AIKA            15.11.2011 KLO 14-16

PAIKKA       Generator Post, Pursimiehenkatu 29-31 A

LÄSNÄ        Saija Heinonen (pj, sihteeri), Tuomo Hintikka, Heikki Ahola, Tomi Nieminen, Santtu Parikka, Jouko Seppälä, Mika Ritalahti

 

Kokous alkoi kl.14.10

Tämän tapaamisen tarkoitus on keskustella vapaamuotoisesti ennakkosuunnittelusta ja siitä mitä tässä projektissa voitaisiin mahdollisesti sen eteen tehdä, ja mitä ei kannata yrittää tehdä. Saija kertoi lyhyesti taustasta ja projektin ja pilottien tilanteesta.

JUOPPIS:

- Juoppiksen suhteen ensimmäinen palaveri Helsinki-filmin kanssa on ollut, tehtiin käsiksen purkua. Palaverissa Heidi kertoi että vaikka suunnittelua tehdään, usein unohdetaan sen jälkeen mitä puhuttiin. Tuli ilmi myös yhdessä haastattelussa. Turha istua ja puhua, jos kukaan ei muista mitä puhuttiin.

- Saija koordinoi tuotannon tietoa, laitetaan kaikki kaikille tiedoksi.

TUOTANNON KAARESTA:

- Puhuttiin yhteisesti muokattavien dokumenttien tärkeydestä, että jos muutoksia sovittuihin asioihin tulee, niin tehdään muutokset jonnekin missä kaikki näkee ne. Mutta yhteisöllisten dokumenttien ongelma on että pitää saada suunnittelu tiettyyn vaiheeseen ja sitten vasta jaetaan. Eli lähtökohtaisesti tehdään valmista kamaa, ei sellaista jota tullaan muuttamaan monta kertaa.

- Yhdessä haastattelussa tuli esille toive pitää käsikirjoittaja mukana loppuun asti eli koko tuotantokaaren ajan, jos joudutaan tekemään muutoksia käsikseen, niin käsikirjoittaja on kuitenkin se paras henkilö kirjoittamaan tekstiä uusiksi. Hän on eniten sisällä tarinassa. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa tehdä sellainen suunnitelma joka toteutetaan.

- Tuottajalta loppuu ammattitaito arvioida paljonko käsiksen tekeminen tulee maksamaan, mikä budjetti pitäisi olla. Ammattitaito on muuttunut myös. Muita asioita joita pitää miettiä: Pitääkö olla lukittu käsis kun lähdetään tekemään ennakkosuunnittelua? Ja mihin se vaikuttaa? Paljonko post-tekijää kannattaa ottaa mukaan ennakkosuunnitteluun, miten paljon se vaikuttaa käsikseen? Taitavan käsikirjoittajan pitäisi tietää paljonko mikäkin maksaa ja mitä on realistista tehdä.

- Olisi tuottajalle hyvä työkalu sellainen joka auttaisi tietämään mitä mikäkin maksaa ja mitä tarvitaan. Nyt vasta aika myöhään tulee se tieto, että paljonko jokin maksaa, siihen asti pitää vaan hihasta ravistaa joku arvio. Monia juttuja voidaan tehdä monella eri tavalla, ja minkä hintaista mikäkin tekotapa on, tämän tietäminen olisi arvokasta.

- Tiedon jakaminen jo varhaisessa vaiheessa: mahdollisimman moni on mukana suunnittelussa ja pystytään vielä pyörittämään käsistä. Helpointa näin.

- Ehdotus, että jaetaan käsis aluksi kaikille ja jokainen tekee oman kustannusarviopurun. Jos todetaan että jonkin asian tekeminen on mahdotonta tai aivan liian kallista, kirjoitetaan uusiksi. Tämän vaikeus: yksi päätös vaikuttaa moniin muihin asioihin, joten saatetaan päätyä tekemään loputtomasti muutoksia. Parempi on ehkä yksinkertaistaa niin että pystytään tekemään sellaisenaan. Pitää tuntea kokonaisuus myös, että mikä on hero-shot esimerkiksi, ei voi / kannata ihan kaikkea purkaa osiin ja käsitellä pelkästään niitä.

- Kerättyä tietoa = valmis paketti ja kaikki on koko ajan tietoisia että missä mennään. Tiedon jakaminen on olennaista. Mutta kenelle annetaan vain lukuoikeus? Eli hierarkia pitää olla tiedossa myös, kuka viestii mitäkin ja kenellekin. Kerätään ensin se kuka mitäkin tietoa tarvitsee, sitten pistetään ne kasaan.

