17.11.2010 - Minä 2020 -harjoitus - Tulevaisuuden tuottaja
Kirjoita puoli sivua itsestäsi vuonna 2020. Valitse onko toivottava vai ei-toivottava tulevaisuustarina. Harjoitus toimi aloitusseminaarin (nykytilan kuvaus, trendit, megatrendit ja tulevaisuuden tutkimuksen käsitteet) jälkeen hyppyharjoitteena: kuinka vaikea on hypätä kuvittelemaan vuotta 2020? Vai onko se ollenkaan vaikeaa, kun tiedämme unelmamme, toiveemme, haaveemme? Toisaalta tiedämme faktojakin: oman ikämme silloin, omien lastemme iät ja niiden perusteella monia sosiaalisia faktoreita. Kuinka tarinat voivat vaikuttaa konkreettisiin toimiimme?
Tarinoista askaroitiin liidokkeja, ja yhdessä testailtiin niiden lentokykyä.
—
Minä2020
Minä en toivottavasti vuonna 2020 istu hämyisessä harmaansävyisessä toimistossa kello kahdeksan aamulla juoden eilisen päivän pannussa seissyttä kahvia. Ikkunastani ei toivottasti näy vastapäisen talon seinää, joskin se piristäisi näkymää punaisilla tiilillään. Olen valtion virkamies. Seuraavan neljän tunnin sisällä minulla on kolme kahvitaukoa. Yhdeltätoista syön lounaan työpaikkani ravintolassa yhdessä pitkäaikaisten, minua ainoastaan vanhempien, kollegoideni kanssa. Pääsen kotiin neljältä ja sitä ennen minulla on ollut yhteensä kuusi kahvitaukoa. Tuotan kulttuuria kunnalle. Käteni ovat sidottuja tiukasti budjettiin, joka on nykyään vain kolmanneksen vuosituloistani. Kunnallisen kulttuuripalvelun merkitys on enää olematon. Minulle kulttuuri ja taide tarkoittavat kaikkea sitä mikä naurattaa. Tai niitä asioita mitkä naurattavat televisiossa. Esittävien taiteiden esityksiä voin tilata kerran vuodessa, nekin alennushintaan. Panostan harrastelijatuotantoihin, en voi maksaa ammattilaisille. Olen jo kauan sitten lopettanut myös oman ammattitaitoni kehittämisen, koska kunnalta leikattiin koulutusrahat pois. En näe syytä panostaa siihen vapaa-ajallanikaan, sillä ei siinä kahdeksassa tunnissa kahvitauoilla ja alle kymppitonnilla kuitenkaan paljoa tehdä. En ainakaan taistele vastaan, vievät vielä eläkevirkani. On jo puhuttu, että jos kulttuurilta loppuu varat, saan sosiaalipuolelta töitä. Siellä ammatistani on myös hyötyä. Olen menettänyt kyvyn katsoa eteenpäin, uskon muutokseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa, luovuuteen ja uuden etsimiseen. Ennustan, että tulen vielä näkemään jotakin hienoa ja herään tästä painajaisesta, joka teki minusta jonkun toisen.
—
Minä 2020
Valmistuttuani Metropoliasta keväällä 2011, pitkällisten vaiheiden jälkeen, olin jonkin aikaa tyhjän päällä. Elokuussa osallistuin jokavuotiseen Ankkarockiin, jonka backstagella ajauduin juttuihin Tavastia-pomo Juhani Merimaan kanssa, joka myös johtaa Ankka- ja Ruisrockia pyörittävää Vantaa Festivaalit Oy:tä. Lyhyen keskustelun jälkeen selvisi että Vantaa Festivaalit etsii uutta väkeä.
—
"Toivottava minä”
Olen 44-vuotias maailmankansalainen. Asun puolet vuodesta Espanjassa ja teen töitä nykyaikaisilla ratkaisuilla. Skype, mese ja muut ovat jo ”vanha” juttu — nyt kaikki tapahtuu niin helposti korvassa olevan implantin avulla. (Ehkä tätä implanttia en niin olisi toivonut, mutta se helpottaa viestintää ihan kybällä.)
