...
Tarinoista askaroitiin liidokkeja, ja yhdessä testailtiin niiden lentokykyä.
—
Minä2020
Minä en toivottavasti vuonna 2020 istu hämyisessä harmaansävyisessä toimistossa kello kahdeksan aamulla juoden eilisen päivän pannussa seissyttä kahvia. Ikkunastani ei toivottasti näy vastapäisen talon seinää, joskin se piristäisi näkymää punaisilla tiilillään. Olen valtion virkamies. Seuraavan neljän tunnin sisällä minulla on kolme kahvitaukoa. Yhdeltätoista syön lounaan työpaikkani ravintolassa yhdessä pitkäaikaisten, minua ainoastaan vanhempien, kollegoideni kanssa. Pääsen kotiin neljältä ja sitä ennen minulla on ollut yhteensä kuusi kahvitaukoa. Tuotan kulttuuria kunnalle. Käteni ovat sidottuja tiukasti budjettiin, joka on nykyään vain kolmanneksen vuosituloistani. Kunnallisen kulttuuripalvelun merkitys on enää olematon. Minulle kulttuuri ja taide tarkoittavat kaikkea sitä mikä naurattaa. Tai niitä asioita mitkä naurattavat televisiossa. Esittävien taiteiden esityksiä voin tilata kerran vuodessa, nekin alennushintaan. Panostan harrastelijatuotantoihin, en voi maksaa ammattilaisille. Olen jo kauan sitten lopettanut myös oman ammattitaitoni kehittämisen, koska kunnalta leikattiin koulutusrahat pois. En näe syytä panostaa siihen vapaa-ajallanikaan, sillä ei siinä kahdeksassa tunnissa kahvitauoilla ja alle kymppitonnilla kuitenkaan paljoa tehdä. En ainakaan taistele vastaan, vievät vielä eläkevirkani. On jo puhuttu, että jos kulttuurilta loppuu varat, saan sosiaalipuolelta töitä. Siellä ammatistani on myös hyötyä. Olen menettänyt kyvyn katsoa eteenpäin, uskon muutokseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa, luovuuteen ja uuden etsimiseen. Ennustan, että tulen vielä näkemään jotakin hienoa ja herään tästä painajaisesta, joka teki minusta jonkun toisen.
—
Minä 2020
Valmistuttuani Metropoliasta keväällä 2011, pitkällisten vaiheiden jälkeen, olin jonkin aikaa tyhjän päällä. Elokuussa osallistuin jokavuotiseen Ankkarockiin, jonka backstagella ajauduin juttuihin Tavastia-pomo Juhani Merimaan kanssa, joka myös johtaa Ankka- ja Ruisrockia pyörittävää Vantaa Festivaalit Oy:tä. Lyhyen keskustelun jälkeen selvisi että Vantaa Festivaalit etsii uutta väkeä.
...
Konsultoin ja tuotan tapahtumia yrityksille, mutta toimialakenttä on muuttunut niin, että yhteistyötä tehdään yli rajojen ja voittoa ei aina yritetä tehdä, vaan myös laadulliset ja muu lisäarvon tuottaminen on merkityksellistä. Järkeistän ja suoraviivaistan asioita, selkeys monimutkaistuvassa tietoyhteiskunnassa on kullanarvoista ja sitä teen. Olen selkeyttäjä (en saneeraaja). Minulla on valmisteilla väitöskirja liittyen yritysten ja kulttuurin yhteistyöhön ja uusiin toimintamuotoihin. Haluan saada selville, miten yhteistyötä voi syventää ja mihin se vaikuttaa ja miten. Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia kulttuurin ja yritysyhteistyön kautta syntyy ja miten siihen voidaan yhdistää uusia elementtejä. Käyn luennoimassa...
—
Minä 2020
Vuonna 2020 minä työskentelen visuaalisen kulttuurin asiantuntijatehtävissä ja kulttuuriviennin parissa. Työpaikkani on uusi, vuonna 2015 perustettu visuaalisen kulttuurin vientiyksikkö. Vedön yhteistyötä kaupallisten toimijoiden, kuten peliteollisuus, ja taiteilijalähtöisten organisaatioiden kanssa. Työni on haastavaa mutta mielekestä. Omaa taiteellista uraani vien eteenpäin pitämällä joka 3.vuoden ”opinto-/ sapattivapaata” työpaikastani.
Painan 62 kiloa ja harrastan liikuntaa 4 kertaa viikossa, usein yhdessä tyttäreni kanssa joka on tuolloin 12-vuotias. Vanhempani ovat melkein 80-vuotiaita ja asuvat Keravalla palvelutalossa.
—
Kaksi skenariota
Vuonna 2020 olen 40-v (tasan) ja edeltävät kymmenen vuotta ovat olleet kovaa, inspiroivaa työtä! Hieman ennen edeltävää vuosikymmenen vaihdetta olen tehnyt filosofisen uudelleen arvioinnin elämästä ja asettanut tiukat tavoitteet itselleni. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin olen vihdoin kansainvälisen kulttuurijärjestön johtotehtävissä. Pääsen vihdoin ajamaan visioitani käytäntöön koska minulle on kertynyt sekä kokemusta että uskottavuutta tekemäni työn ja hankkimani lisäkoulutuksen kautta.
...
Olen 39-vuotias. leipääntynyt ja alemmuudentunteesta kärsivä tuottaja, joka työskentelee hienoissa –suurissa ja pienissä – produktioissa kuitenkaan näkemättä niissä mitään hienoa. Olen koko ajan burnoutin partaalla, eikä vaativa ja neuvostohenkinen pomo auta asiaa. Ammattiylpeydestä tai siitä rakkaudesta taiteeseen, joka minut tälle alalle ajoi, ei ole tietoakaan. Vieressä seisoo huutava Lasse Norres ja minä olen sykkyrällä. Ja mikä pahinta, en enää itseironisesti.
—
Minä 2020
Asun Pohjois-Amerikan etelärannikolla perheeni kanssa. Vietämme silti juhlapyht, talvilomat ja kesän Suomessa. Olen ??? vuosi takaperin perustanut ystävieni kanssa monialaisen ideatoimiston, meillä on toimintaa Helsingissä, Lontoossa, New Yorkissa, Los Angelesissa sekä Hong Kongissa. Päätavoitteenamme on edistää maalaisjärkeä, luovuutta sekä kestävää kehitystä tuottavasti ympäri maailmaa kaiken kokoisissa organisaatioissa. Teemme paljon yhteistyötä suurlähetystöjen, USA:n hallituksen, EU:n ja Kiinan kanssa. Harkitsemme pysyvän toimipisteen perustamista Brysseliin.
...