuency ry; Kaustinen: Kansanmusiikkisäätiö; Maailma kylässä: Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry; Savonlinnan Oopperajuhlien Kannatusyhdistys ry). Tämän rinnalla toimintaa organisoitiin usein apuorganisaatioiden kanssa. Esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlien taustalla toimii osakeyhtiö, jossa on Savonlinnan opperajuhlien kannatusyhdistyksen lisäksi osakkaana mm. Savonlinnan kaupunkin ja Nokia. Pikseliähkyn taustalla oli myös joukko yhdistys- ja osakeyhtiömuotoisia apuorganisaatioita, joiden kautta organisoidaan erilaisia tapahtuman osia ja siihen linkitettyjä palveluita.
Pienempien tapahtumatuotanto-organisaatioiden kannalta yhdistys tuntui olevan varsin tyypillinen ratkaisu, joskin yhdistyksen hallitukseen haettiin jatkuvasti harrastajien sijasta yhä ammattimaisemmin, kustannustehokkaammin ja asiakaslähtöisemmin ajattelevia edustajia. Sen sijaan suuremmille tapahtumille, kuten Savonlinnan oopperajuhlille, yhdistysmalli on hankala organisoitumisen muoto riskien ottamisen ja investointien kannalta. Oopperan liikevaihto on lähes 10 miljoonaa euroa ja se on liikaa yhdistyspohjaiselle toimijalle, jonka valtuusto kokoontuu kerran kolmessa vuodessa. Hallituksen vastuut ovat mallissa väärin mitoitetut ja toiminnan kehittämisen kannalta tärkeiden investointien tekeminen ei nykyisellä omistajarakenteella onnistu.
Festivaalien tulevaisuuden kannalta organisaatiorakenne mietitytti jokaista haastateltavaa. Yritysmuotoisuus epäilytti verotuksen vuoksi, mutta samalla laajeneva toiminta edellyttää aiempaa tarkempaa riskien hallintaa, investointeja ja vastuiden uudelleenarviointia. Tähän vastattiin usein organisaatiorakenteen ohella toimintojen siirtämisellä alihankintasuhteisiin verkostoihin.
Esimerkiksi Savonlinnan oopperafestivaalin näkökulmasta tuotantoekosysteemissä on käynnissä ainakin kahdenlaisia muutoksia. Ensinnäkin festivaaliorganisaation tekninen tuotanto on yhä enemmän sopimuksiin perustuvaa projektityötä, jossa festivaalin kiinteällä organisaatiolla on asiantuntijan ja toimeksiantajan rooli. Aikaisemmin tekninen tuotanto on ollut kiinteämmin osa festivaalin pysyvää organisaatiota. Nyt osa näistä tehtävistä toteutetaan esimerkiksi oppilaitosten kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Toisaalta festivaalin onnistumisen kannalta välttämättömien toimijoiden kuten liikenteen, majoituksen, ravintolapalveluiden ja elämyspalveluiden kohdalla aiemmin vallinnut symbioottinen suhde on muuttumassa enemmän alihankkijasuhteiksi.
Ensimmäinen toimijamuutos vähentää kustannuspaineita ja jälkimmäinen lisää tulonlähteitä. Perinteisesti ajateltuna festivaali tuottaa sitä, mitä tapahtuu näyttämöllä ja kattaa pääsylipputuloilla, sponsorirahoituksella ja julkisella tuella tuotannon kustannukset. "Istuinajattelusta" (festivaali myy vain istuinpaikkoja) luopumisen myötä tapahtuma tuottaa asiakkaan elämyksen, jolloin festivaalin tuotannollinen ala on esimerkiksi oopperanäytöstä suurempi kokonaisuus, jonka tuottamiseen ja myymiseen festivaali osallistuu. Tämä muutos korostaa tuotannossa asiakkaan kokeman elämyksen tuotteistamiseen ja myyntiin liittyvien toimijoiden roolia ja tekee niistä tässä logiikassa "välttämättömiä". Nämä toimijat ovat kokonaisuudessa suhteellisen uusia tai ainakin niiden asema ekosysteemissä on toinen: perinteinen taideinstituutio ottaa itselleen roolia, jossa se vastaa huomattavasti laajemmasta kokonaisuudesta kuin ennen. Tässä asemassa se tarvitsee myös uudenlaista osaamista, jossa kaikkia elämykseen liittyviä palveluja voidaan hallita.
Tapahtumatuotannon kentällä vallitseva kilpailu on tiivistä. Kesä on festivaalien keskeisin sesonki, jolloin käydään myös suurinta kilpailua asiakkaista. Suomessa tiivistyy muutamaan kuukauteen, joiden ulkopuolella organisoitavat festivaalit eivät joudu kamppailemaan toisten festivaalien kanssa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kilpailullisesti helppoa tilannetta, sillä kulttuurialan organisaatiot toteuttavat suuren määrän kerta- ja toistuvaisluontoisia esityksiä ja näytäntökausia kesäsesongin ulkopuolella. Puhumattakaan laajasta kirjosta muita vapaa-ajanvietto mahdollisuuksia. Osaamista pidettiin kilpailutilanteen ja riskienhallinnan ohella monesti festivaalin jatkuvuuden kynnyskysymyksenä:
"Festivaaleja syntyy ja kuolee joka vuosi. Osa menee konkurssiin kilpailun, liian suurten riskien tai osaamattomuuden takia."
Tapahtumien organisoinnista vastaavat hallitukset ovat vaihtamassa taidealan ihmisiä esimerkiksi taloussektorin toimijoihin. Ihmisten vapaa-ajasta käytävän kilpailun kiristymisen myötä festivaaleja tulee suunnitella entistä tulosvastuullisemmin ja niiden strategioita tulee rakentaa siten, että tapahtumatuotannossa huomioidaan yhä monipuolisempi ja kompleksisempi toimintaympäristö. Ihmisten vapaa-ajasta käytävässä kilpailussa voittajaksi valikoituvat ne, joilla on hyvän ohjelmiston ohella kustannustehokasta organisointia, onnistunutta verohallintoa ja monipuolista markkinointiviestintää. Esimerkiksi Kaustisilla tavoitteena oli pienentää hallituksen jäsenistöä kolmeen henkilöön, joiden joukosta löytyy vahva talouden asiantuntemus. Samalla operatiivinen vastuu tapahtuman tuottamisesta siirretään alalle vihkiytyneiltä harrastajilta yhä selvemmin ammatillisesti johdetuille työryhmille, joille siirretään selkeä vastuu kunkin työryhmän omista tuotannon osa-alueista. Myös taiteeelliselle johdolle oli selvästi ilmaantumassa aiempaa selkeämpi budjettivastuu. Esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlilla taiteellinen johto toimii oman budjettinsa puitteissa.
