Blog

Arts and Health - an Intercultural Marriage

Mary Grehan, Arts Director, Waterford Healing Arts Trust, Waterford Regional Hospital, Ireland

Nettisivu: http://www.waterfordhealingarts.com/

Konferenssin teemana on nimensä mukaisesti taiteeseen, terveyteen ja yksityisyrittäjyyteen liittyvät aiheet. Luentopaikkana on Metropolian Hämeentien luentosali.

Grehan työskentelee Waterford Healing Arts Trustissa, joka ylläpitää taiteen ja terveyden keskusta. Keskuksen tiloissa toimii mm. kirjasto ja studio, jossa se tukee taiteilijaresidenssejä. Waterford Healing Arts Trust myös järjestää useita erilaisia ohjelmia.

Ensin hän kertoo osallistavasta musiikista mielenterveyden hoidossa. Yksi tähän ohjelmaan kuuluvista osa-alueista on musiikkityöryhmät sairaalan työntekijöille, yhteensä ohjelman osa-alueita on kuusi erilaista.

Grehan puhuu Arts for Health  -kumppanuusohjelmasta West Corkissa, jonka kanssa organisaatio tekee järjestäjien yhteistyötä. He organisoivat yhdessä esimerkiksi päivähoitoa ja erilaisia ohjelmia.

Tärkeimpiä linjauksia ohjelmassa Participaty Art Practice in Healthcare Contexts

• Osallistujat ensin
• Keskusteleva asenne
• Hyvä hallinto ja johto
• Kumppanuuden rakentaminen
• Kestävä kehitys

Grehan puhuu eri taiteen ja terveyden ohjelmien välisestä yhteistyöstä, ja sen tärkeydestä. Hänestä tärkeää on myös olla saarnaamatta, eli olla sortumatta 'evangelismiin'.

Sisällys

1 Johdanto

2 Osallistuminen

3 Video yhteisön työkaluna, opetuksessa ja markkinoinnissa

4 Sisäinen kommunikointi

5 Yhteenveto

Lähteet

1 Johdanto

Itseohjautuvat tapahtumat pohjaavat vahvasti yhteisöön. Ilman yhteisöä ja sen osallistuvia jäseniä yksikään itseohjautuva ja vapaa  tapahtuma ei olisi mahdollinen. Toisaalta perinteisemmissäkin tapahtumissa tekijäjoukko on usein suuri, ja yhteisöllisyyden tunne pyritään luomaan.

Esittelen Christian Fuchsin ajatuksia osallistumisen tärkeydestä sekä omia johtopäätöksiäni aiheesta. Lisäksi käsittelen erilaisia työkaluja, joilla yhteisön jäsenet voivat osallistua tapahtuman tekemiseen ja siitä viestimiseen.

2 Osallistuminen

Christian Fuchs määrittelee kirjassaan Internet and Society - Social Theory in the Information Age osallistumisen. Hänen mukaansa osallistuminen tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat teknologian, resurssien, organisaatioiden ja taitojen avulla luoda ja hallita heidän sosiaalisia rakenteitaan täysin itsenäisesti ja kehittää samalla kollektiivisia visioita paremmasta tulevaisuudesta. Päätöksenteko sosiaalisissa rakenteissa tulisi hänen mukaansa olla kaikkien yhteisöjen jäsenten yhdessä tekemiä ehdotuksesta toteutukseen. (Fuchs 2010, 235­­--238.)

Hän määrittelee useita syitä, joiden vuoksi osallistuminen on tärkeää. Näitä ovat muun muassa osallistavien rakenteiden demokraattisuus ja effektiivisyys. Osallistuminen on hänen mukaansa konsensuksen eli yksimielisyyden edellytys ja yksi inhimillisen onnellisuuden osatekijöistä. Se lisää kunnioitusta toisia kohtaan. Kun ihmiset osallistuvat sosiaalisten rakenteidensa luomisen ja ylläpidon eri vaiheisiin ovat he myös sitoutuneempia siihen. Osallistuminen on Fuchsin mukaan voimaannuttava prosessi, joka mahdollistaa vastuullisen ja kriittisen toiminnan päätöksentekoprosesseissa. (Fuchs 2010, 238.)

