Ajatuskoe Metropolis- ja Blade Runner -elokuvista
Vuonna 1927 kuvatussa Metropolis-elokuvassa yhteiskunta esitetään rajun kaksijakoisena: on orjien lailla työtä maan alla tekevä kansanosa, sekä ylellisyyksistä nauttiva elitistinen kansanosa. Vaikka elokuva on myös värimaailmaltaan mustavalkoinen, se ei estä välittämästä visiota kaupungista, jossa neonvalot loistavat ja teknologia on huippuunsa kehittynyttä. Keinovalon ja luonnonvalon keskinäinen suhde miljöökuvauksessa on varsin kiinnostava: luonnollista auringonvaloa ei nimittäin Metropolis-estetiikassa juurikaan ole.
Keinovalaistu kaupunkikuva onkin yksi keskeinen yhtäläisyys Metropolisin ja Blade Runner -elokuvan (valm. 1982) välillä. Vaikka vuoteen 2019 sijoittuva Blade Runner on värillinen elokuva, siinä tulevaisuuden miljoonakaupunki kuvataan ulkoasultaan varsin samankaltaisena kuin Metropolisissa: jylhänä, tummana, keinovalaistuna ja voimakaskontrastisena.
Yhteiskunta ei ole Blade Runnerissa yhtä jyrkän kaksijakoinen Metropolisissa, joka johtunee osittain maailman muuttumisesta sen 65 vuoden aikana, joka elokuvilla on ikäeroa. Blade Runnerin tulevaisuus myös sijoittuu vain noin 30 vuoden päähän elokuvan valmistumisvuodesta, kun taas Metropolis jopa sadan vuoden päähän.
Tänä päivänä fossiilisten polttoaineiden loppuminen, ilmastonmuutos ja maapallon saastuminen ovat niin arkipäiväisiä ja merkittäviä puheenaiheita ja poliittisia teemoja, että Metropolisin ja Blade Runnerin esittämä, lähes auringoton kaupunki herättää ajatuksia. Kummassakaan elokuvassa ei ilmastonmuutosteemoja sivuta, mutta ovatko tekijät tietoisesti luoneet kauhukuvan auringottomasta kaupungista, joka on nykyisin jo ainakin osittain totta maailman suurimmissa metropoleissa?
Ehkä todennäköisemmin kyseessä on vain tehokeino, sillä keino- ja etenkin neonvaloilla on suhteellisen helppo luoda kuvaa edistyksellisestä, jopa futuristisesta kaupungista.
Yksi kiinnostava piirre tulevaisuuteen sijoittuvissa teoksissa ovat robotit. Metropolisissa keksijä Rotwang valmistaa robotin, joka pyrkii tuhoamaan Metropolisin. Blade Runnerissa puolestaan jahdataan replikantteja, jotka muistuttavat ihmisiä, mutta ovat vahvempia ja kestävämpiä - ja täysin tunteettomia koneita. Molemmissa elokuvissa robotit ovat siis tarinan "pahiksia". Pahisrobottia voidaankin tulkita eräänlaisena tulevaisuuden metaforana. Molemmat ovat - ainakin osittain - ihmisen aikaansaannoksia, mutta silti varsin arvaamattomia.
Ajatuskoe tulevaisuuden maailmasta
Teknologia. Millainen maailma on vaikkapa 50 vuoden päästä? Tätä kirjoittaessani, vuonna 2009, teknologian kehitys on jatkunut kiivaana jo vuosikymmeniä. Jos verrataan tätä päivää 50 vuoden takaiseen, saadaan melkoinen lista merkittäviä teknologisia mullistuksia aina television yleistymisestä tietokoneisiin, mikroaaltouuneista matkapuhelimiin ja digitaaliteknologiasta internetiin. Mielestäni voidaan hyvällä syyllä olettaa, että teknologian kehitykseen ja tutkimukseen keskitetty raha ja osaaminen poikivat lisää merkittäviä innovaatioita myös seuraavan puolen vuosisadan aikana. Niiden laatua, tarkoitusperiä tai tarkempia yksityiskohtia en teknologiaummikkona kuitenkaan lähde edes arvailemaan.
Yhteiskuntaon kautta aikojen pitänyt sisällään eriosaisia kansanryhmiä: rikkaita ja köyhiä, koulutettuja ja kouluttamattomia, töissä käyviä ja työttömiä, miehiä ja naisia, mustia ja valkoisia ja niin edelleen. Vaikka demokraattisissa yhteiskunnissa pyritään pääsääntöisesti tasapuolisuuteen ja yhdenmukaisuuteen erilaisin keinoin (lainsäädäntö, eri ryhmien edunvalvojat, julkinen keskustelu jne.), pidän lähes varmana, että eriarvoisuus tulee olemaan osa yhteiskuntaa vielä 50 vuoden päästäkin. Uskoisin myös, että vaikka markkinatalouden lainalaisuuksia myötäilevä kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä herättää aika ajoin voimakastakin kritiikkiä, se tulee olemaan vallitseva järjestelmä myös vuonna 2059.
Ympäristö on osa-alue, jossa oletan ja toivon tapahtuvan merkittäviä muutoksia seuraavan puolen vuosisadan aikana. Uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen energiantuotannossa ja seurauksista ja ympäristöstä piittaamattomat kulutustottumukset ovat asioita, joiden on muututtava, jotta ilmastonmuutos saadaan hidastumaan. Uskon että toivoa on, kun otetaan huomioon vaikkapa asiasta käydyn julkisen keskustelun merkittävä lisääntyminen viimeisten kymmenen vuoden aikana, ekologiset innovaatiot, kuten biodiesel, sekä erilaiset ympäristösopimukset.
Vesa Marttinen
m0601303