...
Hänen mukaansa ICT on termi, jota käytetään puhuttaessa tietokoneitse tapahtuvaan yhteistyöhön ja kommunikaatioon, joka on paitsi sähköistä myös verkostoitunutta. Tähän yhteyteen hän pohjaa tutkimuksensa, jonka tavoitteena on löytää teoreettinen pohja, jolla internetin ja yhteiskunnan suhde voi parantua ja jonka avulla internetistä voi muodostua entistä turvallisempi ja miellyttävämpi käyttäjilleen. Internetiä pohtiessaan hän näkee sen paitsi yhtenä tiettynä sähköisenä verkostona, mutta myös ilmiönä sähköisistä, yhteen liittyneistä verkostoista. Hänen teoriansa pyrkii irtautumaan tekno-determinismistä jonka mukaan vain teknologia määrittelee yhteiskunnan suunnan, ja liikkumalla enemmän sosiologiseen ja filosofiseen suuntaan, jossa myös ihmiset määrittelevät toiminnallaan yhteiskuntaa. (Fuchs 2010, 1--5.)
1.1 Itseohjautuvuus tapahtumissa
Olen itse erityisen kiinnostunut itseorganisoitumisesta tapahtumien itseohjautuvuudesta tapahtumatuotannon kontekstissa. Fuchsin kirjasta minulle kiinnostavaa onkin sen sosiaalinen ja filosofinen pohdinta, teknologisten määritelmien sijaan. Hän esittelee ja kritisoi eri tutkijoiden ja teoreetikkojen kuten Adam Smithin ja Friedrich August von Hayekin, esittämiä ajatuksia aiheesta. Markkinoita on aiemmin pidetty itseohjautuvana asiana, jota ei voi eikä tule ohjailla esimerkiksi valtion taholta. Kuitenkin markkinoita vaikuttaa olevan helppo ohjailla esimerkiksi niiden taholta, joilla on paljon valtaa. Fuchsin mukaan ajatus globaalien ongelmien johtumisesta siitä, ettei vapaita markkinoita ole tarpeeksi onkin väärä. Hänen mukaansa nämä ongelmat johtuvat pikemminkin modernin yhteiskunnan sisäisistä konflikteista ja sen itsessään ristiriitaisesta luonteesta. (Fuchs 2010, 23--29.)
Vain neoliberaalit tahot eivät tukeudu itseohjautuvuuteen, vaan myös eri vasemmistolaiset ja ruohonjuuritason toimijat pohjaavat toimintaansa siihen. Siinä missä markkinavoimiin liittyvät teoriat ovat funktionalistisia, eivätkä ota huomioon ihmisten kapasiteettia ja halua vaikuttaa asioihin ovat vasemmistolaiset taas keskittyneet humanistisiin arvoihin, sosiaaliseen itseohjautuvuuteen. (Fuchs 2010, 29--32.) Olen itse ollut järjestämässä useita tapahtumia ja tilaisuuksia, jotka pyrkivät toimimaan itseorganisoituvasti, ja pidänkin sitä yhtenä tärkeimmistä henkilökohtaisista tavoitteistani.
Fuchsin mukaan itseohjautuvissa ilmiöissä jatkuva muutos on väistämätöntä ja moniulotteista. Hän kirjoittaa: kohdatakseen kriittisesti neoliberaalit käsitykset, jotka riisuvat ihmiset heidän toimijuudestaan voidakseen legitimoida eli laillistaa kapitalististen ja kolonialististen rakennelmat, nähdään itseohjautuvuus yhteistyökeskeisenä ruohonjuuritason toimintana. Ihmisten kapasiteetti sellaisena, jolla on potentia eli mahdollisuus muuttaa perustavanlaisesti ja pysyvästi uudistuvia sosiaalisia käytäntöjä.