Jokainen tapahtuma on tekijöidensä ja kävijöidensä näköinen, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Useimmat tapahtumat ovat pienen päättävän ryhmän johtamia ja kuratoimia. Usein tapahtumien todellinen työntekijäjoukko on kuitenkin tätä paljon suurempi ja monet työtä tekevät saattavat osallistua tekemiseen hyvinkin aktiivisesti. 

Pieni päättävä ryhmä mahdollistaa nopean päätöksenteon, mutta toteuttaa vain tämän pienen ryhmän näkemyksen. Kun halutaan luoda yhteisöstä lähteä, todellisuudessa yhteisöllisiä tapahtumia, on kaikilla sitä tekevillä oltava mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Eikä vain osallistumalla kilpailuun tapahtuman graafisesta ilmeestä.

Pidän itse osallistumista tärkeänä elementtinä vahvojen tapahtumien ja päätösten tekemiseen, juuri Fuchsin mainitsemista syistä. Osallistuessaan tapahtuman tekemisen eri osa-alueisiin sitä tekevät sitoutuvat siihen syvemmin ja ottavat enemmän vastuuta tapahtumasta ja toisistaan. Haastatteluissa opinnäytetyötäni varten törmäsin tätä väitettä tukeviin esimerkkitapauksiin. Eri pohjoiseuroopassa toimivat tapahtumajärjestäjät olivat huomanneet, että tilan viihtyisyyteen ja turvallisuuteen vaikutti sitä tekemässä olevien ja sitä ylläpitävien ihmisten sitoutuminen ja suhde siihen. (Räsänen 2012, 23--25.)

Pidän tällä hetkellä kiinnostavimpana itseohjautuvana ilmiönä Occupy-liikettä, jonka synnyssä ja kasvussa internet oli valtavassa roolissa. Occupy-liike, jota nimitetään sen omilla verkkosivuilla #occupy:ksi, syntyi Adbusters -ryhmän kutsuttua koolle “Occupy Wall Street”-tapahtuman. Paikalle saapui tuhansia ihmisiä protestoimaan sosiaalista ja ekonomista epätasa-arvoa ja korporaatioiden valtaa vastaan. Osallistujat pystyttivät telttansa ja jäivät alueelle kahdeksi kuukaudeksi, pysyvään protestiin. Malli levisi muihin maihin ja nyt Occupy-tapahtumia on nähty yli viidessäsadassa kaupungissa.

Liikkeen voima perustuu pitkälti sen itse luomaan, valtavaan verkostoon. Internetin avulla sen sanoma saattoi levitä Wall Streetin ulkopuolelle. Hashtagin, yleisimpien sosiaalisen median kanavien (Facebook, Twitter ym.) ja virallisen verkkosivun lisäksi Occupy-ryhmät ovat luoneet useita eri sisäisiä kanavia, kuten InterOccupyn, joka pitää sisällään kalenterin, uutiskirjeen ja jonka avulla on mahdollista soittaa muille projektin jäsenille. (#occupy -liikkeen verkkosivut.) 

Näin mahdollisuus luoda ja osallistua tuotti todella vahvan liikkeen, joka levisi ympäri maailman vain muutamien kuukausien aikana.

3 Video yhteisön työkaluna, opetuksessa ja markkinoinnissa

Tapahtumatiedotuksen kannalta tärkeiksi ovat nousseet erilaiset multimediapalvelut. Erityisesti videot ja niiden ympärille rakentuneet sosiaaliset verkostot ovat nousseet pinnalle. Youtuben lisäksi suosittuja ovat Vimeo ja Dailymotion. Youtube on luonteeltaan anarkistisempi, sieltä löytyy kaikenlaisia, erilaatuisia tuotoksia, videoblogeja ja vapaata keskustelua kun taas Vimeossa julkaistut videot ovat selkeästi laadukkaampia. Vimeossa ei tyypillisesti kommentoida saati keskustella videoiden yhteydessä. Youtubessa taas keskustelu käy vilkkaana.

Videot ovat hyvä työkalu tiedottamiseen, mutta myös yhteisön luomiseen ja sen sisäisten asioiden käsittelyyn. ENCATC 2012-konferenssissa Lontoossa Lluis Bonet Barcelonan yliopistosta piti luennon videoista opetuksen välineenä. Hän käyttää itse videomuotoista opetusta erityisesti kulttuurituotannon opetuksen välineenä ja hänen mukaansa se sopiikin alalle erinomaisesti epäperinteisyytensä ja innovatiivisuutensa vuoksi. Video on edelleen uusi media, johon kuitenkin opiskelijoiden ikäluokat ovat jo tottuneet.