Konsultoin ja tuotan tapahtumia yrityksille, mutta toimialakenttä on muuttunut niin, että yhteistyötä tehdään yli rajojen ja voittoa ei aina yritetä tehdä, vaan myös laadulliset ja muu lisäarvon tuottaminen on merkityksellistä. Järkeistän ja suoraviivaistan asioita, selkeys monimutkaistuvassa tietoyhteiskunnassa on kullanarvoista ja sitä teen. Olen selkeyttäjä (en saneeraaja). Minulla on valmisteilla väitöskirja liittyen yritysten ja kulttuurin yhteistyöhön ja uusiin toimintamuotoihin. Haluan saada selville, miten yhteistyötä voi syventää ja mihin se vaikuttaa ja miten. Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia kulttuurin ja yritysyhteistyön kautta syntyy ja miten siihen voidaan yhdistää uusia elementtejä. Käyn luennoimassa...
—
Minä 2020
Vuonna 2020 minä työskentelen visuaalisen kulttuurin asiantuntijatehtävissä ja kulttuuriviennin parissa. Työpaikkani on uusi, vuonna 2015 perustettu visuaalisen kulttuurin vientiyksikkö. Vedön yhteistyötä kaupallisten toimijoiden, kuten peliteollisuus, ja taiteilijalähtöisten organisaatioiden kanssa. Työni on haastavaa mutta mielekestä. Omaa taiteellista uraani vien eteenpäin pitämällä joka 3.vuoden ”opinto-/ sapattivapaata” työpaikastani.
Painan 62 kiloa ja harrastan liikuntaa 4 kertaa viikossa, usein yhdessä tyttäreni kanssa joka on tuolloin 12-vuotias. Vanhempani ovat melkein 80-vuotiaita ja asuvat Keravalla palvelutalossa.
—
Kaksi skenariota
Vuonna 2020 olen 40-v (tasan) ja edeltävät kymmenen vuotta ovat olleet kovaa, inspiroivaa työtä! Hieman ennen edeltävää vuosikymmenen vaihdetta olen tehnyt filosofisen uudelleen arvioinnin elämästä ja asettanut tiukat tavoitteet itselleni. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin olen vihdoin kansainvälisen kulttuurijärjestön johtotehtävissä. Pääsen vihdoin ajamaan visioitani käytäntöön koska minulle on kertynyt sekä kokemusta että uskottavuutta tekemäni työn ja hankkimani lisäkoulutuksen kautta.
Mikäli kulttuurialalta ei sopivia tehtäviä ole auennut, olen hyödyntänyt toivottavaa MBA-tutkintoani ja olen siirtynyt jollekin kaupalliselle alalle tekemään myyntityötä (voi olla insinöörialakin). Olennaista on molemmissa tilanteissa se, että työni on haastavaa ja inspiroivaa ja mahdollisuus kehittyä yhä merkittävämpään asemaan on olemassa.
Kaupunkikulttuuri ja sen kehittäminen ovat todennäköisesti kiinnostavimmat osa-alueet työssäni.
Ei-toivottavaa tulevaisuuskuvaa ei ole olemassa!
—
Toivottavaa
Olen vastaava tuottaja kaupunkikulttuuriyksikössä. On vuosi 2020 ja syksy.Vastuualueenani on viisi kulttuuritaloa Helsingissä. Linjaamme toimintojamme yhdessä ja koordinoimme toimintaa. Työ on alkanut sujua hyvin. Kaupungin kulttuuriset toimijat eri hallintokunnista yhdistyvät yhdeksi kulttuuripalvelujen tuotannoksi, joka taasen kuuluu kaupungin hyvinvointipalvelujen alaisuuteen.
Helsingin kaupunki uudisti organisaatiotaan vuonna 2017. Muutos oli raja. Perinteiset hallintokunnat lakkautettiin ja organisaatiorakennetta muutettiin enemmän asiakaslähtöisesti. Kulttuuripalvelut nähdään vahvana osana kaupungin hyvinvointipalveluja
Ratkaisusta koituu myös säästöä kaupungille, koska päästiin eroon päällekkäisyyksistä ja toiminta tehostui.
