The New Me

Toistaiseksi paikalla on hyvin vähän porukkaa, mutta itse session alkuun on 7 minuuttia.

Tämä sessio kiinnosti minua, koska aiheesta voi saada hyviä juttuja artikkeliani varten.

»Metaphors considered harmful

James Brindle

James puhuu eräästä kirjasta, joka on todella tylsä, mutta siellä lentää metallinen pingviini.. I'm lost.

Notional Space

Tlön

En pääse nyt ollenkaan mukaan tähän puheeseen. James puhuu erilaisista tiloista ja tulevaisuudesta. Siitä miten hän on kiinnostunut kirjojen digitalisoitumisesta. Hyppii ja luettelee erilaisia asioita..

hän esittelee kirjan nimeltä Hard Timesja kertoo, että hän mietti miten kirja kustannetaan. Hän on tehnyt jokaisesta kopiosta erilaisen. On kieliversioita, mutta hän on muuttanut myös jotain pieniä juttuja esim. talon värin tai kadun nimen. Hänen kaverinsa julkaisu myös kirjan, missä oli eri kopioissa erilainen viimeinen kappale.

Pointtina kaiketi se, että tarinat muuttuvat kun niitä kerrotaan eteenpäin, joten kirjoille on tapahtumassa samaa..

Nyt puhutaan Twilight-kirjoista. Kuinka se on alkanut fanifiktiosta. Eli se on saanut alkunsa muiden tarinoista ja hän on luonut siitä omansa - josta tuli sitten bestseller.

Nyt puhutaan slash-fictionista. Siinä ihminen ottaa lempi fanituksen kohteesta hahmoja ja laittaa ne tekemään asioita mitä kirjailija tai sen luoja ei ehkä halunnut. (Itse olen lukenut slashia jossain hamassa nuoruudessa, joten aihe on tuttu ) Hän suosittelee ettei kukaan googlaa ainakaan nyt Transformers-slashia.

Metaforat alkaa hajota. 

Internet on ihmisten fanifiktiota.

(Mulla meni kyllä pointti aika ohi tästä sessiosta)

»Infomorphs and Physical Locations - The Role of Location for a Post-User Internet

David Bausola, Philter Phactory

Yli 50% netistä on jonkun muun kuin ihmisen luomaa. 

David on luonut Weavrs:sin. Se on alusta johon voi luoda erilaisia persoonia. Esimerkiksi voit tehdä parkkipaikasta persoonan ja luot siitä Weavrin alustalle. Sen jälkeen sillä alkaa oma elämä ja se kerää tietoa kaikesta itseensä linkitetystä tiedosta ja postailee blogiin ja jos luot sille Twitter-tilin, se postailee myös sinne. Lisätietoa: http://www.wired.co.uk/news/archive/2012-03/28/weavrs-spambots-or-discoverability-agents

Weavria voidaan käyttöö erilaisiin tarkoituksiin. Philter  Phactory on tehnyt erilaisia projekteja sillä, kuten luomalla tontun, joka postasi ihmisille esimerkiksi kustomoituja joululauluja. Sitä voisi hyödyntää aika kivasti esim. markkinointiin.

Luin tossa nopeasti lisätietoa Weavrsta ja siitä on jonkunlaista kritiikkiäkin olemassa. Jotkut pitävät sitä vain spämmibottina. Se ei kuitenkaan ole sitä, koska Weavr voi luoda oikeasti fiksua tekstiä ja asioita kuten sloganeita tai arvosteluja. Esimerkkinä The Curesta tehty musiikkiarvostelu. Weavrin voi myös luoda tekemään musiikkia.

(noloa, teknikko nukkui tai facebookkasi tai jotain, kun David pyysi apua kaiuttimien kanssa ja teknikko oli ihan pihalla että mitä pitää tehdä)

Weavr on siis robotti, joka luo sisältöä nettiin. Näillä Weavreilla on seuraajia ja niitä seuraa niin ihmisiä kuin muitakin botteja. Yksi tavoite olisi saada botit keskustelemaan keskenään ja tällä tavoin luoda ns. oma kieli. Aika pelottava ajatus..

Host kysyi siitä, että miten tommoinen voi toimia koska ei niillä ole minkäänlaista tunneskaalaa ja empatiakykyä. David vastasi että ei olekaan, mutta onko ihmisellä empatiaa Weavria kohtaan? Weavr on dataa eikä ihminen. Sen voi ohjelmoida kuitenkin heijastamaan tunteita.

»Love in Times of Gamification

Alper Cugun, Hubbub

Hubbub on pelifirma, joka tekee pelejä ihmisille, kaupungeille, yrityksille ja jopa eläimille.

Alper on juuri muuttanut Berliiniin, koska Berliinin teknologinen luovuus houkutti häntä.

Hubbub loi verkkosivuston nimeltä Okcupid. Se on ilmainen deittisivusto, jossa voidaan tehdä paljon erilaisia asioita, mutta sen erottaa se että siellä voidaan tehdä erilaisia kyselyjä ja testejä.

On olemassa paljon erilaisia pelejä, jotka liittyvät romansseihin ja ihmisten kanssakäymiseen keskenään. Aikuset ovat yllättäen kuitenkin isoin käyttäjäryhmä näillä peleillä. Jotkut vievät sen liian pitkälle ja vievät hahmojaan lomille mukanaan ja jossain vaiheessa jopa haluavat naimisiin hahmon kanssa. Alper totesi, että joskus voi olla mahdollista mennäkin naimisiin ja rakastaa robottia, koska teknologia kehittyy niin paljon.

Nykyään on olemassa applikaatioitakin, jotka on suunnattu esimerkiksi pariskunnille, jotka haluavat pitää suhteensa vilkkaana (I love Tool). Pair ja Thumbkiss ovat myös ihmisten kanssakäymisen keskenään. 

Kosketus merkitsee paljon romanttisessa mielessä, joten kosketuksen tuominen peleihin mukaan on haaste, mutta se on jo saavutettu jollakin osin. Mutta milloin peli menee liian kiusalliseksi, jos pitää koskea toista ihmistä?

Pelin tekeminen kauniiksi on helppoa, mutta pelin tekeminen käyttäjäystävälliseksi ja hauskaksi on vaikeaa.