Hän käytti videoita esittelemään ja herättämään keskustelua sekä rohkaisi opiskelijoita tekemään omia videoitaan. Opiskelijoiden tuottamia videoita onkin useita, muodoltaan ne ovat lyhyitä ja aiheet saattoivat olla  mitä vain haastatteluista hyvinkin kontroversaaleihin aiheisiin. Videot on julkaistu verkossa ja Bonet pyrkiikin kokoamaan kulttuurituotantoon liittyvistä videoista massiivista videokirjastoa. (culturalbox.org -verkkosivut.)

Opetuksen lisäksi videon mahdollisuudet markkinoinnissa ja tiedotuksessa ovat kiinnostavia. Yksinkertaiset videot, joissa esimerkiksi lehden päätoimittaja kertoo videoblogin hengessä päivän polttavista aiheista saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen ja temmata mukaansa paremmin, kuin pelkkä staattinen kuva. Tällä saadaan uutta kiinnostavuutta ja mediaa mukaan markkinointiin. 

Videon teko voi olla hyvinkin yhteisöllinen asia, jolla luodaan yhdessä tapahtuman estetiikka ja kuvakieli. Sen tekeminen voi lisätä tai luoda yhteishenkeä ja tuoda tapahtuman tekijöitä yhteen.

4 Sisäinen kommunikointi

Tapahtumajärjestämisen kannalta vain ulkoinen kommunikointi, eli ulospäin suuntautunut viestintä ja markkinointi ei riitä. Sisäinen viestintä on äärimmäisen tärkeää. Tätä varten on olemassa erilaisia laajalti käytössä olevia verkkoalustoja. Wiki -pohja on toimiva, kun halutaan luoda yhteisiä tekstejä. Wikiksi kutsutaan työkalua, jonka avulla useampi henkilö voi muokata samaa dokumenttia. Se on tarkoitettu työkaluksi yhteisölliseen kirjoittamiseen ja dokumentin eri versioiden hallintaan.

Wiki-pohja on kuitenkin hankala, mikäli kaivataan vapaampaa keskustelua. Aiemmin suosittujen vapaiden verkkofoorumien sijaan nykyään on yleistä käyttää vain Facebookin ryhmiä. Ne ovat kuitenkin hankalia informaation haun kannalta - toistaiseksi ryhmään syötettyä tietoa ei voi organisoida tai esimerkiksi kiinnittää tärkeysjärjestykseen. Facebookin seinälle mahtuu vain hyvin lyhyitä kommentteja, ja se sopiikin pikemminkin nopeatahtiseen keskusteluun kuin harkitsevaan organisoimiseen.

Elementti, jota pidän ongelmallisena näiden verkkoalustojen käytössä on päätöksenteko. Päätöksenteko saattaa helposti luiskahtaa kokonaan verkon puolelle, usein helpompaa kirjoittaa kommentti Facebookissa kuin sopia tapaaminen. Kuitenkin väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri, ja välillä päätöksentekoon käytetty aikaväli saattaa venyä jopa muutamiin kuukausiin yhden kollektiivin jäsenen ollessa estynyt, tai ei vain kiinnostunut, vastaamaan. Verkkokeskustelussa sanotut asiat on myös helpompi jättää huomiotta tai vastaamatta, kuin kasvotusten käydyssä kokouksessa. Toisaalta verkko ja kirjoittaminen antaa enemmän aikaa analysoida aihetta ja harkita sanavalintojaan.

Kirjassaan The Psychology of the Internet Patricia Wallace ottaa esille ongelman sähköisissä keskusteluryhmissä tapahtuvan tiedon jakautumisen kanssa. Hänen mukaansa on tyypillistä, että työryhmän jäsenet eivät jaa tietoa tasaisesti muiden jäsenten kesken, vaan valikoivat ja rajaavat ihmiset jotka tätä tietoa saavat. Tämän tiedon polarisaation levitessä ryhmän jäsenistä tulee haluttamampia jakamaan tietoa, joka saattaisi olla ristiriidassa muun ryhmän yhdenmielisyyden kanssa. Tuloksena on puolueellista keskustelua, jossa ryhmä ei voi käyttää kaikkia faktoja, sillä sen jäsenet eivät ole jakaneet niitä kaikkien kanssa. (Wallace, 81--82.)

