Alaraajahaavan hoito
Haavan hoidon tulee ensisijaisesti kohdistua taustalla olevien etiologisten tekijöiden korjaamiseen.
Haavan hoito on aloitettava tehokkaasti heti haavan ilmaannuttua, sillä haavan kroonistuttua sen paranemisen todennäköisyys huononee.
Laskimoperäisen haavan koko ja olemassaoloaika ovat merkittävimmät täydellistä paranemista ennustavat tekijät.
Valtimokirurgia
Haavapotilas tulee lähettää aina verisuonikirurgin arvioon, jos epäillään valtimoverenkierron riittämättömyyttä:
kiireellisenä potilaana, jos kyseessä on krooninen kriittinen iskemia
päivystyspotilaana, jos lisäksi
raajassa on kuolio, jonka epäillään etenevän nopeasti,
raajassa on laaja tai syvä iskeeminen haava, joka on infektoitunut,
haavaan liittyy septinen infektio,
iskeeminen lepokipu ei ole hallittavissa kotilääkityksellä.
Akuuttia alaraajaiskemiaa poteva tulee lähettää päivystyspotilaana verisuonikirurgin arvioon sillä raajan vitaliteetti on vaarassa.
Turvotuksenestohoito (kompressioterapia)
Sääriturvotuksen poistaminen on laskimoperäisen alaraajahaavan tärkein hoitotoimi.
Suuri osa laskimoperäisistä alaraajahaavoista paranee muutamassa kuukaudessa säännöllisellä turvotuksenestohoidolla
Turvotuksenestohoito ehkäisee laskimoperäisen alaraajahaavan uusiutumista
Ennen tukisidosten tai hoitosukkien käytön aloitusta pitää olla selvyys valtimoverenkierron riittävyydestä
Ei ole riittävää tutkimusnäyttöä siitä, minkä tasoista kompressiota voidaan turvallisesti käyttää potilaalla, jolla on valtimoverenkierron vajausta.
ABI-arvoa yli 0.8 pidetään turvallisena kompressiohoidon kannalta.
Jos ABI on alle 0.5, kompressiota ei tule käyttää
Turvotuksenestoa on syytä käyttää muidenkin kuin laskimoperäisten haavojen hoidossa, jos raajassa on selkeä turvotustaipumus ja riittävä valtimoverenkierto.
Sidostekniikat ja lääkinnälliset hoitosukat
Vaikeasti turvonneen ja erittävän raajan ensiapu on noin vuorokauden kohoasento.
Jos turvotus on vaikea, voidaan harkita myös manuaalista lymfaterapiaa juuri ennen säären sidontaa.
Turvotuksen estohoidossa käytettyjen monikerrossidosten, runsas- tai vähäelastisten sidosten tai pohjepituisten lääkinnällisten hoitosukkien tehokkuudessa ei ole selvää eroa
Monikerrosside saattaa olla kustannustehokkain.
Turvotuksenestohoidon alkuvaiheessa tukisidos on hoitosukkaa suositeltavampi, koska jalan ympärysmitta muuttuu tällöin nopeasti.
Kukin sidostyyppi vaatii oman sidostekniikkansa, ja sidosten vaihtoväli on erilainen (taulukko 3), (kuva 26).
Painemittari on hyödyllinen oikean sidostekniikan harjoittelussa (kuvat 27 ja 28).
Lääkinnällisen hoitosukan käyttöön voidaan siirtyä, kun enin turvotus on saatu raajasta poistettua.
Lääkinnällisen hoitosukan puristusluokan tulisi mieluiten olla 2 tai korkein, mitä potilas suostuu käyttämään, vaikka tutkimustietoa eri puristusluokkien tehosta ei juuri ole.
Käytännön kokemus on osoittanut, että iäkkäille henkilöille luokan 1 puristusteho on sopivin hyvän hoitomyöntyvyyden takaamiseksi.
Koulutettu ammattihenkilö ottaa hoitosukkia varten mitat säärestä, josta turvotus on poistettu.
Mitat tulee ottaa huolellisesti.
Yleensä käytetään pohjepituista hoitosukkaa.
Potilaalle valitaan parhaiten sopiva pukemisen apuväline ja opastetaan sen käyttö
Hoitava lääkäri kirjoittaa potilaalle ohjeen sopivan hoitosukan hankkimisesta (ks. hoitolomake 2, sukanhankintalomake 4).
Hoitomyöntyvyyden lisäämiseksi sukkien valinnasta tulee päättää yhdessä potilaan kanssa.
Sopivuus voidaan tarvittaessa varmistaa käyttäen sukanalaista painepuristusmittausta.
Sukkien kimmoisuus heikkenee, ja ne tulee uusia vähintään kuuden kuukauden välein uusien mittausten jälkeen.