"Taiteellinen johtaja tekee taiteellisen henkilöstön, kuten laulajien sopimukset agenttien välityksellä. Taiteellisen johtajan roolia pyritään muokkaamaan yhdysvaltalaisen mallin mukaan itsenäiseksi, oman budjettiraamin sisällä toimivaksi toimijaksi."
Tuottajien osaamisen ydin on siirtymässä taidekentän tuntemuksesta operationaaliseen tuotantoprosessin hallintaan, ekosysteemin puitteissa syntyvän verkoston kasvattamiseen ja monipuoliseen hyödyntämiseen sekä entistä kustannustehokkaampaan ja asiakaslähtöisempään tapahtumatuotannon suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Tuottajan ohella myös muiden henkilöstön jäsenten toiminnan taloudellisia lähtökohtia korostettiin monessa haastattelussa. Alihankintaverkostossa suurimpia muutoksia tuntui olevan juuri teknisten palveluiden alueella.
3.2 Tekniset palvelut kilpailutettujen alihankintasuhteiden keskiössä
Alihankkijaverkostoon kuuluvilta, usein yritysmuotoisilta toimijoilta, ostettiin tai vuokrattiin työvomaa, palveluita, kalustoa, rahaa, ohjelmaa tai markkinointiapua. Alihankkijoita oli suuri joukko ja niiden määrä vaihteli tarpeen mukaan. Pääsääntöisesti kuitenkin ajan myötä tapahtumien ympärille oli vakiintunut kunkin tapahtuman oma alihankkijoiden rypäs, jotka tarjoavat ja kehittävät tiettyä palveluosaa tapahtumatuotannon kokonaisuudesta. Tyypillisesti esimerkiksi turvallisuuspalvelut, tekniikka ja lipunmyynti hoidettiin alihankkijaverkoston kautta.
Alihankintaverkostoissa toimivat kumppanit ovat usein erikoistuneita tuottamaan tietyn tapahtumatuotannon osa-alueena tarvittavan tuotteen tai palvelun. Keskeisiä alihankintasuhteita löytyi esimerkkitapauksiemme valossa seuraavista lähteistä:
Taho Palvelu Suhde Muutospuhe
Teknologia ääni- valo- ja pyrotekniikka alihankinta erikoistuneilta yrityksiltä Yhä nopeammin muuttuva teknologia ja sen myötä kiihtyvä kalustoon ja sen käytön hallintaan kohdistuva investoinnin vaade.
Turvallisuus esiintyjä- ja yleisöturvallisuus,
logistiikka (kuten autojen pysäköinnin ohjaus) alihankinta,
talkootyö Talkootyön verotus vaikeuttaa toimintaa, (urheilu)seurat ja yhdistykset kaikkoavat verotussyistä markkinoilta, tulevaisuudessa uhkana turvallisuusriskien uhkien kasvu
Riskien hallinta tappiontakuut,
vakuuttaminen tappiontakuu usein julkiselta sektorilta, vakuuttaminen alihankintana yrityksistä Tapahtumavakuuttaminen marginaalinen ala, markkinat kasvavat Euroopan tasolla ja tulevat yhä tutummaksi kotimaisille tapahtumavakuuttajille.
Ohjelma sisältötuotanto tapahtumiin suorat taiteilijakontaktit, agentit, ohjelmatoimistot, konserttitoimistot Myynti ketjuuntuu yhä pidemmiksi eri toimijoiden jonoiksi joka nostaa kustannuksia
Ravintola lisäpalvelu kumppani Kulutajien toiveet monipuolistuvat, tärkeä osa kokonaiselämystä
Majoitus, Kuljetus lisäpalvelu kumppani Sesonkiluontoisen toiminnan potentiaalinen kompasuskivi. Majoituskapasiteetti asettaa usein rajoituksia festivaalin kasvulle
Tuotemyynti lisäpalvelu kumppani Nousee yhä tärkeämmäksi taitelijan tulonlähteeksi. Laajenee T-paidoista yhä monipuolisempaan tuotevalikoimaan
Lipunmyynti lippumyynti,
markkinointiviestintä kumppani Lippujen saatavuuden ja jakelun verkostot monipuolistuvat, lipunmyynnin ketjuuntuminen "trokareile" koetaan uhkaksi, lippujen saaminen kiinnostavimpiin tapahtumiin vip-palvelu, yleisen jakelun lipuissa saatavuuden oikeudenmukaisuus tärkeää
Taulukko 2. Tapahtumatuotantokentän muutostrendejä
Useat alihankintasuhteista olivat varsin vakiintuneita. Esimerkiksi lippumyynnin, ja turvallisuuspalveluiden osalta tukeuduttiin pääsääntöisesti hyväksi koettuihin järjestelmiin. Sen sijaan etenkin tekniset palvelut kilpailutettiin aika ajoin. Usein niiden osalta tehtiin kuitenkin useamman vuoden mittaisia sopimuksia. Alihankkijaverkostot elävät jonkin verran, mutta lähtökohtana oli varsin tiiviit ja ajallisesti pitkäkestoiset tapahtumittain toistettavat suhteet.
"Alihankkijasuhteet ovat kehittyneet vuosien mittaan. Pienen maan ilo ja etu, vaikka toisaalta myös rajoitteita. Mutta pienessä maassa on mukava toimia: jos ei tunne jotakuta, niin tuntee jonkun joka tuntee seuraavan. Verkostot hioutuvat vuosien mittaan."
Uuden toimijan kannalta voi olla hankalaa positioitua vakiintuneiden suhteiden varaan rakentuvalle tapahtumatuotannon kentälle. Esimerkiksi teknisiä palveluita tuottavien alihankkijoiden palveluista on etenkin kesäsesongin aikana jopa hetkittäistä pulaa. Toisaalta liiketoiminnan jatkaminen festivaalisesongin ulkopuolella voi olla erittäin haastavaa. Samalla jotkut festivaaleista hyödyntävät tilannetta sijoittamalla toimintansa suurimman sesongin ulkopuolelle. Esimerkiksi toukokuun puolelle sijoittuva Maailma kylässä --festivaali säästää teknologiakustannuksissa huomattavasti festivaaliajankohtansa vuoksi.
Tunnetuimmat festivaalit kilpailevat hinnan ohella siitä, millaista näkyvyyttä yhteistyö tarjoaa alihankkijalle. Tunnetun festivaalin palveluiden toteuttaminen on hyvä keino kerätä tunnettuutta alan toimijana. Samalla palvelun tuottaja saa näkyvyyttä, jota voi hyödyntää hankittaessa uusia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita.