Tämä on ongelma, joka on selvästi esillä mietittäessä päätöksentekoa verkossa. Jos keskusteluryhmässä on 50 henkeä mutta kokouksissa käy vain 5 keille kaikille lähetetään kokouspöytäkirjat? Kiinnostavatko ne kaikkia vai vievätkö jatkuvat viestit vain energiaa? Ketkä valikoituvat keskustelemaan päätösten yksityiskohdista yksityisviesteissä käytävään keskusteluun, entä keiden kanssa itse päätyy puimaan päätöksiä, välillä jo ennalta.

Erilaiset sähköpostilistat ovat jo pitkään käytössä olleita sisäisen tiedotuksen kanavia. Niiden ongelmana on myös tiedon organisoimisen vaikeus, viesteillä kun on tapana rönsyillä varsinaisen otsikon ulkopuolelle ja yli. Saman otsikon alla saattaa olla viisi eri asiaa ja myöhemmin onkin hankalaa löytää juuri sitä tiedonmurua, jota on etsinyt. Sähköpostilistat ovat kuitenkin vakiintuneita ja helppoja, suurin osa internetiä käyttävistä toimijoista osaa käyttää niitä siinä missä omaa sähköpostiaan.

5 Yhteenveto

Internet tarjoaa erilaisia työkaluja, joilla yhteisöjä voidaan rakentaa ja niiden tuottamaa tietoa hallita yhteisesti. Videot, wiki-pohjat ja keskustelufoorumit jäsentävät tuottamaamme tietoa, joka ollessaan kaikille käyttäjille avointa voi tuottaa demokraattisen päätöksentekomallin. Kaikkien yhteisön jäsenten voidessa osallistua päätöksentekoon lisääntyvät myös koettu vastuun ja kuulumisen tunne. Tämä tuottaa vahvempia ja yhteisöllisempiä tapahtumia.

Lähteet

Cooke, Shamus. The Occupy Wall Street Movement. Analysis of the Protest Movement . Global Research -verkkosivu. <http://www.globalresearch.ca/the-occupy-wall-street-movement-analysis-of-the-protest-movement/> (Luettu 03.09.2012)

Culturalbox.org-verkkosivut <culturalbox.org> (Luettu 02.10.2012)

Fuchs, Christian 2008. Internet and Society - Social Theory in the Information Age. Taylor & Francis Group, New York.

Karvonen, Erkki 1999. Teknologinen determinismi. Tiedotustutkimus 4/1999 [Verkkodokumentti] <http://www.uta.fi/~tierka/Teknodetermismi.pdf> (Luettu 24.05.2012)

Räsänen, Henna-Marie 2012. Paikan henki ja koettu turvallisuus queer-tapahtumissa. Opinnäytetyö. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, kulttuurituotannon koulutusohjelma.

Vimeo-verkkosivut <http://vimeo.com> (Luettu 03.09.2012)

Wallace, Patricia 1999. The Psychology of Internet. Cambridge University Press.

Youtube-verkkosivut <http://youtube.com> (Luettu 03.09.2012)

Kirjoittelen kurssin arviointikriteerejä. Jaoimme kriteerit kolmeen osaan, joista itse valitsin kiitettävän. Tällä hetkellä taulukko näyttää osaltani tältä, muiden palautetta odotellessa! :) En osaa muokata tätä paremman näköiseksi, aika kamalaltahan tuo näyttää mutta ehkä siitä saa vähän selvää?

Tuottaja 2020 hanke

Millainen on tapahtumatuottajan tuotantoverkosto vuonna 2020? Millaisia haasteita tuottaja kohtaa tulevaisuudessa? Millaista koulutusta tulevaisuuden tuottaja tarvitsee? Kolmevuotisessa Tuottaja 2020 -kehityshankkeessa ennakoidaan tapahtumatuotantoklusterin tilaa vuonna 2020 tuottajan tulevaisuuden osaamishaasteiden tunnistamiseksi. Tutkimusprosessi tähtää kotimaisen AMK ja ylempi AMK -tasoisen kulttuurituottaja -koulutuksen kehittämiseen. Tuloksena on mm. julkaistu 600-sivuinen kirja.

