You are viewing an old version of this page. View the current version.

Compare with Current View Page History

« Previous Version 4 Next »

Tarinankerronnan varhaiset muodot
  • dramatisoiduilla, suullisesti kerrotuilla tarinoilla pidettiin yhteisöjen oma kulttuuri elossa ja siirrettiin tietoa sukupolvelta toiselle
  • tarinoiden avulla myös säilytettiin ja siirrettiin eteenpäin tietoa yhteisön saavutuksista
  • tarinat seurasivat ihmisiä, kun ihmiset vaihtoivat paikkaa
  • tarinat olivat rakenteeltaan osittain avoimia, joten niitä pystyttiin tulkitsemaan aina uudelleen ja uudelleen kertojan vaihtuessa
  • Yhteisöjen juurtuessa paikoilleen myös paikalla alkoi olla merkittävä osuus tarinankerronnassa (uskonnolliset rituaalit, joissa yleisö seurasi dramatisoitua tapahtumaa esim. temppelissä)
  • Kirkon ja valtion erottuessa draama saavutti pikkuhiljaa itsenäisen aseman -> teatterit syntyivät
  • Ks. Antiikin kreikan teatteri, jossa paikan merkitys korostui (skene)
  • Aristoteleen teos Runousoppi (Poetics), kirj. 330-320 eaa.
  • vrt. Aristotelinen dramaturgia
Keskiaika ja mysteerinäytelmät
  • Keskiajalla yleistyivät miraakkelit eli pyhimysten teoista kertovat näytelmät (Miracle plays)
  • Pian sen jälkeen mysteerinäytelmät eli raamatullisiin aiheisiin perustuvat näytelmät (Mystery plays)
    -> Olivat tärkeässä roolissa, kun kansalle opetettiin kristillisiä oppeja
  • Mysteerinäytelmät olivat jo multimediaesityksiä: niissä käytettiin kuvaa, tekstiä, laulua ja rituaaleja yhdistettynä uskonnollisiin esineisiin ja pyhäinjäännöksiin. Esitys myös sopeutettiin tiettyyn arkkitehtuuriin, kuten kirkkoon. Valaistusta käytettiin tunnelman luomiseen.
  • pian kirkon kävivät liian ahtaiksi esityksille, joten niitä pidettiin toreilla ja aukioilla. Esityksesti tehtiin episodimaisia ja toiminta hajautettiin eri esityksiin (kuitenkin saman viitekehyksen sisällä)
  • tiettyä teemaa käsiteltiin siis sarjalla toisiinsa linkitetyillä esityksillä, joihin katsojat voivat valintansa mukaan osallistua haluamassaan järjestyksessä -> ensimmäinen epälineaarisen tarinankerronnan malli on siis tunnistettavissa
  • Esityksiä myös toistettiin pitkään, joten katsojat saattoivat valintansa mukaan osallistua tiettyyn esitykseen useammankin kerran tai katsoa esityksiä eri järjestyksissä
  • samaa periaatteetta käytetään mm. messuissa, seminaareissa yms. tapahtumissa nykyisinkin (vrt. esim. Documenta)
Keskiaika ja elisabetiaaninen teatteri
  • ns. elisabetiaaninen teatteri (erityisesti Shakespeare) pyrki jatkuvasti rikkomaan antiikin kreikasta periytynyttä paikkasidonnaisuutta ja klassista kolmen näytöksen mallia: draaman tapahtumat venytettiin pitkille ajajaksoille. Tapahtumapaikkoja oli paljon ja ne vaihtelivat, toisin kuin antiikin draamassa.
  • Shakespeare käytti myös paljon sivujuonia, jolloin samassa näytelmässä saattoi olla koomisia, melodramaattisia ja eeppisiä elementtejä
  • Tällainen erilaisten elementtien verkosto ja sekoittaminen sekä niiden met mahdolliset tulkinnat sisältävät ja hypermedia-ohjelmista tuttuja dramaturgisia ominaisuuksia
Orientaalinen teatteri
  • Teatteri Euroopan ulkopuolella kehittyi 400-luvulta eteenpäin aivan erilaisiin esitysmuotoihin kuin eurooppalainen teatteri
  • Intian, Kiinan ja Japanin teatteri oli tyyliteltyä ja muodollista
  • Erityisesti Intian ja Kiinan teatteri yhdistivät esitystaidetta, tanssia, laulua ja musiikkia.
  • Ne olivat abstrahoituja ja käsitteellisiä, joten niihin pystyi sijoittamaan nopeita siirtymiä ajassa ja paikassa.
  • Käytännön syistä lavalla olevat esineet eivät niinkään esittäneet, vaan symboloivat jotain
  • Siten tiettyyn kuviteltyyn aikaan ja paikkaan pystyttiin helposti siirtymään milloin tahansa esityksen aikana
    -> yhtymäkohta nykyisiin mediateoksiin, joissa ikoninen kautta voidaan siirtyä teoksen eri osiin