Kaikkia teknisiä palveluita ei välttämättä osteta "avaimen käteen" --kokonaispakettina. Kilpailutilanteessa tapahtumat saattavat päätyä hankkimaan tekniikkapalveluilta muutamilta toimittajilta, sillä yksittäisen palvelutoimittajan kapasiteetti ei välttämättä riitä koko festivaalin tarpeisiin. Se voi olla myös kustannusten näkökulmista kannattavaa, kuten Kaustisilla kuvailleen kokemuksia:
"Se kilpailuttaminen on ainoa tapa pitää kustannukset kurissa. Ei voi luottaa siihen, että se mikä tänä kesänä on hyvää ja halpaa, on halpaa myös ensi kesänä, vaikka olisikin edelleen hyvää. Äänentoistossa ja valoissa lähdettiin pitkään siitä, että palvelut saadaan halvemmalla, kun tilataan kaikki samalta toimittajalta. Nyt on törmätty siihen, että jos Porin Jazz on samaan aikaan, niin laitteet loppuvat kesken. Kesällä 2009 hajautettiin hankinnat ensimmäistä kertaa niin, että toimittajia oli neljä. Jatkossa toimitaan todennäköisesti samalla tavalla."
Teknisten palveluiden ostaminen ei ole välttämättä puhtaasti liiketalousperusteista. Useat haastatelluista korostivat samalla pyrkimystä tukea oman alueen elinkeinoelämää. Haluttiin suosia paikallisia yrittäjiä, rakentaa molemmin puolin hyödylliseksi koettua oppilaitosyhteistyötä tai tarjota esimerkiksi kesätyöpaikkoja alueen nuorille. Käytännössä kuitenkin useat teknisen alan töistä vaativat ammattitaitoa, jonka saatavuus määrittelee alihankintasuhdetta.
Tekniikkapalveluiden osalta ennustettiin myös jatkuvaa kasvua ja erikoistumista. Alalle tulee uusia yrittäjiä, jotka tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia tapahtumatuotannoille. Esimerkkinä mainittiin mm. digitaalisesti tuotettavat lavadekoraatiot. Uusien yrittäjien ohella ala elää yritysostojen myötä tapahtuvan keskittymisen vuoksi. Trendinä isommat yritykset ostavat haltuunsa keskisuuria alan toimijoita vahvistaakseen markkina-asemiaan. Tämä tapahtuu samanaikaisesti alueellisesti (Esim. Eastwayn ostama PopZoo ) että kansainvälisesti (esimerkiksi globaalin markkinajohtaja-asemassa olevan Live Nationin ostama Weldone agency).
3.3 Julkinen sektori: rahoittajasta markkinointiviestijäksi
Julkinen sektori määrittyi alueellisesti monella tasolla. Tapahtumatuotannon kiinnittyvät kuntiin, seutukuntiin ja valtioon. Näistä seutukuntien ja valtion rooli oli pääsääntöisesti rahoittajarooli. Tapahtumat kärsivät osittain tapahtumaluonteisuudestaan, joka leimaa ne tilapäisorganisaatioiksi ja julkisen rahoituksen marginaaliin. Kuitenkin esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlat ovat kansainvälinen instituutio, jonka rahoitus on silti varsin matalaa ja tilapäisluontoista.
"Pitäisikö julkinen raha sijoittaa suuriin festivaaleihin, jotta niiden asema esimerkiksi kansainvälisessä kentässä olisi turvattu, vai tulisiko julkista rahoitusta suunnata tasapuolisesti suurille ja pienille tapahtumille tai ehkä erityisesti vain pienille? Onko esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlien kohdalla kyse tapahtuman tukemisesta vai kokonaisen oopperaan liittyvän ekosysteemin kehittämisestä?"
Tapahtumat ovat tämänkin kartoituksen tulosten mukaan laajan ekosysteemin dynamoita: tapahtuman ympärillä toimii suuri joukko eri alojen ihmisiä, joiden yhteistyön tulos tapahtuma on. Tapahtuma on siten jäävuoren huippu siitä ekosysteemistä, jonka toiminnan rahoitusta generoituu sekä alihankintasuhteina tapahtuman organisoinnin että välillisesti tapahtumaan tulevien kävijöiden palvelutuotannon kautta. Suuri osa toiminnasta palautuu kunnalliselle tai seutukunnalliselle tasolle.
Kunnalle annettiin useampia tehtäviä ja rooleja. Kunta nähtiin kumppanina, johon saattoi liittyä rahoitusta tai lainojen takaamista, mutta myös yhteisiä päämääriä - jonkinasteista henkistä yhteyttä. Kunnan odotettiin ymmärtävän tapahtuman arvo niin kuntalaisille kuin alueen elinkeinoelämällekin sekä myös ulkopuolisten mielikuvaan alueesta - jopa kuntaimagoon.
New public Managment -ajattelun myötä kunnan roolin koettiin jonkin verran muuttuneen: puhtaan rahoittajan sijasta kunnat asettivat yhä selkeämmin tapahtumille odotuksia vastikkeesta. Vastikkeet olivat usein imagollisia tai talouteen kerrannaisvaikutuksena tulevia lisätuloja ja -työllisyyttä tapahtumasta. Tämän trendin uskottiin jatkuvan tulevaisuudessakin. Toisaalta myös tapahtumat tunnistivat yhä selkeämmin näitä vaikutuksiaan ja useat esimerkkitapaukset pohtivat keinoja, joilla tapahtumat saisivat aikaisempaa suuremman rahoituksen julkiselta sektorilta positiivisten aluevaikutuksien ja pr-arvon tuojana sekä myös kunnan omien tavoitteiden laajalle yleisölle viestinnän ja markkinoinnin ympäristönä.
Tapahtumatuotannot etsivät rahoittajakumppanuuksia etenkin julkiselta sektorilta tai kolmannelta sektorilta. Kumppanuuksien kautta pyrittäisi jakamaan vastuista ja riskejä sekä monipuolistamaan molemmilla osapuolille tapahtumasta tulevia hyötyjä.
Esimerkiksi Maailma kylässä --festivaali rakentaa systemaattista yhteistyötä valtion ja Helsingin kaupungin kanssa. Yhteistyön motiiveiksi lueteltiin:
- maahanmuuttajien määrä ja merkitys kasvavat tulevaisuudessa, samoin ongelmat
- demokratian kriisi (mm. alhainen äänestysprosentti) sekä hyvä hallintotapa edellyttää viranomaisten toiminnan läpinäkyvyyttä ja jalkautumista kansalaisten pariin
- ulkoilmatapahtuman jättämä muistijälki on parempi kuin maksetun mainoksen
- suurilla ulkoilmafestivaaleilla brändätään Helsinkiä ja Suomea
- Ministeriöille ja kaupungille Maailma kylässä-yhteistyö on tehokkaampaa ja edullisempaa kuin oman monikulttuurisuus- tai kehitysyhteistyöfestivaalin tuottaminen.