Lisäksi nähtiin vahvana etuna yksityisen kulttuurisektorin kanssa tehtävä yhteistyö. Omalla sektorillani vastaan pienten ryhmien marginaaliryhmien toiminnasta, sekä uusien ilmiöiden esille tulosta. Kaikki sujuu hyvin markkinointi tapahtuu yhteistyönä ja on näkyvää. Kävijämäärät ovat kasvaneet rajusti. Helsinkiläiset rakastavat kulttuuria ja taidetta ja kaupunki on saavuttanut johtavan aseman eurooppalaisena kulttuurikaupunkina.
—
Ei-toivottava minä 2020
Olen 39-vuotias. leipääntynyt ja alemmuudentunteesta kärsivä tuottaja, joka työskentelee hienoissa –suurissa ja pienissä – produktioissa kuitenkaan näkemättä niissä mitään hienoa. Olen koko ajan burnoutin partaalla, eikä vaativa ja neuvostohenkinen pomo auta asiaa. Ammattiylpeydestä tai siitä rakkaudesta taiteeseen, joka minut tälle alalle ajoi, ei ole tietoakaan. Vieressä seisoo huutava Lasse Norres ja minä olen sykkyrällä. Ja mikä pahinta, en enää itseironisesti.
—
Minä 2020
Asun Pohjois-Amerikan etelärannikolla perheeni kanssa. Vietämme silti juhlapyht, talvilomat ja kesän Suomessa. Olen ??? vuosi takaperin perustanut ystävieni kanssa monialaisen ideatoimiston, meillä on toimintaa Helsingissä, Lontoossa, New Yorkissa, Los Angelesissa sekä Hong Kongissa. Päätavoitteenamme on edistää maalaisjärkeä, luovuutta sekä kestävää kehitystä tuottavasti ympäri maailmaa kaiken kokoisissa organisaatioissa. Teemme paljon yhteistyötä suurlähetystöjen, USA:n hallituksen, EU:n ja Kiinan kanssa. Harkitsemme pysyvän toimipisteen perustamista Brysseliin.
Vuonna 2003 perustamamme Karaoken MM-kisat ovat kasvaneet huimasti viime vuosina. Olemme siskoni kanssa edelleen toiminnassa mukana, mutta myytyämme oikeudet kisaan Disneylle olemme työskennelleet pääosin hallitustasolla. Nautin silti edelleen osallistujien henkilökohtaisen kasvun seuraamisesta ja edesauttamisesta.
—
Minä 2020
On kevät 2020 ja Helsingissä eletään ensimmäisen kerran 2012 luodun kulttuuristrategian hengessä. Monet visiot ovat saaneet tai löytäneet hyvän toteutustavan. Ja minä kulttuurituottajana väylän toteuttaa omia visioitani lastenkulttuurin ja tanssin alalla.
Olen edelleen yrittäjä, koska haluan säilyttää itsenäisyyden työtehtävieni ja asiakkaiden valinnassa. Pidän itseäni aatteellisena yrittäjänä. Tavoitteenani ei ole voiton maksimointi, vaan kohtuullinen korvaus myös minun työpanoksesta.
Olen monessa hienossa projektissa mukana. Yhteistyöverkostoni ovat laajat ja kattavat hyvin oman erikoisalueeni kulttuurin kentällä. Olen jo sen ikäinen ja toiminut kentällä niin kauan, että mielipiteilläni ja lausunnoillani on painoarvoa. Minusta on kehittynyt kulttuuripoliittinen vaikuttaja.
Olen opetellut siirtämään taitoa ja osaamista nuoremmille ja pääsen itse siten vähemmällä. En enää huku töiden alle, vaan voin oikeasti ”time blockata” kalenteristani vapaa-aikaa omille harrastuksille.
Minulla on myös lapsenlapsia joita vuorostaan vien nyt kulttuurin taiteen pariin. Ja nautin heidän ilostaan ja elämysten riemusta taidetapahtumassa.