  • vrt. Monkey God Hanuman, video intialaisesta teatterista Youtubessa
Wagnerin yhtenäistaideteos (Gesamtkunstwerk)
  • Richard Wagner antoi sysäyksen eri taidemuotojen yhdistämiselle länsimaisessa teatterissa
  • Hän loi oman "multimediateos-formaattinsa", jonka ideana oli yhdistää kaikki taidemuodot teatterin kautta
  • Hän yhdisti esitykseen musiikkia, laulua, tanssia, runoutta, maalausta ja valosuunnittelua tarjotakseen uudenlaisen kokemuksen
  • Wagnerin toteutus on kuitenkin hyvin erityyppinen kuin esim. kiinalaisen teatterin monimediallisuus, joka oli käsitteellisempää ja nojasi enemmän symboleihin
Laajennettu elokuva, elokuvan avantgarde
  • 20- ja 30 luvuilla valo ja elokuvat alkoivat vaikuttaa voimakkaasti tarinankerronnan tapoihin
  • Eisensteinin montaasiteoria ja John Heartfieldin valokuvamontaasit vaikuttivat voimakkaasti muokkasivat tarinankerronnan tapoja. Uusilla dramaturgisilla muodoilla yritettiin saada ote radikaalisti muuttuvasta yhteiskunnasta
  • Elokuvan puolella alettiin kokeilla ns. multiscreeneillä. n. 1924 Laszlo Moholy-Nagy kehitti ns. polycineman (polykino)
  • Moholy-Nagyn polycinema oli huone, jossa oli useita heijastettuja pintoja ja akustisia tasoja
    (Eisenstein halusi toteuttaa tämän idean myös Hollywoodissa, muttei saanut idealle vastakaikua)
  • Ks.esimerkkejä: Ein Lichtspiel
  • 50 - 60 -luvuilla laajennetun elokuvan kokeilijat kehittelivät mielenkiintoisia vastineita jo vakiintuneelle Hollywood-filmille: esimerkiksi erilaisia projektioita, joissa yhdistettiin eri välineitä:
  • Esimerkkejä
Verkostot (networks)
  • ensimmäiset hypermediaa koskevat tarinankerronnan rakenteet kehitteli Vannevar Bush jo vuonna 1945
  • Bushin mukaan ideointi ja ajattelu ei tapahtu lineaarisesti, vaan epälineaarisesti ja assosiatiivisesti
  • hänen ideansa inspiroivat myös Ted Nelsonia kehittelemään ajatusta Xanadusta
  • 60- ja 70 -luvuilla hyperteksti mahdollisti mahdollisti uusia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ihmisten välillä: kirjoittaja ja lukija saattoivat vaihtaa rooleja
  • jotkut verkostot perustuivat pieniin käyttäjäryhmiin (MUDs eli multi-user dungeons)
  • kansalliset teleyhtiöt kehittelivät ns. videotex-järjestelmän, mikä toimi puhelimen välityksellä yhdistettynä puhelimeen ja modeemiin
  • Videotex on ensimmäinen julkinen hypertekstijärjestelmä, joka käytti hyväkseen jo käytössä olevaa teknologista infrastruktuuria (analoginen puhelinverkko)
  • 60- ja 70 -luvuilla järjestelmä sisälsi jo kuvan ja tekstin lisäksi virtuaalikahviloita ja -baareja, joissa pystyi keskustelemaan chatin välityksellä
Television vaikutus katsomisen tapaan
  • Television kehitys on mielenkiintoinen vuorovaikutteisen tarinankerronnan kannalta, sillä television katsominen ei vaadi eristäytymistä kuten elokuviin meno -> television katsominen on nykyisin osa arkipäivää
  • televisiossa on tarjolla eri kanavia ja ohjelmia, joita katsoja valitsee kaukosäätimen välityksellä. Siten kaukosäädin on olennainen ja tutkimisen arvoinen käyttöliittymä.
  • voidaan sanoa, että katsojan mahdollisuus valita ohjelma ja sen parissa viettämänsä aika on osa yleistä televisiomedian dramaturgiaa
  • katsomisen keskeyttävät mainokset ja kanavien välillä pujahtelu ova tärkeä osa tätä dramaturgiaa: katsoja ei välttämättä menetä yhteyttään katsomaansa ohjelmaan, vaikka katsominen keskeytyykin. Katsojan yhteys ensin katsottuun ohjelmaan palaa tauon jälkeenkin
  • jatkuvien keskeytysten vuoksi televisioon on kehittynyt hyvin standardisoituja sisältöjä, joita on helppo seurata. Dramaturgiat ovat usein tuttuja ja ennalta arvattavia.
  • epälineaarisuus ja katsojan mahdollisuus rakentaa omanlaisensa tarinankaarta samoin kuin internetissäkin.
  • No labels
You must log in to comment.