Samanaikaisesti Maailman kylässä -tapahtuman yhteistyö oppilaitosten, museoiden ja muiden instituutioiden kanssa on kasvussa. Maailman kylässä --festivaalin, kuten muidenkin kartoituksessa mukana olleiden festivaalien argumentit palautuivat hyvin pitkälti julkisen sektorin strategioissa ja mietinnöissäkin korostettuihin toiminnan oikeutuksen argumentteihin sekä asiakastarpeisiin. Kumppani on edelleen siis tavalla tai toisella julkinen sektori, mutta toiminnan perusmentaliteetti on muuttumassa. Julkinen sektori nähtiin yhä useammin kumppanina, jolle tarjotaan keinoja hyvinvoivan kansalaisyhteiskunnan ideologian markkinointiviestintään sekä väylä kansalaisten tavoittamiseen. Kasvottoman rahoittajan sijasta julkissektorin kumppani on muodostumassa selkeitä tavoitteita asettavaksi maksavaksi asiakkaaksi.
Julkinen sektori ja muut välilliset sidosryhmät toimivat projektikohtaisesti eri intensiteetillä. Kunta vastaa myös, etenkin ulkoilmatapahtumien osalta, infrastruktuurin järjestämisestä: kulkureiteistä, mahdollisista suurelle kävijämäärälle soveltuvista tiloista sekä energia- ja vesiverkoista. Tämä yhteistyö nousee merkittäväksi etenkin suurtapahtumien yhteydessä. Madonnan konsertin edellyttämät poikkeuksellisen laajamittaiset järjestelyt loivat osaltaan positiivista yhteistyötä, kuten Live Nationin edustaja kuvailee:
"Tietysti jo vuosi sitä ennen oltiin tehty taustatyö kaikkien mahdollisten tahojen kanssa: Helsingin kaupunki ja poliisilaitos, liikennelaitos, Valtion Rautatiet, satamalaitos jne. Se oli mittava koordinointityö. Helsingin kaupunki ja muut tekivät omaehtoisesti ja oma-aloitteisesti niin paljon töitä Madonnan-konsertin eteen että se oli häikäisevää. Kaikki joustivat niin ettei olisi ikinä voinut kuvitella. Se oli todella hyvä yhteistyöprojekti koko kaupungissa ja pääkaupunkiseudulla. Siihen liittyivät kaikki lähialueet ja valtakunnallisestikin. Oli komeaa tehdä se, koska siinä syntyi mieletön yhteishenki kaikille näille tahoille. Se oli ainutlaatuista."
Kunnalla on mahdollistamisen ohella myös tapahtumatuotantotoimintaa sääteleviä tehtäviä, jotka tiivistyivät lupakäytäntöihin. Joissain kunnissa lupakäytänteet todettiin erittäin köykäisiksi ja joissain ne taas muodostivat huomattavan työlään toimintaa säätelevän ja hidastavan - ja jopa vaikeuttavan - tuotantoprosessin osan. Esimerkiksi Maailma kylässä --tapahtuman lupakäytäntöihin liittyvä lupaverkosto sisältää taulukossa 3 kuvailtuja viranomaistahoja.
Helsingin kaupunki / rakennusvirasto maankäyttölupa, lupa katujen sulkemiseen, parkkipaikkojen sulkeminen
Helsingin kaupunki / kiinteistövirasto lupa alkoholin anniskeluun, lupa kaupalliseen elintarvikkeiden ja juomien myyntitoimintaan, yritysmainokset alueella, katumainonta
Helsingin kaupunki / liikuntavirasto maanomistajan lupa ulkoalueille, myyntilupa, anniskelut
Helsingin kaupunki / ympäristökeskus melulupa, ilmoitus ruokamyynnistä
Poliisi ilmoitus yleisötilaisuudesta
Pelastuslaitos turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelma, laajamittainen kaasunkäyttö
Lääninhallitus alkoholin anniskeluluvat
Lisäksi Teosto, Gramex ja Kopiosto tekijänoikeusasiat ja --ilmoitukset/tilitykset
Taulukko 3. Maailma kylässä -tapahtuman lupa ja ilmoitusviranomaisten verkosto
Toiminnan luvanvaraisuus ei ollut välttämättä riskitekijä etenkään vakiintuneiden tapahtumien keskuudessa. Joskin lupaprosessi saattoi tuoda mukanaan yllätyksiä yksittäisten virkamiehien mielenmuutosten vuoksi. Keskeinen haaste tapahtumalle on kuitenkin se, että lupaviidakko sitoo työvoimaa ja yksittäisten lupien käsittelymaksuista kertyy usein tuhansien eurojen lasku. Lisäksi eri viranomaisten tulkinnat luvan edellytyksistä ja niiden pohjalta tehdyt vuosittaiset linjaukset voivat olla tapahtumatuottajan kannalta yllätyksellisiä ja saattavat olla riskitekijä tapahtumaprosessissa. Lupaprosesseja on pyritty esimerkiksi Helsingissä selkeyttämään, mutta samanaikaisesti näyttäisi siltä, että erilaisia riskejä huomataan jatkuvasti lisää, jonka vuoksi viranomaistahojen regulaatiotarve ei tuntuisi olevan ainakaan vähenemässä.
3.4 OPPILAITOSYHTEISTYÖ
Haastatellut olivat tietoisia kulttuurituotannon alan koulutuksen lisääntymisestä. He eivät kuitenkaan välttämättä eritelleet esimerkiksi tutkintoon johtavaa 4 vuoden päätoimista kulttuurituottaja amk --tutkintoa muutaman kuukauden täydennyskoulutuspaketista, vaan puhuivat kaikesta yhteisenä tuottajakoulutuksena.
Samanaikaisesti kun kentän ammattimaisuuden asteen odotettiin jatkuvasti kasvavan, monet haastatelluista suhtautuivat skeptisesti tuottajakoulutukseen. Koulutuksen pelättiin antavan epärealistisia näkemyksiä alan työllisyydestä. Toisaalta koulutusta pidettiin yleisellä tasolla tärkeänä, joskin vastaajat korostivat usein sitä, että alalle päätyminen edellyttää omakohtaista kulttuurialan harrastunteisuutta. Koulutuksen odotettiin antavan operationaalisen tuotanto-osaamisen ohella laaja-alaista näkemystä luoviin aloihin, yleissivistystä ja kielikoulutusta. Suuri osa koulutuksen tavoitteiden kuvaamisesta keskittyi tuottaja työssä tarvittavien ominaisuuksien ja työorientaation kuvailuun:
" Käytännön työssä tarvitaan arjen sietokykyä, notkeutta, uteliaisuutta, aktiivisuutta ja venymiskykyä monenlaisiin tehtäviin."
