Missä tahansa tarinankerronnassa kertojan tai muun hahmon näkökulma on olennainen sen kannalta, mikä lukija / käyttäjä / katsoja oppii, näkee ja ymmärtää.

Kertoja ei ole kuitenkaan välttämättä sama asia kuin näkökulma. Kertoja voi kertoa tarinaa myös jonkun muun näkökulmasta. Esimerkiksi lapsuusmuistoja kerrottaessa näkökulma on usein lapsen, mutta kertojana toimii aikuinen ihminen.

(Vrt. focalization Wikipediassa).

Useimmat tarinat kerrotaan nykyisin kolmannessa persoonassa.

Ensimmäisessä tai toisessa persoonassa kerrotut tarinat lisäävät immersion tuntua ja imaisevat lukijan / käyttäjän maailmaansa.

Monissa peleissä käytetään paljon toista persoonaa: "Kävelet metsässä. Ohitat suuren puun. Puun takana näet kulkijan, joka on heittäytynyt maahan nukkumaan. Menet lähemmäs varovasti, ettei kulkija herää." jne.

Ensimmäisessa persoonassa kerrottu tarina ei ole enää niin yleistä. Tämä johtuu Mark Stephen Meadowsin mukaan siitä, että olemme siirtymässä tarinankerronnan perinteestä kuvalliseen kerrontaan. Brenda Laurelin mukaan ensimmäisessä persoonassa kerrottu tarina on kuitenkin olennainen vuorovaikutteisessa mediassa, jossa käyttäjä laitetaan protagonistin ja päätöksentekijän asemaan.

Perspektiivi muuttuu myös visuaaliseksi kuvaksi: näytetäänkö kuva kertojan näkökulmasta, vai ikään kuin ulkopuolelta?

  • No labels
You must log in to comment.