Tein tämän Jussi Lehtomäen 2049 -aihelman inspiroimana. Sitä voi lukea vaikka muutaman kerran putkeen, yritin tehdä siitä sellaisen että se on lineaarinen ja sen voisi loittaa mistä kohtaa tahansa. Kuvituksessa voi huomata loppupuolella alkaneen uupumuksen työn heikkenemisenä, mutta yritin tehdä kautta rantain nopeita ja fiilisteleviä kuvia, en mitenkään huoliteltuja.
Kun herään, on vielä pimeää. Aurinko nousee tänään myöhemmin kuin yleensä. Se johtuu siitä, että yöllä on alkanut hiekkamyrsky, joka saa taivaan kauniiksi. Katselen sitä ikkunasta.
Otan hengityssuojaimen mukaan kun lähden töihin. Minun ei tarvitse kävellä pitkään lähimmälle pysäkille, mutten silti halua hengittää ulkoilmaa. Ulkona on niin paljon hiekkaa ja myös usvaa, etten näe kuin pehmeinä valoina uusimmat mainokset korviketahnoista. 'Maistuu kuin oikea kana!' luvataan radiomainoksessa jota kuuntelen hengityssuojaimeni kuulokkeista. En kyllä enää muista miltä oikea kana maistuu. Luulen että näen tutun pariskunnan, mutten tunnista heitä maskien takaa.
!
Illalla kotona syön perunan, jota olen säästellyt pitkään. Mietin lähes tunnin mitä tekisin sille, ja vain katselen sitä. Se on niin kaunis.
!
Näen unta, että olen kiivennyt katolle ja leijun höyhenenkevyenä kaupungin yllä. Yöllä missään ei ole valoja. Muistan unessa miltä klementiinit maistuivat, vaikken tietääkseni ole syönyt niitä koskaan. Se on ihmeellisempää kuin se, että saatoin lentää. Klementiinit maistuvat auringonvalolta ja saavat kieleni kipristelemään.
!
Painovoima ei pidättele minua unessa. Leijun korkeammalle. Hiekkamyrsky on lakannut, mutta joelta nousee usvaa, joka ei unessani haise kuten se haisee oikeasti. Kaupunki on sininen ja etäinen, eteerinen, melkein kaunis.
!
Unessani kaupungin reunoilla ei ole vihreitä keitaita, kauniita jalokiven lailla loistavia kasvihuoneita. Maailma on paljas ja tuulinen. Kaupunki näyttää kasvaimelta väsyneen joen varrella. Toivoisin, että heräisin pian, koska olen pian niin korkealla että on vain meri.
!