Tuottaja2020 hankkeen verkkosivut

Yhteistyötahot

Projektin toteuttaa Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kumppaneina toimivat

• Humanistinen Ammattikorkeakoulu (Humak)
• Yrkeshögskolan Novia
• Mikkelin ammattikorkeakoulu (Mamk)
• Cupore (Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö)
• Taku ry (Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö)
• Luova Suomi (tiedottamiskumppani)

Rahoittaja
Tuottaja 2020 on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama valtakunnallinen hanke Opetushallituksen hallinnoiman Manner-Suomen ESR-ohjelman työmarkkinoiden toimintaa edistävien hankkeiden toimintalinjalla. Euroopan sosiaalirahastosta tuetaan muun muassa työelämän tarpeisiin vastaavan koulutuksen järjestämistä sekä opintojen jälkeen työelämään siirtymisen vauhdittamista. Tuen avulla suomalainen koulutusjärjestelmä voi vastata entistä paremmin työelämän tarpeisiin ja työvoiman kysyntään.

Elämyksellisyys ja proaktiivisuus. Keskustelu

Klo 15.15-16.00  Keskusteluparina toimivat Pekka Uotila ja Laura-Maija Hero.

Keskustelu alkaa videolla Martinlaakson kreivistä, samaan aikaan, kun yleisö vielä tulee takaisin saliin omaan tahtiinsa kahvitauolta. Videopätkä kertoo ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista Martista, joka on veteraani ja eläkeläinen.

PEKKA UOTILA

Tämän jälkeen Pekka Uotila jatkaa. Hän kertoo omasta tehtävästään ja roolistaan Tuottaja2020 hankkeessa, sekä avaa Tuottaja2020 hankkeen merkitystä ja kulttuurituotannon ja matkailun yhteyksiä.

• Eurooppalaisille matkailijoille kulttuuri on toiseksi tärkein peruste matkakohteen valinnassa. 
• Matkailulla ja loma-asutuksella on suuri merkitys Mikkelissä ja Etelä-Savossa.
• Kehitys: Vuonna 2025 Saimaa saattaa olla Suomen monikulttuurisin alue
• Kulttuurin ja matkailun yhteisiä piirteitä: ** kulttuuri on vuorovaikutusta, jossa identiteettejä rakennetaan ja totuttuja merkityksiä ylläpidetään ja kyseenalaistetaan. ** Kulttuurin keskeinen käsitys on elämys** Elämyksessä on tärkeää se, että siirrytään alueelle joka ei ole niin tuttu. Pitää olla haasteita.
• Kulttuurituotannon tyypillisiä tuotteita: tapahtuma, käyntikohde, elämystuote
• Kulttuurin ekosysteemi: tuottajat -> kuluttajat -> hajottajat muodostavat kehän, ekosysteemi-kuvion kautta Uotila pyrkii selventämään kulttuurin ja matkailun yhteistyötä. Hän esittää case Savonlinnan Oopperajuhlat, jonka avulla hän selittää ekosysteemin ajatusta vielä lisää.
• Mikkelin menestystekijät 2020 tapahtumapaikkakuntana, Uotilan vetämän työpajan mukaan: luonto, ekologisuus kansainvälisyys. 
• Luonto koetaan Suomen maabrändäyksessä tärkeänä joka puolella maata. Uotila on sitä mieltä, että luonto on tylsää, sen vuoksi siihen pitäisi lisätä jotain, jotta elämys syntyy. Uotila toteaa haluavansa verrata Suomea DDR:n. Vanhojen teollisuusalueiden muuttaminen luonnonalueiksi ja luonnon ihannointi löytyvät yhteisiksi tekijöiksi.
• Jos kulttuuri nähdään ekosysteeminä siihen pitää myös investoida ja koulutukseen tulee panostaa. Kulttuurituottajan rooli taas on tehdä uutta, muuttaa ja keskustella.