1.2 Digitaalinen demokratia tapahtumatuotannossa
Fuchs kirjaa ylös kolme erilaista digitaalisen demokratian lajia. Ensimmäinen niistä on edustuksellinen digitaalinen demokratia, jossa internetiä käytetään lähinnä konsultaatiotarkoituksiin esimerkiksi poliittisten vieraskirjojen muodossa. Toinen on kansanäänestys-henkinen demokratia, jossa internetiä käytetään esimerkiksi eri nettiäänestysten muodossa. kolmas, ja kiinnostavin on eParticipation, eOsallistuminen, joka on ruohonjuuritason demokratiaa. Siinä internetiä ja ICT-teknologioita käytetään voimaannuttamaan käyttäjiään sekä työkaluina joilla muuttaa ympäristöään ja yhteiskuntaa. (Fuchs 2010, 231--235)
Kysymys siitä, kuinka verkostoja ja internetin monipolvista luonnetta voi käyttää tapahtumien luomisessa on usein pinnalla. Usein tapahtumissa käytetään ensimmäistä kahta mainittua digitaalisen demokratian keinoa, esimerkiksi järjestämällä nettiäänestyksiä joilla päätetään tapahtuman artistikiinnityksiä. Suomessa Ilosaarirock järjestää julistekilpailun, jossa paras ehdotus toteutetaan. Visuaalinen ilme on tärkeä osa tapahtuman henkeä, ja vaikka järjestävä taho valitseekin lopullisen julisteen voi tämän nähdä silti osana tapahtuman luomista osallistavasti. Itse olen kiinnostunut eOsallistumisen hyödyntämisestä tapahtumissa. Suorat työvuorolistat Doodlessa tai jollain dokumenttialustalla verkossa on jo yleisesti käytössä monessa tapahtumassa. Yllä kuvailemani kaltainen työryhmä-aikataulu voisi toimia myös verkossa, jos asetukset saisi niin, ettei kukaan voi siirtää muiden kirjoittamia tekstejä muualle.
1.3 Itseohjautuvuus tapahtumatuotannossa
Itseohjautuva tapahtuma voi olla esimerkiksi työryhmäpainotteinen festivaali, jonka Kerron esimerkin tavoista, joilla tapahtuma voi olla itseohjautuva: työryhmäpainotteiset festivaalit, joilla työryhmät ovat itseorganisoituvia. Työryhmä varataan kirjoittamalla sen nimi, vetäjä ja lyhyt kuvaus valtavalle lukujärjestysmäiselle paperiarkille seinällä. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta se, että ihmiset voivat hetken mielijohteesta järjestää työryhmiä voi tuottaa todella hyviä tuloksia. Tällaisesta vapaudesta sekä syntyy että peruuntuu eri työryhmiä, kun ihmiset saavat itse päättää milloin ja mitä he pitävät vai pitävätkö. Kynnys tilan varaamiseen ja perumiseen on pieni, kun ei tarvitse perustella erikseen kenellekään välikädelle, vaan voi vain vetää viivan paperiin. Aikataulujen kannalta tämä saattaa olla hyvinkin jännittävää, ikinä ei tiedä onko joku työryhmä oikeasti silloin kuin sen pitäisi olla.
Positiivista on, että tekijät Tekijät saavat itse päättää mitä ja milloin he tekevät ja vaikuttaa itse suoraan asioihin, ja näin jopa ujommat saattavat rohkaistua pitämään työryhmiä. Itse en ilmoittaudu mielelläni mihinkään, mutta saatan itse tapahtumassa rohkaistua pitämään ex tempore työryhmän. Internetissä sama näkyy siinä, miten eri foorumeilla, facebook-ryhmissä ja muilla alustoilla keskustelut ja jopa itse alusta muotoutuvat omanlaisikseen.
Välillä tapahtumien ympärille muodostuva yhteisö tuottaa enemmän tietoa, kuin itse festivaali. Esimerkiksi saksalainen Fusion-festivaali on täysin epäkaupallinen tapahtuma - se on kieltänyt kaikki mainokset tapahtumassa, eikä katso hyvällä lehtijuttujen kirjoittamista festivaalista. Fusion julkaisee artistikiinnitykset vasta samalla viikolla, kun festivaali alkaa eikä sitä löydy menokoneista. Kuitenkin kaikki 55 000 lippua myytiin loppuun samana päivänä, kun ne tulivat myyntiin. Aiempina vuosina festivaalilla on ollut reilu 80 000 kävijää, nyt se on rajoittanut kävijöiden määrää. En tiedä, mitä roolia internet on näytellyt festivaalin suosiossa. Se kuitenkin käyttää hyödykseen monia sosiaalisten verkostojen keinoja esimerkiksi niin, että tapahtuman sivulla on oma fooruminsa jossa voi sopia kimppakyydeistä, ja ostaa ja myydä lippuja. Jälkimmäistä toimintoa on säädelty tarkkaan, sen verran suosittu festivaali on.
