2009-2010 yamkeilla oli menetelmäopintoina tulevaisuusosio. Sen pohjalta
- tulevaisuusajattelun sparraaminen on haastavaa. Toisaalta yamkilaisilla työelämää jo pajon nähneenä on riittävästi reflektiopohjaa signaalien huomaamiselle ja asettamiselle johonkin järkevään kontekstiin
- prosessi meni viime vuonna siten, että Arpo piti aloitusluennon. Nähdäkseni on eduksi, että tulevaisuusajattelu kiinnitetään alusta asti kulttuurituotannon kenätn haasteisiin ja ajatteluun. Pidin siksi perään toisen intron kulttuurituotannon kentän lähtökohdista käsin. Tämän jälkeen opskeiljat keräsivät signaaleja. Tässä kirjo oli suuri: jollekin uusi asia oli toiselle toissatalven lumia. Jokainen tarkkailee ympäristöään oman kokemusmaailmansa ohjaamana ja vankina. Usein itselle uusi on vain jonkin toisen alan vanha juttu. Sinänsä tämä ei ole välttämättä huono asia: tuottaja toimii risteyskohdassa, jossa ei kuitenkaan voi olla kaiken taitaja. On oma itseisarvosna, että osaa olla utelias "kaikelle".
- signaalien pohjalta tehtiin essee, jossa perusteltiin ajatuksia. Sitten osa jatkoi lukemalla EVAn skenaariot ja tekemällä niistä esseet. Näissä korostui lähes poikeksetta leppoistamisen trendi: se selvästi puhuttelee yamk-kulttuurituottajaa
Varsinaisiin pajojihin aika ei antanut myöten, prosessi päättyi ennen digitarina-vaihetta. Kehittämisen keskiössä oli tehtävätoimenantojen ideointi, signaaliasian puntarointi ja muuttaminen pedagogisesti mahdolliseksi toiminnaksi. Prosessi oli tavalalan "intro-pohjaa" hankkeen varsinaiselle signaalityöskentelylle, joka tiivistyi lukuvuonna 2010-2011

  • No labels
You must log in to comment.