- Moderoitu vaihe vaatii työtä, jonkun pitää ylläpitää tiedostoja ja käsitellä niitä, miten handlataan esim. 1000 kuvaa. Tekijät tarvitsevat kuvia pohjaksi, mutta jos kuvaaja ja ohjaaja tuntevat toisensa he eivät tarvitse kuvia eikä mitään, kommunikaatio toimii itsestään, siitä on vaikea pusertaa muille jaettavaa materiaalia. Jos he eivät ole tuttuja, silloin piirrellään kuvia ym. paljon enemmän.

- Hyvän ennakkosuunnittelun pitäisi säästää rahaa, bujetti ei sen takia kasva, mutta raha käytetään eri tavoin. Turhauttavaa on postissa pelkkä virheiden korjaaminen, tulee turhia kustannuksia.

TEKNINEN TESTAUS:

- Tekniseen testaukseen ei jää aikaa ennakkosuunnittelussa. Päädytään ottamaan jotain uusia laitteita mukaan musta tuntuu --fiiliksellä, riittää että näyttää hyvältä jossakin esimerkissä jonka on nähnyt. Testaus saattaa jäädä liian lyhyeksi ja vajaaksi. Mahdollisuudet visuaalisesti hienoon lopputulokseen on olemassa, mutta niitä ei osata käyttää koska aikaa ei ole. Tekniikka menee eteenpäin niin kamalaa vauhtia, että tämä tulee yhä useammin esille.

SES:

- Ennakkosuunnitteluraha on aika pieni, sillä pitäisi tehdä rautalankamalli elokuvasta, jotta saisi sen avulla mahdollisesti lisää tukea hankittua.

- Idea että säätiö vaatisi parempaa ennakkosuunnittelua rahan takeeksi. Silloin vaan pitäisi tietää aika hyvin jo että mitä tullaan tekemään, ettei suunnitella turhaa ja käytetä vanhoihin suunnitelmiin perustuvia budjettiarvioita. Mutta joku vaatimus siitä SES:n puolelta mihin raha käytetään, että se oikeasti myös menisi ennakkosuunnitteluun, ja asia myös tarkistettaisiin jollain keinoin.

”HALPISLEFFAT” JA ALIRESURSOINTI:

- Ns. halpisleffojen tulo muuttaa markkinoita; kun on mahdotonta tehdä ison näköistä, tehdään sitten lähes ilmaiseksi. Jotkut niistä onnistuvat kuitenkin. Kun pienistä budjeteista tulee standardi, joutuu perustelemaan miksi 30 kuvauspäivää tarvitaan ”isoon” tuotantoon. Seuraava askel saattaa olla että tehdään vähän sinne päin, tekeminen muuttuu liukuhihnatyöksi. Jo nyt osa pyytää palveluksia että tehkää please ilmaiseksi.

- Haastatteluissa on tullut esille se että ammatti-ihmiset joutuvat jatkuvasti alisuoriutumaan, kaikki kokevat olevansa aliresursoituja. Tuottajat kokevat olevansa tästä osin vastuussa: olisi osaamista, mutta ei ole antaa aikaa eikä resursseja. Tuntuu että elokuvan ja tv-elokuvan raja on hävinnyt. Sellainen huolellisuus mitä tarvitsisi hyvän ja laadukkaan lopputuloksen tekemiseksi on hävinnyt. Vaatii kaikilta paljon että tilanne muuttuisi. Suomessa on paljon hyviä tekijöitä ja innokkaita opiskelijoita, mutta putken jossain vaiheessa tapahtuu jotain.

- Meidän kaikkien tavoite on se että tehdään hyvin se mitä tehdään ja kiire vähentyisi.

AMMATILLISUUS JA VFX-SUPERVISOR

- Alalle on syntymässä uusi taiteellinen ammatti, vfx- tms. taiteilija, joka hallitsee ilmaisuvälineen. Tällaisen ammattilaisen on lunastettava paikkansa muiden joukossa, että hän ei ole lavastaja, kuvaaja eikä muuta, vaan oma ”taiteilijansa”. Tuntuu monen mielestä turhalta kustannuserältä, koska ammattihenkilö on uusi, eikä sen hyötyjä vielä osata nähdä. Tällaisen henkilön integroiminen osaksi tuotantoa luontevasti voi toimia tässä projektissa. Post-osaajat voisivat olla myös sisällöntuottajia, heillä on enemmänkin annettavaa kuin virheiden korjaaminen jälkitöissä.

