Aiheen valinta opinnäytetyölleni lähti kiinnostuksestani webin julkaisujärjestelmiin, joista valitsemani järjestelmän käytännön kokemukseni ovat hyvin vähäisiä. Myös harrastustoiminnan kautta tullut tarve toi aiheen lähemmäksi ja teki sen käsittelyn konkreettisemmaksi.
Julkaisujärjestelmien on tarkoitus helpottaa julkaisua verkossa. Tämä pitää varmasti paikkansa, jos asiaa verrataan työmäärässä siihen, että julkaisujärjestelmän automaatio korvattaisiin manuaalisella työllä. Kuitenkin itse julkaisujärjestelmän hallitseminen vaatii osaamista, jonka opettelu ja käyttö on myös laskettavissa työmääränä. Julkaisemisen määrä voi siis vaikuttaa siihen, onko julkaisujärjestelmän käyttö järkevää, oli sellaisen käyttöönotto kuinka helppoa tahansa. Oleellista on kuitenkin se että harvemmin julkaisujärjestelmän elinkaari päätty onnistuneeseen käyttöönottoon, vaan se vasta alkaa siitä.
Jos yhdistys, tai mikä tahansa muu taho, alkaa käyttämään mitä tahansa tietoteknistä järjestelmää apunaan, tulee päättävän tahon myös ymmärtää tiedon virtuaalisen olemassaolon "luonnonlait". Tietokonejärjestelmässä oleva tieto ei ole luettavissa ilman apuvälineitä, toisin kuin esimerkiksi teksti paperista. Tiedon käyttämisessä ollaan riippuvaisia apuvälineistä, jotka voivat rikkoutua, niitä voidaan käyttää väärin tai niitä ei edes osata käyttää.
Internet on kaksisuuntainen viestintäkanava, jonka viestien tyyppiä ei ole digitaalitekniikan luonteen vuoksi rajoitettu. Viestit voivat olla muun muassa tekstiä, kuvaa, ääntä, liikkuvaa kuvaa, ohjauskomentoja, häirintää tai automaattista ylläpitotietoa. Julkaisujärjestelmän pystytys internettiin samanaikaisesti mahdollistaa ja altistaa viestinnän edellämainituille asioille.
Järjestelmän pystyttäjän tulee nähdä mahdollisuudet ja tiedostaa uhat. Mahdollisuuksia hyödyntämällä yhdistys voi löytää uusia tapoja harjoittaa tarjoitustaan, kuten esimerkiksi julkaisemalla videoleikkeitä toiminnastaan. Uhkat tiedostamalla yhdistys voi taas välttää vahinkoja, kuten esimerkiksi yksityisten tietojen vuotamisen asiattomille tai koko tietojärjestelmässä olevan jäsenrekisterin tuhoutumisen laiterikossa tai virtuaalisessa ilkivallassa.
Julkaisujärjestelmän käyttöönottoon johtavien päätöksien kannattaa sisältää myös elinkaarisuunnittelua yhdistyksen toiminnan tukemisesta valitulla järjestelmällä. Toiminnan tukeminen ei tarkoita sitä, että kaikki yhdistyksen toiminta pitäisi toteuttaa julkaisujärjestelmän kautta. Vaikka esimerkkiyhdistyksessä julkaisujärjestelmän rooli on suuri, sen toimiessa lähes toiminnanohjausjärjestelmänä, on yhdistyksen toiminta taattava myös järjestelmän pettäessä.
Kuten opinnäytetyöni osoitti, vaikka julkaisujärjestelmän käyttöön ottaminen ei ole vaikeaa, on se vasta alku yhdistystoiminnan tukemiselle julkaisujärjestelmän avulla. Järjestelmän kanssa eläminen on toki tietystä näkökulmasta helpompaa, mikäli edellissä kappaleissa mainittuja asioita ei ole edes ajatellut. Tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa.
Opinnäytetyöni avasi silmiäni uudella tavalla julkaisujärjestelmiä kohtaan, kun jouduin järjestelmään tutustumisen yhteydessä miettimään järjestelmien tuottamaa etua yhdistystoiminnalle, mutta myös näkemään mahdolliset uhat ja uudenlaiset vaivannäöt, jota yhdistystoiminta voi kokea järjestelmän käyttöönoton kautta.
Toivon, että opinnäytetyöni antaa inspiraatiota ja hyvät lähtökuopat yhdistystoiminnan harjoittajille, jotka ovat harkinneet julkaisujärjestelmää tai joille nykyinen internetissä toimiva julkaiseminen tuntuu hankalalta julkaisujärjestelmän puutteen vuoksi.
Koska opinnäytetyöni aihe ei ollut internetin uhkakuvat, halusin omistaa itse työn käytännönläheiseen toimintaan julkaisujärjestelmän tarkoituksen ja käyttöönoton näkökulmasta. Vaikka kokemukseni tietojärjestelmien kanssa koetuista ongelmista ja väärinkäytöksistä ovat tehneet minut varovaiseksi ja skeptiseksi, en halua latistaa kenenkään intoa mitään tietojärjestelmiä kohtaan. Toiminnan apuvälineitä ei tule pelätä. Ne pitää hallita, jotteivat ne ala hallitsemaan sinua tai yhdistyksesi toimintaa.