—
Eniten toivottava
Olen lastenkulttuurikeskuksen johtaja. Olen 48-vuotias, kahden lapsen äiti, joka on palannut työelämään noin 6-7 vuotta sitten. Lastenkulttuurikeskuksemme on maamme johtavia lk-keskuksia. Juuri eilen palasin työmatkalta Italiasta , jossa meillä on hyviä yhteistyökumppaneita. Nyt minun olisi määrä ottaa vieraita vastaan, sillä tasavallan presidentti on tulossa tutustumaan keskukseemme. Delegaatiossa on mukana myös opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehiä, olemmehan ministeriön lippulaiva. Neuvottelemme työkavereideni kanssa viimeisistä hoidettavista asioista ennen illalla tapahtuvaa vierailua. Sitten poikkean katsomassa mitä alle kouluikäisten työpajassa on tehty Italian matkani aikana. Saan vastaani iloisen lapsijoukon, jotka haluavat kilvan esitellä minulle tekeillä olevia töitään. Vaihdan myös muutaman sanan pajan ohjaajan kanssa, sillä ensi viikolla meillä alkaa taas uusi koulutus. Siihen tulee oman organisaatiomme lisäksi kouluttautumaan väkeä myös eri puolelta Suomea. Iltapäivällä ehdin vielä neuvotella Skypen välityksellä unkarilaisen kollegani kanssa, joka on tulossa tuottamaan meille ensi kesänä nukketeatterifestivaalia. Työnkiertoa, tavallaan! Mutta nyt on kerättävä loput työtavarat mukaan, sillä teen huomenna ja ylihuomenna töitä kotona. Ideointi- ja ajatustyö sujuu paremmin.
—
Toivottava, toivomus minä
Olen kartanonemäntä, 60v. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa kartano, vaan se on yhteisöllinen kulttuurin tekemistä innoittava paikka. Siellä viljellään yrttejä, suomalaista viljaa ja tietenkin syödään luomuruokaa.
Kartanon kehittäminen alkoi kutuYamk opintojen myötä. Koulutuksen aikana loin tarvittavat kontaktit ja oikeat yhteistyökumppanit löytyivät. ”Kartano keskellä kaupunkia” sijaitsee jossain keskisuuressa kaupungissa tai sen läheisyydessä. Kartanoon voi tulla asumaan kurssien tai projektien ajaksi. Se on tarkoitettu nuorille ja nuorille aikuisille. Siellä vierailee alan huipputekijöitä innoittaen nuoria taiteenalkuja tai oman taidemuodon löytämisestä. Kartanolla on kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Uudenlaista ja uusia projekteja syntyy, jotka tukevat yhteiskunnan uudistumisprosessia.
Vaikka paikka on tarkoitettu nuorille aikuisille, se ei ole kuitenkaan ikärajoitteinen. Päinvastoin siellä kohtaa eri-ikäiset ja taustaiset ihmiset, jopa eri ammattiryhmistä.
Olen kartanonemäntä-kulttuurituottajan ammatissa.
Tietysti tapahtumat (,kulttuuri sellaiset,) ovat tärkeä osa työtäni. Haluan jakaa omaa osaamistani ja tukea sitä haluaville.
—
Kansainvälinen kuvataidetuotanto / Uusi nousu
Audiovisuaalisen taiteen vienti elää! Suomalaiset kuvataiteeseen erikoistuneet kulttuurituottajat voat perustaneet uudenlaisen yrityksen, jolla pyritään parantamaan suomalaisten av-taiteeseen erikoistuneiden kuvataiteilijoiden asemaa kansaivälisillä markkinoilla.
Yrityksen keulassa on 60-vuotias kulttuurituottaja, joka toteutti visionsa. Hänen verkostoitumissuunnitelmansa sekä uudenlainen innovatiivinen suhtautuminen taiteen markkinointiin alkoi kehittyä 2000-luvulla. ”Tarvitaan ympärille ammattitaitoiset kvuataiteilijat, eri alojen asiantuntijoita, rahoitusalan asiantuntijoita, markkinoinnin osaajia, eri maiden kulttuurikentän tuntevia asiantuntijoita”; se on siinä!
Näin kertoo onnellinen tuottaja vuonna 2020, haastattelussaan Helsingin Sanomille!