Festivaaleista osa asetti itsensä keskeiseksi oppimisen foorumiksi. Esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlilla oli kiinteää yhteistyötä alueen oppilaitosten kanssa ja monipuolinen joukko erilaisia tavoitteita.
"Esimerkiksi Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen opettajaopiskelijat voivat perehtyä oopperan kautta yleensä näyttämötaiteisiin ja musiikkiin. Tämä edistää oppilaitoksen houkuttavuutta ja ylläpitää pitkällä aikavälillä oopperaan liittyvää kiinnostusta ja myönteistä suhtautumista. Toisaalta suhde voi olla suorempi ja liittyä itse oopperan tuotantoon. Festivaalin tuotannon rakenne vaatii suurta määrää lyhytaikaista tilapäistyövoimaa. Tämä tilapäistyövoiman tarve ja festivaaliorganisaation halu toteuttaa esimerkiksi lavasteiden tekemiseen ja puvustukseen liittyviä tehtäviä alihankintana on johtanut kiinteään ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön...Tämä yhteistyö ilmenee festivaalin ja oppilaitoksen tasolla pitkäkestoisena sopimussuhteena ja yksittäisten opiskelijoiden näkökulmasta työelämäläheisinä opintojaksoina ja lyhytaikaisina työsuhteina."
Harjoittelijoita käytettiin lähes kaikissa festivaaleissa säännöllisesti. Kokemukset harjoittelijoista olivat olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Kehittämistarpeita nähtiin etenkin käytännönläheisyydessä ja opiskelijoiden liian yleisluontoisesta tiedosta, jota pitäisi syventää siten että kukin opiskelija voisi erikoistua nykyistä aikaisemmassa vaiheessa opintojaan.
Yhteistyö oli joissakin tapauksissa vakiintunutta ja erittäin laajamittaista. Esimerkiksi Kaustisilla on tiivistä yhteistyötä Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kanssa:
"Seinäjoen amkista on saatu sekä asiantuntemusta että työtä ääni- ja valotekniikkaan, lavarakennelmiin ja niiden designiin samoin kuin myyntiin ja markkinointiin liittyen. Yhteys on toiminut hyvin... Sisällöntuotannon puolella Kaustisella on hyödynnetty Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kansanmusiikkipedagogiopiskelijoiden osaamista. Tämän koulutusorganisaation kanssa tuotetaan Lasten teltan ohjelmat sekä soitinworkshopit. Kyse ei ole pelkästään ohjelmantuottamisesta vaan myös näiden ohjelmaosioiden puitteiden suunnittelusta."
Oppilaitosyhteistyö on myös erityinen kehittämiskohde esimerkiksi KAMU-verkosto --hankkeessa, jossa kehitetään kansanmusiikkialan oppilaitosten välistä yhteistyötä ja verkottumista toisiinsa sekä muihin kansanmusiikkialan toimijoihin. Verkosto rakennettaan Kaustisen kansanmusiikkikeskittymän ympärille ja solmukohtana toimii Kansanmusiikki-instituutti. Kaustinen Folk Music Festivalin yhteyteen luodaan alan opiskelijoille uusi oppimisympäristö, jonka pääpaino on työelämälähtöisyydessä. Oppimisympäristö luo kansanmusiikkialan opiskelijoille uusia mahdollisuuksia työharjoittelupaikkoihin sekä työhön tutustumiseen. Kansanmusiikkikentän verkostoituminen edesauttaa osaltaan uuden oppimisympäristön työelämälähtöisiä tavoitteita. Hanke tulee toimimaan pilottihankkeena työelämälähtöisen oppimisympäristön luomisessa. Toiminnan rahoittavat instituuttia ylläpitävä Kansanmusiikkisäätiö, Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulu sekä Länsi-Suomen lääninhallitus (ESR).
Oppilaitoksien vastuulle oli ulkoistettu myös selkeitä tapahtumatuotantoprosessi osia. Esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlilla kuvailtiin teknisen henkilöstön, lavastamon ja puvustamon ulkoistusprosesseja seuraavasti:
"Viime vuosina organisaatio on muuttunut siten, että kokovuotisessa organisaatiossa teknisen henkilökunnan määrä on vähentynyt. Lavastamon henkilökuntaa on vähennetty ja vastaavasti on tehty sopimus paikallisen ammattioppilaitoksen kanssa lavastamatuotannon toteutuksesta. Samaa mallia aiotaan soveltaa myös puvustamoon. Lavasteiden ja asujen tekemisessä käytetään myös palkallista tilapäistyövoimaa, usein ko. oppilaitosten opiskelijoita."
Oppilaitoksiin ulkoistaminen ei ole ongelmatonta. Oppimistilanteen tavoitteet eriävät tapahtumatuotannon tavoitteista ja myös vastuukysymykset aiheuttavat pohdintaa. Pedagogisten päämäärien näkökulmasta esimerkiksi täydelliset epäonnistumiset ovat erinomaisia oppimisen tilanteita. Toisaalta festivaalin näkökulmasta pitäisi saada jatkuvasti mahdollisimman onnistunutta tulosta, jolloin opettajalle siirtyy oppimistuloksen vastuun ohella myös vastuuta lopputuloksesta ja sen laadusta. Toisaalta vuosittain vaihtuvana tilapäistyövoimana opiskelijoiden sitoutuminen voi olla vaihtelevaa. Vaarana on myös, että oppilaitosyhteistyö vie pohjan kyseisiin toimintoihin keskitettyjen ammattilaisten toiminnalta alueella.
Oppilaitokset toimivat siis ainakin neljässä eri roolissa tapahtumatuotannon kentällä:
- tuottajien koulutus tarjoaa työvoimaa harjoittelijana ja tulevaisuuden tekijöinä, sekä tilapäistyövoimana /tuotantologistiikan lisäkäsinä. Sovitaan oppilas kerrallaan
- toimintojen osittainen ulkoistaminen osaksi oppilaitosten opintojaksoja, ei lisä-käsiä vaan kriittisten toimintojen kantajia. Sovitaan oppilaitoksen ja tapahtuman pitkäaikaisella kumppanuussopimuksella
- opiskelijat osana yleisökasvausta kohteena ja kasvattajana
- opetustyö kausiluontoisten tapahtumien vetäjien off-season lisäansioiden ansaintalogiikkana
Oppilaitosyhteistyö on selvästi lisääntynyt, ja festivaalien avainhenkilöiden haastattelujen perusteella se on edelleen kasvamaan päin ja hakee monipuolista toimintatapojen kirjoa.