Perustin itse muutama vuosi sitten Vegan Fatness- nimisen ryhmän Facebookiin. Aluksi ryhmä oli pienen piirin vitsi. Nykyään ryhmässä on reilu 500 jäsentä, ja se on muuttunut aktiiviseksi kanavaksi jossa ihmiset keskustelevat, vaihtelevat reseptejä ja lähettelevät kuvia tekemistään herkuista. Eräänlainen ruokapornon vaihtokanava siis.Fuchsin mukaan itseohjautuvissa ilmiöissä jatkuva muutos on väistämätöntä ja moniulotteista. Hän kirjoittaa: kohdatakseen kriittisesti neoliberaalit käsitykset, jotka riisuvat ihmiset heidän toimijuudestaan voidakseen legitimoida eli laillistaa kapitalististen ja kolonialististen rakennelmat, nähdään itseohjautuvuus yhteistyökeskeisenä ruohonjuuritason toimintana. Ihmisten kapasiteetti sellaisena, jolla on potentia eli mahdollisuus muuttaa perustavanlaisesti ja pysyvästi uudistuvia sosiaalisia käytäntöjä. Ryhmää ei käytännössä moderoida ollenkaan, eikä sen kuvauksessa ole varsinaista ohjetta siitä, miten ryhmää tulisi käyttää. Tämä internetille tyypillinen esimerkki saa minut itseni miettimään, voisiko vastaavaa tapahtua eri tapahtumissa. Yleensä itseohjautuvissakin tapahtumissa on järjestäjiä, jotka luovat jonkinlaiset puitteet, rajat ja ohjenuorat tapahtumalle. Vähintään tapahtuman nimi tai ylipäänsä idea riittää tällaiseksi ohjenuoraksi.
1.4 Sosiaalinen media ja blogosfääri
Blogien myötä pienetkin toimijat voivat saada äänensä ja asiansa kuuluviin ja pienempikin tapahtuma voi saada näkyvyyttä. Fuchsin mukaan kuitenkin blogosfäärin todellisuus ei välttämättä toimi tämän ideaalin mukaan. Riippumatta viestin sisällöstä tai laadusta, jo vakiintuneet bloggaajat saavat helpommin äänensä kuuluviin, kuin vasta aloittaneet. (Fuchs 2010, 133--135) Toisaalta internetin saavutettavuus määrittelee sen, kuka voi ylipäänsä osallistua keskusteluun ja näin muokata myös tapahtumia.
Fuchs kirjoittaa myös erilaisista internetissä tapahtumien mielenosoitusten, cyberprotestien, mahdollisuuksista ja käytännöistä (Fuchs 2010, 277--285). Viimeistään viime vuoden 2011 aikana sosiaalisen median vallankumouksellinen potentiaali on tullut varmasti kaikille tutuksi arabikevään myötä. Kuitenkin sosiaalista mediaa käyttäessä ongelmaksi muodostuu usein esimerkiksi Facebookin epämääräinen tietoturvallisuus. Erilaisia open sourceen perustuvia vaihtoehtoja näille verkostoille on jo nyt olemassa, vaikka yksikään ei ole yhtä suosittu, kuin kaupalliset toimijat. Berliinissä vaihtoehtopiirien käytössä on Stressfaktor -niminen verkkojulkaisu ja kuukausittainen pienlehti. Stressfaktor on kattava kalenteri kanssakulttuuritapahtumista, tapahtumapaikoista mielenosoituksista ja kansankeittiöistä, eli epäkaupallisista tapahtumista joissa myydään ruokaa sisäänostohinnalla. Suomessa vastaavia on ollut Helsingissä Meiän keittiö ja kansainvälinen Ruokaa Ei Aseita. Suomessa tällaista menokalenteria ei ole vielä noussut Facebookin haastajaksi. Eri verkkolehdet julkaisevat omia menopalstojaan, mutta useimmiten pienemmät tapahtumat jättävät ilmoituksen laittamatta.
Lähteet
Fuchs, Christian 2010. * * Internet and Society - Social Theory in the Information Age. Taylor & Francis Group, New York.
Wiki Markup 
> (Luettu 24.05.2012)
Stressfaktor -verkkosivut <http://stressfaktor.squat.net/> (Luettu 30.05.2012)