Tulevaisuuteni visiossa maailma ei muutu suuren maailmansodan, vaan globaalin talousalueen kuplan puhkeamiseen, teknologian kehitykseen ja ekologiseen kestävään kehitykseen. Luonnon kannalta kestämätön kulttuuri tuhoutuu sukupolvien oivaltaessa tekojensa turhuuden. Miksi ulkoistaa maailman toiselle laidalle tuotanto, ja sitten rahdata hupenevin luonnonvaroin tuotetulla energialla tuotteet markkinoille?
Suppeammat valuutta-alueet haluavat pitää oman ekonomiansa toiminnassa ja hiljalleen maailma sulkeutuu fyysisesti, aluksi markkinoiden suhteen. Koska matkustamisesta on tullut todella kallista, ihmiset eivät enää fyysisesti juurikaan matkustakaan, etenkään mannertenvälisesti, tiettyä yläluokkaa lukuunotamatta - enemmän ihmiset muuttavat asumaan johonkin muualle, pitkäaikaisesti. Eksoottiset hedelmät tuotetaa suurissa kasvihuoneissa, useimmat tuotantolaitokset ovat kierrätys- ja jälleenkäsittelylaitoksia ja automatisoituja tuotantolinjoja. Lähes kaikki kierrätetään. Julkinen liikenne ja erilaiset liikennöintipalvelut korvaavat yksityisen silloin, kun on pakko lähteä johonkin lähiökaupungistaan. Monet eivät tarvitse omaa ajoneuvoa (millaisia ne sitten ovatkaan) tai heillä ei ole varaa siihen. Jos ajoneuvo omistetaan, se on enemmän statussymboli kuin varsinainen käyttöesine, kenties enemmänkin harrastus.
Fyysisesti asiat vaikeutuvat, mutta maailma avautuu silti. Virtuaalisesti kaikki on jo mahdollista uskottavalla tavalla. Useimpien ei tarvitse lähteä kotoaan töihin, vain liittyä virtuaalimaailmaan ja hoitaa enimmäkseen suunnitteluun, ohjelmistojen etäkäyttöön, asiakaspalveluun, tekniikkaan, tieteeseen, logistiikkaan ja ylläpitoon liittyviä toimenkuviaan. Kukin voi muokata sitä miltä näyttää muiden silmiin, mikäli haluaa, tai tehdä itselleen useita alter egoja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Toisaalta, ihmiset voivat matkustella virtuaalisesti eksoottisiin paikkoihin ja tavata väkeä maapallon toiselta laidalta. Ihmiset voivat myös matkustella fantasiatodellisuuksiin. Pelejä, elokuvien kaltaisia elämyksiä ja viihdettä on tarjolla edelleenkin.
Kotona lähteminen asioiden hoitamisen ja järjestelyn takia on aina vain harvinaisempaa. Sen sijaan kotoa lähdetään harrastamaan. Kaupungeissa on panostettu virkistystoimintaan, virastojen ja laitosten sijaan. Jonkinlaista viihdetoimintaa tapahtuu varmasti vielä fyysisestikin, vaikka niistä tuotetaan huokeampia virtuaaliesityksiäkin.
Markkinat ovat pienentyneet. Kaupungeissa voi olla useita ravintoloita, mutta ei kilpailevia kauppoja samankaltaisille tuotteille. Ihmiset eivät osta valmisvaatteita. Vaatteet tehdään räätälikoneiden toimesta, kun on valittu kankaat ja totetuettu henkilökohtaisen designerin kanssa tyylit. Kaikkien tuotteiden valmistuksessa pyritään ennen kaikkea täydellisyyteen. Ruokatarvikkeita myydään lähinnä moderneissa kauppahalleissa. Hinnat on säädelty valtion toimesta.
Länsimainen yhteiskunta on järjestelmällinen, neutraali ja kliininen, tehokas ja yksityinen. Useimmat paikat maailmalla ovat. Kehitys on karsinut liikakansoitusta ja siitä aiheutuneita ongelmia kestämättömänä. Yhteiskunta pitää huolta kansalaisistaan. Vahingolliset ja terveytttä vaarantavat aineet on pitkälti eri maissa tai kaupunkivaltioissa lailla kiellettyjä. Ihmisillä on velvollisuus pitää kunnostaan huolta päivittäin. Elinikä on noussut, kuoleman rajapyykkiä työnnetään aina vain kauemmas. Ihmiset ovat täydellisen vapaita, ja lähes täydellisen kontrolloituja. Paetakseen hallittua ja yltiöpäisen puhdasta todellisuutta, ihmiset rakentavat aina vain synkempiä todellisuuksia peleihin, viihde-elämyksiin, ja oman aikakautensa epärealistisiin virtuaalisiin seikkailuihin.
Maailmassa ei ole enää juuri mitään mitä vastustaa.
—
Ajatusleikkini on eräänlainen uhkaava näkemys homogeenisestä tulevaisuudesta jossa toteutuu yhtäaikaa vapaus, että vahva hallinta. Ihmiset ovat niin vapaita ja elämä on niin helppoa, että he tylsistyvät ja ovat levottomia, vaikkeivat tarkemmin osaa määritellä miksi. Lähtökohtaani on antanut jonkun verran inspiraatiota Kage Bakerin 'Company' -kirjasarja.