- Efektisuunnittelija voisi olla hyvä nimi tälle henkilölle. Osa tällaisen henkilön työtä ei kuulu kenenkään osaamispakettiin tällä hetkellä.

- Nyt on ensimmäistä kertaa niin että Geniksen VFX supervisor on mukana jo ensimmäisessä tuotantopalaverissa yhdessä tuotannossa. Muuttumassa siis pikkuhiljaa.

- Suomessa vfx supervisorin käyttö hankalaa ehkä ammattikentän pienuuden takia, henkilöityy kuitenkin aina post-taloihin. Täällä tuskin on tarpeeksi töitä free-lancereille, mikä olisi muuten hyvä ratkaisu. Pitäisi tehdä niin että vfx supervisorin käyttö ei sido post-taloa jälkitöihin.

- Teknisten apuvälineiden käyttö hyödyttää, pitää vaan käyttää! Esim. esisuunnittelussa voisi käyttää virtuaalilavastetta, ja kuvat suunnitellaan sen pohjalta. Sillä saataisiin näyttelijäharjoitukseen lisää todellisuutta. Maalarinteipit lattiassa korvattaisiin tällä. Se saattaisi auttaa havainnollistamaan, apu kuvaajalle ja ohjaajalle.

PROJEKTISSA:

- Kirjoitetaan todetut käytännöt ja käytetyt tekniset laitteet ylös, projektin tuloksena on turha ehdottaa kaikkia yksityiskohtaisia juttuja, isot linjaukset pelkästään. Pilotit on hyviä testialustoja, ne testatut jutut mitkä toimii esitellään sitten tuloksina. Ajatus on että eka pilotti on harjoittelua ja muodon hakemista, joku onnistuu jotenkin, seuraavassa pilotissa tehdään jo paremmin jne. Mutta riittää sekin että joku asia ei onnistu, että jostain ei ollut mitään hyötyä, sekin on tulos. On lupa epäonnistua. Jo se, että asia nostetaan esille, että siitä puhutaan, on hyvä juttu.

- On hyvä jos pystytään näyttämään että olemme hyviä ennakkosuunnittelussa ja meillä on osaavia vfx-ihmisiä, voisi kilpailuvalttina toimia myös ulkomaille.

- Yksi hankkeen tavoitteista on todistaa rahan käytön hyöty, että käytetään raha järkevämmin, vaikka budjetti olisi pieni. Kommunikaation lisääminen ja parantaminen olisi myös yksi asia johon pitäisi puuttua projektissa. Ennakkosuunnittelu vaikuttaa muuhunkin kuin efektityöhön. Yhteisöllisiä dokumentteja kokeillaan. Kannattaisiko ottaa ihmisiä aiemmin mukaan tuotantoon? Malleista saadaan kenties koottua sellaista materiaalia jota voidaan opettaa koulussa. Tässä projektissa: kerätään tietoa enemmän kuin ennen, parannetaan kommunikaatiota ja etsitään ongelmakohtia. Previsualisaatio vahvemmin mukaan, niin vähennetään yllätyksiä.

- Jonkinlainen selviytymisopas tms. voisi olla hyvä tuottaa hankkeessa. Mutta samat tiedot ja ohjeet ei voi päteä kaikkiin, esim. kaikki ohjaajat ei halua jakaa tietoa eikä ole siis yleispätevää ohjetta olemassakaan. Mitä ikinä projektissa ehdotetaankin, se ei saa kahlita lopputulosta. Jotkut haluavat jättää auki mahdollisimman paljon. Mutta on kohtauksia, jotka on ehdottomasti lyötävä lukkoon kuvilla tai previsualisoinnilla.

ALOITUSSEMINAARI:

- Tuotantotapoja maailmalta, miten muualla tehdään ennakkosuunnittelua ja muutkin vaiheet, jos olisi esimerkkejä

- Taiteilija, joka kertoisi että tuonne tarvitaan sellainen ja sellainen tunnekuljetus, joku joka tekee sitä taiteena eikä rahapurkuna. Vfx supervisor on sellainen henkilö.

Kokous päättyi kl.16

Jakelu: Mika Ritalahti, Heikki Ahola, Jouko Seppälä, Tomi Nieminen, Santtu Parikka, Tuomo Hintikka, Saija Heinonen

  • No labels
You must log in to comment.