3.5 ASIAKKAAT
Finland Festivalsin (Festivaalien taloudellisia tunnuslukuja 2009) kartoituksen mukaan lipputulot ovat kotimaisten festivaalien ehdottomasti suurin yksittäinen tulonlähde. Vuonna 2007 Finland Festivalsin jäsenten tulonmuodostumasta peräti 42% kertyi lipunmyynnistä. Elävät tapahtumat tuntuvat säilyttävän pintansa, vaikka Suomi elääkin taloudellisen taantuman aikaa.
"Tapahtumien elinvoimana on perustarpeeksi kuvailtu ihmisten halu hakea festivaaleilta yhteisöllisyyttä, elämyksiä ja tunnelmia. Festivaali sosiaalisen toiminnan muotona vastaa moniin ihmisen tarpeisiin. Sosiaalisiin tarpeisiin ja elämysnälkään vastaamista pidettiin myös tulevaisuudessa tapahtumien elinvoiman ytimenä. "
Kaipuu hengenheimolaisten pariin oli myös keskeinen argumentti erityisten sisältöjen ympärille rakentuville festivaaleille.
"Genretapahtumat säilyvät tulevaisuudessakin, koska festivaalien ydintä on kokemus saman asian harrastajien muodostamasta yhteisöstä."
Yhteisöllisyyden ja hengen heimolaisuuden rinnalla korostettiin tulevaisuuden suuntauksena myös pluralisoitumista, joka näyttäytyy etenkin monikulttuurisuutena. Monikulttuurisuuden lisääntyminen edellyttää mm. tuottajien toimijaverkostojen laajentamista, monipuolisempaa ohjelmapolitiikkaa. Ohjelmiston suhde yleisöön on kuitenkin komplisoitu.
"Eri artisteilla on tietysti eri yleisöt. Toisaalta ihmiset ovat avarakatseisempia ja ennakkoluulottomampia kuin aikaisemmin, koska netin kautta voi kuluttaa ja kokeilla musiikkia ja kulttuuria yhä laveammin. Kapea kohderyhmäajattelu on mennyttä. Tapahtumajärjestäjien on tärkeää käydä keikoilla paikan päällä katsomassa yleisöä ja miettiä vastasiko todellisuus ennakko-odotuksia."
Tapahtumat pyrkivät usein maksimoimaan kävijämääränsä, jonka osana ohjelmistopolitiikka on keskeisellä sijalla. Eri kävijöiden luokittelu on kuitenkin käynyt vaikeaksi musiikkimakujen pirstaloitumisen myötä.
Tapahtumien asiakaskuntaa jaoteltiin ja profiloitiin monella tavalla.
Kaustinen Folk Music F. lipun ostanut yleisö
Maailma kylässä toimintaansa esittelevät järjestöt
festivaalin kävijät, joista jokainen on potentiaalinen "asiakas" kansalaisjärjestöille
Madonnan konsertti lipun ostanut yleisö
Pixeliähky "yleisö" samalla testaaja, yhteiskehittelijä, osallistuja
Provinssi rock lipun ostanut yleisö
Savonlinnan oopperajuhlat lipun ostanut yleisö
Ilmaistapahtumana olevaa Maailma kylässä --festivaalia lukuun ottamatta kartoituksessa mukana olevat tapahtumat nojautuivat lipputuloihin. Lippumyynti on varsin riskialtis tulonlähde. Etenkin ulkoilmatapahtumissa säät vaikuttavat lippumyyntiin ja kesäsesongin aikana on myös festivaalien kesken voimakas kilpailu lipunostajista. Lippuhintojen korotuspaineet koettiin ongelmallisena, sillä "pahenevissa kustannuspaineissakin haluttiin säilyttää tapahtuman saavutettavuus tavallisen kansalaisen näkökulmasta". Lipputulot ovat monelle festivaalille jatkuvuuden keskeinen kynnyskysymys. Esimerkiksi Pikseliähkyn haastateltava kuvaili lippumyynnin ratkaisevaa asemaa seuraavasti:
"Suurimpana ongelmana on raha. Jonain vuonna ei tulekaan niitä lipputuloja. Avanto, ISEA Turun UMF, Koneisto, MUU media festari, enemmän sääntö kuin poikkeus, että festarit ajautuu ongelmiin. Se vuosi on niin, että jää jonkun palkat maksamatta ja se vaikuttaa tosi monta vuotta"
Lippumyynnissä on käynnissä siirtymä reaktiivisesta myynnistä proaktiiviseen myyntiin. Samalla kun esimerkiksi Live Nationin lipunmyynti siirtyy yhä enemmän internettiin, henkilökunnan toimenkuvat muuntuvat. Lipunmyynnissä vapautuvaa työpanosta suunnataan etenkin uusien palvelutuotteiden kehittelyyn ja myyntiin.
Koska perinteiset rahoituslähteet eivät seuraa kustannusten tasaista nousua, pyrkii esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlat löytämään uusia tulonlähteitä. Tässä muutostyössä on festivaalin suhde muihin toimijoihin koko oopperajuhlaekosysteemissä muuttumassa. Aikaisemmat symbioottiset suhteet, joissa ei varsinaisesti ole ollut rahallista vaihtoa ovat muuttamassa luonnettaan. Festivaalin näkökulmasta se "omistaa" asiakkaan, jonka toiminta tapahtuman ekosysteemissä perustuu festivaalin houkuttavuuteen. Tämän logiikan vuoksi tapahtuma haluaa myös saada korvauksen muilta ekosysteemin toimijoilta. Oopperafestivaaleissa tätä toteutetaan asiakashallintajärjestelmällä, jossa festivaali myy pääsylippujen ja tapahtumapaikan välittömien palvelujen lisäksi asiakkaan festivaalielämykseen liittyviä muita palveluja, kuten esimerkiksi risteilyjä, majoitusta ja ravitsemuspalveluja. Tämä muutos tekee festivaalista aktiivisen asiakkaan elämyksien tuotteistajan ja tuotekehittelijän.
