Counterpublicity in a digital age
Chair: Tina Askanius (Lund University)
Christian Christensen (Uppsala University): WikiLeaks, the Popular Press and the "Mainstreaming of Transparency"
Paperin keskeinen asia on , mitä wikileaks tarkoittaa läpinäkyvvyyden valtavirtaistamisessa. Lähtökohtana on mikä wikileaksin suhde valatvirtaiseen journalismiin. Sarah Palin luennehtinut antiamerikkalaiseksi verikädeksi. Samankaltaista ajattelua tosin lievemmin esiintyy Washingtonissa. WL on siis pyritty ajamaan nurkkaasn tai eristämään, mutta toisaalta yhteistyö maailman merkittävien lehtien kansa ollut hyvää mm. WL-uutisten julkaisemisessa. Toisaalta voidaan sanoa, että WL ei tule myöskään toimeen ilman perinteistä mediaa.
Onko WL radikaali media ? Ollaakseen radikaali sen tulisi rakentaa vaihtoehtoja kapitalistisille valtavirtarakenteille ja sen jakelukanavien tulsi olla myös vaihtoehtoisia.
WL ja suhde kansallisvaltiohin osittain erittäin hankala. Islannin toimintatavat , Ruotsin toimintatavat tai ettei WL tietoisesti toimi arabimaiden kanssa.
äpinäkyvyyttä voidaan kyseenalaistaa, mutta valioiden turvatoimet ovat kiristyneet ja sillä perusteellä voidaan väittää sillä olevan merkitystä läpinäkyvvyyden lisäämisessä. Toisaalta väittämä on myös, että WL elää isoista "paljastuksista" ja muulla läpinäkyvyydellä ei ole merkitystä
Tessa J. Houghton (University of Nottingham, Malaysia Campus): Blackout: The Viral Counterpublicity of Online Protest
Nyt puhutaan niin hiljaa, että tosi vaikeaa seurata. Joka tapauksesssa esittelee laajasti lähestymistapansa ja tutkimusmenetelmänsä ja päälähdemateriaalinsa, jossa lähtökohtana Habermans. Joka tapauksessa kyseessä on internetin sensurointiteema.
Esitteli wikipedian Blackout-kampanjaa, jolla vastustettiin US-lainsäädäntäehdotuksia. ja samalla puhuu Googlesationista
Ei jäänyt paljon käteen
Julie Uldam (London School of Economics): Contesting the depoliticisation of climate change: activism and the mediation opportunity structure
Keskeisenä teemana on ilmastonmuutos, epäpolitisoituminen ja aktivismi.
Aloittaa taustoittamalla Kööpenhaminen ilmastokokouksesta, jossa aktivismi oli todella merkittävää. Lontoossa puolestaan lähes olematonta viime vuonna. Emmeline Pankhurst (1911) väittää , että nykypäivän politiikan arvokkain argumentti on väittää ja sanoa lasikattojen romahtamisesta ( tarkoitta siis ettei enää ole tarvetta aktivismiin)
Poinntina kai tässä on se, että ilmastonmuutosaktivismi on saatu kuihtumaan, koska ainakin puheissa myös politiikot ovat samalla kannalla kuin aktivistit.