Tiinan viikonloppu Lyonissa
Matka alkoi Helsinki-Vantaalta aikaisin aamulla perjantai 13. päivä. Olen hieman taikauskoinen ja varsinkin kun lähtöportti oli numero 13, olin enemmän kuin jännittynyt ensimmäisestä yksinlennosta ulkomaille. Lento kuitenkin alkoi mukavasti ja viimeistään sämpylää ja kahvia nauttiessa olin unohtanut pelkoni ja luotin lentäjään. Tein suunnitelmia tulevien vapaapäivien ohjelmaksi Lonely Planet Francea selaillen. Vieressäni istui haiseva mies, joka veti olutta tyynesti klo 7.00 aamiaissämpylän kanssa. Laskeutuminen Frankfurtiin sujui hyvin ja suuntasinkin isolle lentoasemalla ihmetellen. Minulla oli kentällä vietettävä aikaa viisi tuntia ja edellisen yön univelat alkoivat painaa, aikani kierrettyä ja bretzelin syötyäni vetäydyinkin penkille ottamaan pienet torkut. Unet lentokentällä – check!
Lento Lyoniin sujui yhtä mukavissa tunnelmissa, mitä nyt laskeutuminen hieman oli kuoppaisaa. Lentokentälle saavuttuani jännitin, että löysikö ylipainoinen matkalaukkuni vaihdoista huolimatta perille. Laukkuni tulikin onneksi ensimmäisten joukossa ja lähdin kohti junaa, joka vei Lyonin juna-asemalla Gare Part-Dieulle. Juna-asemalla ongelmat alkoivat ja saatoin hieman säikähtää perjantairuuhkaa etsiessäni suuntaa jonnekin hotellille päin. Löysin ratikan, joka vei hotellin viereen ja hyppäsin siihen. Hotelli löytyi sivukujalta ja vastaanotossa oli tyttö, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Varaukseni löytyi ja tietoni kirjoitettiin lyijykynällä vihkoon, mitä sitä turhaan sähköisiä varausjärjestelmiä käyttämään. Huoneeni löytyi toisesta kerroksesta ja olin lievästi sanottuna sokissa astuessani sisään. Suihkukaappi löytyi sängyn vierestä, vessa oli onneksi erikseen. Lattia oli tahmainen ja päiväpeitto tahrainen. Hetken kauhisteltuani päätin siirtää päiväpeiton sivuun ja nukkua ansaitut päiväunet. Onneksi olin ottanut mukaan oman lakanan ja tyynyliinan. Kaivauduin pussilakana sisään ja katselin hetken teho-osastoa ranskaksi. Päiväunet venyivät yöuniksi ja nukuin seuraavaan aamuun asti.
Launtaiaamu valkeni ja päätin lähteä tutkimaan kaupunkia. Löysin lähikaupasta aamupalaksi banaaneja ja keksejä sekä nappasin lähimäkistä latten mukaan ja suuntasin Rhonen rantaan syömään aamiaista. Olin toiveikkaampi uuden päivän suhteen ja lähdin kävelemään keskustaan päin. Löysin torin Place Bellecourin, jossa oli myös turistitoimisto. Toimistosta lähdin kuitenkin lähes tyhjin käsin ja kävin ihmettelemässä torilla olevaa Ludvig XIV:n patsasta. Suuntasin kävelykadulle Rue de la Republique’lle ja kiertelin muutamissa kaupoissa, lopulta löysin Hotel de Villen, kaupungintalon, ja sen toiselta puolelta Musee des Beaux-Artsin, siellä kiertelinkin kolme tuntia ihmetellen teoksia ja veistoksia, olipa siellä muutama muumiokin. Päätin jatkaa matkaani toiseen museoon, Musee des l’Implemente, eli painomuseoon. Painomuseo osoittautui kiinnostavaksi ja se mikä molemmissa oli mukavaa, oli että, molemmat olivat ilmaisia sisäänpääsyltään alle 26-vuotiaille. Itsehän on 26, mutta se laskettiin vielä mukaan. Budjetti sallii siis vielä muutamassa muussakin museossa vierailemisen.
Painomuseon jälkeen kiertelin pääkadulla ja mietin tekemistä illaksi. Leffateatterin edustalla pysähdyin ja mietin, että menisikö siellä mitään englanniksi, hotellin tv:stakin tuli ainoastaan ranskankielistä ohjelmaa ja kaipasin jotain ymmärrettävää kuunneltavaa. Hetken mielijohteessa ostin automaatista lipun leffaan The Hunger Games olettaen sen olevan alkuperäiskielellä eli englanniksi. Leffa alkaisi tunnin päästä ja päätin käydä ostamassa eväät leffaan sekä nauttimassa kupin kahvia viereisessä kahvilassa.
Leffa oli onneksi englanniksi ja nautin kovasti, kun sain istua rauhassa ja keskittyä elokuvaan.
Elokuva päättyi vasta 21.40 ja lähdin taivaltamaan sateessa hotellille päin. Hotellin lähellä kiristin askeleita, sillä alue ei itsessään houkuttele kävelemään yksin siellä. Pääsin onneksi turvallisesti hotelliin ja päätin, etten kulje enää nin myöhään ulkona. Hotelli tosiaan sijaitsee alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia ja heidän kauppojaan sekä ravintoloita. Alueella ei myöskään liiku yleisestikään paljon naisia, vaan miehiä isoissa joukoissa, joten on varmasti parempi olla enemmän kuin varuillaan. Onneksi hotellin viereen menee ratikka ja aion käyttää sitä jatkossa.
Sunnuntai valkeni sateisempana ja masentavana, nukuin pitkään ja suunnittelin meneväni tekstiilimuseoon, mutta ulkona päätin vain lähteä syömään, koska satoi niin paljon. Päädyin McDonald’siin, koska se oli ainoa ruokapaikka auki lähellä, siellä myös toimi onneksi wifi, joten saatan viettää enemmänkin aikaa siellä. Mäkkärin jälkeen päätin lähteä takaisin hotellille ja sain kuulla henkilökunnalta (ainoalta, joka ilmeisesti puhuu englantia), että huoneeni vaihtuu! Olen nyt 50 euron arvoisessa huoneessa ja olen maksanut vain 30 euroa/yö. Vaihdos alkoi pelottaa ja rupesin miettimään vaihtoehtoa, että vaihtaisin samaan hostelliin, johon Ville on menossa. Pitää selvittää miten saisin rahani takaisin, jos haluaisin huomenna vaihtaa. Jos tämä 50 euron huone on ollut näin kamala, niin pelkään, että 30 euron huone on vielä hirveämpi!