"Kysytään vaikuttaako taantuma lipunmyyntiin. Vastaus on ei ja kyllä. Pääsylippuja myydään edelleen, mutta ihmiset ostavat pääsylippuja ehkä erilaisiin tapahtumiin kuin ennen. Suurkonserttien sijaan moni valitsee esim. klubikeikan, sirkustapahtuman tai kotimaisen artistin esityksen. Kukaan ei silti kestä kulkea taantumassa hartiat kyyryssä ja säästää rahaa, ihmiset kaipaavat yhä huippuhetkiä elämäänsä. Elävä viihde ei ole korvattavissa, koska artistia ei voi korvata. Ipodit ja kotiteatterit eivät ole koskaan sama asia kuin elävä live-esitys."
Taantuman positiivisena kehitysvaihtoehtona nähtiin kotimaisten taiteilijoiden esitysten nouseminen keskeisemmälle sijalle korvaaman pitkään jatkuneen kansainvälisten taiteilijoiden esiintymisten määrän kasvua.
Asiakkaan rooli festivaaleilla on muuttumassa. Festivaalille osallistumisen muodot ja aika on laajenemassa pelkästä paikan päällä osallistumisesta tapahtumaan osallistumiseen teknologia välityksellä. Esimerkiksi Finnkino esittelee oopperaa ja useat urheilun kautta itseään tuotteistavat anniskeluravintolat esittävät reaaliaikaisesti urheilutapahtumia asiakkaiden houkuttelemiseksi. Samalla tapahtumien osallistuminen tapahtuu yhä monipuolisemmin internetin välityksellä. Siellä tapahtuma laajenee myös ajallisesti: tapahtumaa ennen käydään vilkasta keskustelua esimerkiksi tapahtuman pääesiintyjien henkilöllisyyden veikkaamiseksi ja tapahtuman jälkeen puidaan kokemusta yhteisöllisesti.
Tässä kartoituksessa mukana olleiden esimerkkitapausten kohdalla lienee pisimmälle osallistumisen vaihtoehdot vienyt tapahtuma on Pixeliähky, joka perustuu kokonaan vertaisverkon monipuolisiin osallistumiskeinoihin teosten tuotannon, esittely, kommentoinnin, yhteisen kehittelyn ja testauksen muodossa. Festivaali toimi kohtaamispaikkana yhteisölle, joka elää rinnakkaiseloa sosiaalisessa mediassa.
"Suurin osa olennaista yleisöä on tekijöitä, jotka tuottavat omat esityksensä yhdessä festivaaliorganisaattoreiden kanssa. Tästä osallistujajoukosta, joka saa avainkokemuksen, on parisataa ihmistä. Satakunta tulee ulkomailta ja satakunta kotimaasta. Ne kaikki tekee jotain ja osallistuu hyvin intensiivisesti muutaman päivän."
Osallistumisen muutos vaikuttaa suuresti tapahtumassa esiteltäviin teoksiin. Ne syntyvät kollektiivisen työn tuloksena ja niitä esitellään sellaisena kun ne ovat festivaalin aikoihin ajatuksella, että ne eivät välttämättä ole valmiita - ehkä koskaan.
Osallistumisen muodoiksi hahmottuu esimerkkitapaustemme pohjalta
1. Osta lippu tai vain ilmesty tapahtumaan
2. Ota osaa ohjelmaan off-location netin/pubin screenin tms. välityksellä
3. Ota osaa festivaalin teeman ympärille rakentuvassa sosiaalisessa mediassa "pidennetyllä festivaalilla"
4. Ota osaa tekemällä itse ohjelmaa (Järjestö Standina & ohjelmatuotantona, Pixelin artistiesityksinä jne.)
5. Ota osaa rakentamalla koko festivaali kollektiivisesti (Pixeli)
Esimerkkitapausten pohjalta näyttää siltä, että mitä riippuvaisempi tapahtuma on lipputuloistaan, sen enemmän se pyrkii rakentamaan uusia palvelutuotteita ja kehittämään toimintaansa. Julkisen sektorin tuki ei siten ole välttämättä aina kehittämisen edellytys. Se kuitenkin voi mahdollisesti suunnata kehitystä sellaisille urille, joita pidetään kulttuuripolitiikan näkökulmasta toivottavina.
3.6 VAPAAEHTOISET
Vapaaehtoistyön rooli vaihteli suuresti tapahtumakohtaisesti: osalla vapaaehtoistyöllä oli keskeinen rooli ja se oli suorastaan koko tapahtuman toteutumisen edellytys. Osa tapahtumista puolestaan oli käytännössä lopettanut vapaaehtoistyön käytön.
Kulttuuritapahtumien tuotannossa luokittelu yleishyödylliseksi toiminnaksi on ollut tärkeää esimerkiksi veropolitiikan vuoksi. Jotta yhteisöä (yleensä rekisteröity yhdistys tai säätiö) voidaan pitää tulo- ja arvonlisäverotuksessa yleishyödyllisenä, sen tulee täyttää yhtäaikaisesti kolme tuloverolaissa säädettyä kriteeriä. Ensinnäkin yhteisön tulee toimia yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Toiseksi sen toiminta ei saa kohdistua vain rajoitettuun henkilöpiiriin. Kolmannen kriteerin mukaan se ei saa tuottaa toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Jos yhteisön säännöt ja tosiasiallinen toiminta täyttävät nämä kolme kriteeriä, yhteisöä pidetään verotuksessa yleishyödyllisenä. Käytännössä yleishyödyllisyyttä on viimeaikoina kyseenalaistettu yhä enemmän tapahtumien taloudellisten päämäärien voimistumisen myötä. Koska yleishyödyllinen yhteisö on säädetty verovelvolliseksi harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta, yleishyödyllinen yhteisö voi toimintansa osana harjoittaa elinkeinotoimintaa. Tuloverolaissa ei ole kuitenkaan määritelty sitä, kuinka laajaa elinkeinotoimintaa yleishyödyllinen yhteisö voi harjoittaa. Epämääräisyys on johtanut kirjaviin tulkintoihin ja joidenkin tapahtumien kohdalla yllätyksiin verottajan tulkinnoista.
Yleishyödyllisyyttä pohtinut valtiovarainministeriön työryhmä päätyy ehdotukseen, että "Jos yhdistyksen varsinainen tarkoitus muodostuu yksinomaan elinkeinotoimintana pidettävän taidetapahtuman järjestämisestä, ei yhteisöä voida pitää yleishyödyllisenä, vaikka sen sääntöjen mukaisena tarkoituksena on taiteen edistäminen." (Lahti 2009, 29). Tämäkin määritelmä jättää tulkinnan varallisuutta, mutta indikoi siihen suuntaan, että kulttuuritapahtumista yhä useampi tulee siirtymään pois yleishyödyllisyyden kastista.
