Blade Runner on synkkä tulkinta tulevaisuuden, vuoden 2019 maailmasta, jossa keinoälyllä varustetut ihmisenkaltaiset olennot ovat arkipäivää, samoin kuin lentävät autot ja Coca-Cola - Enjoy -mainokset.
Blade Runner -elokuva olettaa, että kymmenen vuoden päästä aurinko ei enää paista, maailma on synkkä ja yhteiskunta on totalitaarinen. Poliisi valvoo yläilmoista sekä katujen elämää että lentävien autojen liikennettä. Teknologia mahdollistaa orjiksi tarkoitettujen ihmisenkaltaisten robottien (replikanttien, kuten elokuvassa puhutaan) valmistamisen. Niitä kehitettiin kuitenkin kuitenkin niin paljon ja niistä tehtiin niin älykkäitä, ettei niitä enää erottanut normaaleista ihmisistä. Elokuvassa avaruusmatkailu erilaisiin perustettuihin siirtokuntiin on yleisesti mainostettua ja mahdollista. Elokuvan aikana selvitettiin ainoastaan se, että replikantit luotiin orjiksi siirtokuntiin.
Elokuvan tekemisen aikoihin ei ilmeisesti osattu ajatella tietotekniikan mahdollisuuksia, kuten ei myöskään mobiilitekniikan yleistymistä. Näköpuhelin osattiin kuvitella, mutta sekin oli ainoastaan ravintolan puhelinkopissa. Mitään mobiilia viestintävälinettä ei ollut. Tietotekniset laitteet olivat äänikomennoilla toimivia hitaita CSI-tyyppisiä kuvansuurennuksen mahdollistavia näyttöpäätteitä.
Nykypäivänä (2009) näköpuhelin on lähes arkipäivää, joten ainakin siltä osin skenaario on mahdollinen meidän maailmassamme. Lentäviin autoihin en usko törmääväni vielä moniin vuosiin, jopa vuosikymmeniin. Tekoälyroboteista on periaatteessa jonkinlaisia prototyyppejä olemassa, mutta en usko niidenkään yleistyvän vielä moneen vuoteen.
Blade Runner elokuvana oli ahdistava. Pelkkää pimeyttä ja selittämättömiä yläilmoista tulevia spottivaloja läpi koko elokuvan. Oli ensimmäinen, ja luultavasti viimeinen kerta kun katson elokuvan.
Metropolis kertoo totalitaarisesta yhteiskunnasta, jossa on kolme eri luokkaa:
- Johtaja
- Rikkaat
- Köyhät
Johtaja valvoo köyhien työskentelyä rakennuksessa, jonka laitteiden toiminta vastaa koko yhteiskunnan toiminnasta. Köyhät tekevät yötäpäivää töitä erilaisten laitteiden parissa, jotka ylläpitävät elämää. Työläiset jaksoivat tehdä töitä, koska uskoivat, että joskus joku tulee ja toimii mediaattorina (välittäjä?) heidän ja johtajan välillä. He käyvät maan alla kuuntelemassa saarnaajaa, joka luo heihin uskoa.
Elokuvassa uskonto on ainakin läsnä. Tuon ajan tulevaisuudenkuvauksessa oli myös mahdollista kloonata ihminen koneeksi, tai ainakin antaa robotille ihmisen luonne ja ulkoinen olemus. Tämä ei ainakaan ole nykyaikana fyysisesti mahdollista. Kloonauksessa ollaan kyllä onnistuttu, mutta ei robotin luomisessa, jolle annetaan ihmisen olemus. Ainakaan tietääkseni.
Metropolis oli hyvin jännä elokuva. Alku vaikutti hieman tylsältä, mutta kun juoneen - joka oli yllättävän monimutkainen - alkoi päästä käsiksi, elokuvan jaksoi jopa katsoa loppuun asti.