...
- ns. elisabetiaaninen teatteri (erityisesti Shakespeare) pyrki jatkuvasti rikkomaan antiikin kreikasta periytynyttä paikkasidonnaisuutta ja klassista kolmen näytöksen mallia: draaman tapahtumat venytettiin pitkille ajajaksoille. Tapahtumapaikkoja oli paljon ja ne vaihtelivat, toisin kuin antiikin draamassa.
- Shakespeare käytti myös paljon sivujuonia, jolloin samassa näytelmässä saattoi olla koomisia, melodramaattisia ja eeppisiä elementtejä
- Tällainen erilaisten elementtien verkosto ja sekoittaminen sekä niiden met mahdolliset tulkinnat sisältävät ja hypermedia-ohjelmista tuttuja dramaturgisia ominaisuuksia
...
Virtuaalisuus ja monimedialliset dramaturgiat (Non-European theatre, Wagner's Gesamtkunstwerk)
...
Teatteri Euroopan ulkopuolella
...
- Teatteri Euroopan ulkopuolella kehittyi 400-luvulta eteenpäin aivan erilaisiin esitysmuotoihin kuin eurooppalainen teatteri
- Intian, Kiinan ja Japanin teatteri oli tyyliteltyä ja muodollista
- Erityisesti Intian ja Kiinan teatteri yhdistivät esitystaidetta, tanssia, laulua ja musiikkia.
- Ne olivat abstrahoituja ja käsitteellisiä, joten niihin pystyi sijoittamaan nopeita siirtymiä ajassa ja paikassa.
- Käytännön syistä lavalla olevat esineet eivät niinkään esittäneet, vaan symboloivat jotain
- Siten tiettyyn kuviteltyyn aikaan ja paikkaan pystyttiin helposti siirtymään milloin tahansa esityksen aikana
-> yhtymäkohta nykyisiin mediateoksiin, joissa ikoninen kautta voidaan siirtyä teoksen eri osiin
...
Wagnerin
...
Totaltheater -> Cinematic avantgarde (Eisensteinin montaasiteoria lyhyesti?)
...
Digitaalisuus, laajennettu elokuva
...
Immersiivisyys (erilaiset kokeilut)
...
Tarina ja sen elementit
- hahmot
- juoni
- tapahtumat
Tarinan rakennemalleja
...