Taulukko 1. Tukisidosten ominaisuuksia.
Tukisidostyyppi Ominaisuudet
Monikerrossidos
Koostuu 2 – 4 eri sidoskerroksesta
Antaa voimakkaan tuen
Soveltuu potilaille, joilla haavan hoitoväli on pitkä
Pysyy hyvin paikoillaan
Sidotaan kerran viikossa
Heikosti elastinen sidos
Antaa kohtalaisen voimakkaan tuen
Voi olla paikoillaan useamman päivän, jos valtimoverenkierto on hyvä
Sidontatapa anatominen
Hyvin elastinen sidos
Antaa voimakkaan tuen
Poistettava yöksi
Sidontatapa spiraali- tai tähkämalli
Jaksoittainen painepuristushoito (pumppusaapashoito)
Jaksoittaista painepuristushoitoa (pumppusaapashoito) voidaan käyttää tarvittaessa laskimoperäiseen turvotukseen kompressiohoidon ohella, mutta näyttö sen tehosta on vähäinen
Painepuristushoitoa voidaan käyttää myös valtimoverenkierron vajavuuden yhteydessä, kun käytetään alhaisempia puristuspaineita ja seurataan potilaan oireita.
Painepuristushoito ei sovellu potilaille, joilla on
selkeä haavainfektio
tuore alaraajan laskimotukos
epätasapainossa oleva sydämen vajaatoiminta.
Jos potilaalla on myös selvä imunestekierron este (esimerkiksi imusolmukkeet on poistettu tai imusolmukealueelle on annettu sädehoitoa), suositellaan muita turvotuksenesto- ja hoitokeinoja kuin pumppusaapashoitoa, esimerkiksi lymfaterapiaa tai kohoasentoa
Laskimokirurgia
Laskimoverenkierron komplisoitumattoman vajaatoiminnan leikkaushoidolle ei ole perusteita Haava paranee yhtä hyvin optimaalisesti toteutetulla kompressiohoidolla kuin pintalaskimosaneerauksella
Pintalaskimoleikkaus vähentää haavan uusiutumisriskiä alaraajan laskimoverenkierron vajaatoiminnasta kärsivällä potilaalla
Uusien laskimonsisäisten hoitomuotojen (laser, radioablaatio, vaahtoskleroterapia) pitkäaikaistuloksista ei toistaiseksi ole näyttöä.
Yleis- tai verisuonikirurgin arvioon tulee lähettää laskimoverenkierron komplisoitunutta vajaatoimintaa sairastavat potilaat.
Haavan paikallishoito
Paikallishoidon tavoitteena on luoda haavalle suotuisa kostea paranemisympäristö, puhdistaa haava ja suojata sitä kontaminaatiolta.
Haava puhdistetaan mieluiten suihkuttamalla tai huuhtelemalla sitä vedellä tai keittosuolaliuoksella.
Puhdistamiseen käytetään vesijohtovettä, jos sen laatu on hyvä
Paksukatteisen tai infektoituneen haavan puhdistukseen voidaan käyttää kylvetystä.
Puhdaspohjainen haava ei tarvitse suihkutusta, ja hoitoväli voi olla useita päiviä, jopa viikon.
Katteinen, infektoitunut tai runsaasti erittävä haava vaatii hoidon 1 – 2 vuorokauden välein.
Nekroottinen kudos on poistettava
Kuollut kudos poistetaan mieluiten mekaanisesti (veitsi, kyretti, laser, pinsetit, sakset)
Nopein ja tehokkain tapa haavan puhdistukseen on kirurginen revisio.
Jos kuolleen kudoksen määrä on vähäinen, voidaan käyttää autolyyttista, entsymaattista tai biologista puhdistusta.
Vertailevaa tutkimusta eri menetelmien keskinäisestä paremmuudesta ei ole saatavilla.
Neuropaattisen haavan ympärillä oleva kallus tulee poistaa
Iskeemisen raajan kuivaa mustaa kuollutta kudosta ei pidä poistaa ennen verisuonikirurgista tutkimusta tai toimenpidettä.
Jos kuolleen kudoksen alta valuu märkää ja haava on kliinisesti infektoitunut, tulee tällainen kudos kuitenkin poistaa kiireellisesti.
Paikallishoitoon liittyvää kipua voidaan ehkäistä puudutevoiteilla tai -geeleillä
Haavan hoidossa tulee aina noudattaa hyvää aseptiikkaa, johon kuuluvat
hyvä käsihygienia (alkoholipitoisen käsihuuhteen käyttö ennen ja jälkeen haavan hoidon)
suojakäsineet
potilaskohtaiset haavanhoitotuotteet ja -välineet.