Yleishyödyllisissä yhteisöissä keskeinen toiminnan osa on vapaaehtoinen talkootyö. Talkootyötä ei ole määritelty verolainsäädännössä tai muuallakaan lainsäädännössä. Tämän johdosta käsitteellä voi olla hiukan eri merkityssisältö käyttäjän tai käyttöyhteyden mukaan. Perinteinen talkootyö on jätetty lähtökohtaisesti verotuksen ulkopuolelle. Jos talkoovoimin tehty työ täyttää kuitenkin elinkeinotoiminnan kriteerit, on yhdistyksen siitä saama tulo verotettavaa elinkeinotuloa. Toisaalta kuitenkin jos talkootyö ei ole perinteistä pyyteetöntä työtä yhdistyksen hyväksi, vaan työstä maksettava vastike koituu työtä tehneen jäsenen hyväksi, kyse on jäsenen palkasta. Yhä useampi tapahtuma on siksi päätynyt maksamaan veroja talkootyöksi luokittelemastaan toiminnasta.
Esimerkiksi Kaustinen Folk Music Festival ei käytä enää lainkaan varsinaista vapaaehtoistyövoimaa, vaan kaikki 250 festivaalilla vuosittain erimittaisia jaksoja työskentelevää henkilöä saavat jonkinlaisen korvauksen. Noin 80% työntekijöistä on mukana henkilökohtaisella sopimuksella ja vain 20 % tekee työtä jonkin järjestön kautta. Monia perinteisiä järjestökentän toimijoita, kuten urheiluseurat, on viime vuosina pudonnut pois. Syitä ovat olleet sekä verotus että tiukentuneet ammatilliset vaatimukset ja lupakäytännöt. Paikallinen pelimanniyhdistys ja nuorisoseura ovat edelleen tärkeitä toimijoita paitsi työvoimana ja esiintyjinä, myös sosiaalisen koheesion ja tapahtuman paikkakuntaan kiinnittymisen kannalta, mutta nämäkin saavat työstään rahallisen korvauksen
Työvoimakulut ovat kasvaneet viime vuosina jatkuvasti ja jatkossa työvoiman määrää on kyettävä Kaustinen Folk Music festivaalin ohjelmajohtaja Heiskasen mukaan supistamaan. Vapaaehtoistyöhön, johon tapahtuman toiminta sen ensimmäisenä vuosikymmenenä vielä perustui, ei kuitenkaan ole Heiskaen mukaan paluuta. Esimerkiksi perinteisesti vapaaehtoistyönä hoidettu järjestysmiestoiminta on nykyisten lakien nojalla varsin tarkasti säädeltyä ja käytännössä hoidettava palkkatyönä, johon tapahtuma on työvoimaa saadakseen itsekin kouluttanut työntekijöitä.
Tapahtumatuotannon tuotantoekologisesta toimijaverkostosta ovat poistuneet esimerkiksi urheiluseurat, joiden mukanaolo on käynyt mahdottomaksi verotuksen ja erilaisten lainsäädännöllisten tiukennusten (järjestyksenvalvojakortit, hygieniapassit) vuoksi. Tapahtuma on myös itse alkanut järjestää järjestysmieskoulutusta vastatakseen uusien säännösten tuomiin haasteisiin.
Vapaaehtosityössä tapahtuneet verotuksen muutokset, yhä liiketoimintalähtöisempi osaamisvaade tapahtumatuotannon operationaalisessa toteuttamisessa ja viranomaismääräysten tiukentuminen on poistanut toimijakentästä lähes kokonaan perinteiset vapaaehtoistyön kumppanit, nimittäin urheiluseurat. Heidän työnsä on korvattu usein pientä nimellistä korvausta vastaan palkattavilla työntekijöillä. Palkatun työntekijän mukana tulee työnantajavelvotteita mutta samalla myös työntekijän velvoitteita, jotka vähentävät osaltaan vapaaehtoistyöhön perinteisesti liittyneitä riskejä.
Ammattimaisuuden lisääminen on jättänyt monet erilaisten tapahtumien hallinnossa toimivat puuhamiehet ja harrastelijat ulkopuolelleen, sillä tulosvastuun kasvaessa harrastelijoille ei onnistuta löytämään mielekkäitä toimintamahdollisuuksia.
Tyypillisimmillään vapaaehtoistyöläiset voi jakaa kahteen kategoriaan: Ensinnäkin niihin, jotka tekevät festivaalin eteen töitä lähinnä ruokapalkalla. Toisen kategorian mudostavat ne, jotka saavat lisäksi nimellisen palkkion ja sen myötä myös enemmän vastuuta esimerkiksi vapaaehtoistiimien esimiehenä. Esimerkiksi Maailman kylässä --festivaalin toteuttamiseen osallistuu toimiston 50 työntekijän lisäksi yli 150 vapaaehtoista. Heidät voi kategorisoida kahteen ryhmään:
- Vapaaehtoinen henkilökunta: Saavat T-paidan, ruuan, todistuksen ja karonkan lisäksi uusia kavereita, hyvää mieltä ja työkokemusta. Antavat tapahtumalle työpanoksensa 16-30 tunniksi.
- Palkattu henkilökunta (osittain talkoohengellä): Saavat rahan, T-paidan, ruuan ja karonkan lisäksi uusia kavereita, hyvää mieltä ja työkokemusta. Antavat asiantuntijuutensa tapahtuman käyttöön ja toimivat vapaaehtoisten esimiehinä. Myös vapaaehtoistiimien esimiehinä toimivat vastaavat ovat yleensä itse vapaaehtoisia. He saavat melko nimellisen palkkion, joka pitää sisällään myös puhelin- ja matkakulut.
Toisaalta vapaaehtoistyön näkökulmaan uppoaa laaja tapahtumatuotannon kenttää koskettava uusien teknologioiden siivittämä ideologinen ja hallinnollinen muutos (Halonen 2007). Tapahtumatuotannossa tuotanto tapahtuu yhä osallistavammin kollektiivisissa monialaisissa tiimeissä, jotka toimivat suurimmalta osin useimmiten vapaaehtoispohjalta. Tuotannon ohella myös taiteen tekeminen muuttuu, joka haastaa romantisoidun taiteilijakäsityksen jossa yksilötaiteilija yksin tekee teoksia. Sosiaalista mediaa hyödyntämissä, usein open source- ideologiaa noudattavissa, kollektiiveissa myös taideteoksia luodaan yhteisöllisesti, jolloin on luovuttu monelta osin yksilökeskeisestä tekijyydestä taiteen tuotannon keskeisimpänä mallina. Yleishyödyllisyyden ja talkootyön tulkintoja ja uuden teknologian mukana tuomia aiempaa kollektiivsempia tuotantorakenteita, joita tuli esille etenkin Pikseliähkyn puitteissa.