LAURA-MAIJA HERO
Laura-Maija Hero aloittaa pitämällä pienen äänestyksen videopätkän eli digitarinan aiheesta. Annan ja Elvin tarina päätetään paperilappuäänestyksellä näytettäväksi. Digitarina kertoo äidin ja tyttären keskinäisestä suhteesta, liittyen myös heidän suhteeseensa kulttuuriin. Se esittää visioita tulevaisuuden kulttuurista, hologrammiorkestereista ja lentojen hintojen noususta.

Seuraava äänestys: kuinka monen mielestä tämän iltapäivän perusteella tuottajan pitäisi olla luova nero. Vihreältä näyttää, eli väki on sitä mieltä, että kyllä näin on. 
Laura-Maija esittää kysymyksen siitä, mitä tulisi tehdä, jotta tällaisia renessanssin ihmisiä voitaisiin kouluttaa.

• Hänen mukaansa tärkein tuottajan ominaisuus on varautuminen.
• Tulevaisuusajattelun peruskaava: tunnetaan ammattilaisina asian nykytila, jos ei tiedetä otetaan selvää, käydään seminaareissa eilisen tulevaisuuskuvioista yms. Pyrittävä tulevaisuusajatteluun itse ja muiden kanssa, täytyisi löytää yhdessä  ne keinot, joilla  päästään näihin yhteisiin visioihin
• Tulevaisuusverstas tuotteistettuna: mikä on tuottajan yhteinen tulevaisuus, kuinka syntyneet menetelmät voitaisiin jättää kentälle? Tuottaja2020 järjesti erilaisia verstaita, joita oli yhteensä yli 20. Näihin kuului mm. digitarinapaja, tarinapaja, tulevaisuuden muistelu, ideariihen erilaisia muotoja ja muovailuvahapaja.Verstaat
• Signaalivertas oli keskeisin tapa kerätä infoa. ** Tämä toteutettiin Signaaliwikillä, johon kuka tahansa saattoi heittää heikoksi signaalisiksi erilaisia huomioitaan (kulttuurikentän muutoksista).** Hero ehdottaa: etsikää alaltanne se verkosto, joka voi kerätä signaaleja teille! Älä tee kaikkea yksin.** Se, mitä Hesarissa lukee on eilisen päivän tietoa eli historiaa.** Mitä signaaleille tehdään? Kerätään ne yhteen ja analysoidaan!** Pekka Mönttinen, yksi signaaleita kerännyt ja analysoinut, kommentoi: aluksi tuntui hankalalta, mutta loppupäätelmä: tulevaisuutta voi ohjata, signaaleita löytyy kun niitä etsii.
• Tarinapaja pyrkii ulos totutuista bokseista, eläytymällä ja ajattelemalla tulevaisuutta tarinan ja scifi-henkisen ajattelun avulla. Kysymys: On 16.6 2020 klo 16-24, olet osallistumassa kulttuuritapahtumaan. Mitä tapahtuu?
• Digitarinapajassa tarinat visualisoidaan helppokäyttöisellä ohjelmalla, moviemaker tai vastaava
• Tulevaisuusverstas: siinä täytyy aina olla 6 vaihtoehtoa, riippumatta sen kestosta. (en näe tekstiä takarivistä) Niihin kuuluvat aloitusseminaari, orientaatiovaihe, kurkottaminen, luova vaihe (tarinoita, elokuvia), realismivaihe (miten sinne päästään), arviointivaihe (kuinka todennäköistä, mitä täytyy osata)
• Kuinka ketteräksi kehittäjäksi pästään? Työtä on tehtävä, seminaari 3 vuoden välein ei riitä. Osaaminen projektitodellisuudessa on tärkeää, tuottajalla on oltava 'master plan ja hän on lähellä kuluttajaa (seuranta) ja hänellä on oltava menetelmällistä osaamista.
• Ennakoinnin taito ja asenne (rinkigraafi, vastapäivään): hyvä elämä, uusi johtaminen, kehittämistoiminta, rajapintatoiminta, ketterä strategiatyö
• Jos kulttuuria katsotaan tavoitteellisena toimintana siitä tehdään onnistunutta ja kannattavaa, yhdessä. Kulttuurit muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla, mitä voimme tehdä on kehittämistyö ja ennakointi. 

KESKUSTELU

(teknisiä ongelmia itselläni alussa, 1 kysymys menee ohi)

Haastattelija: Mistä tulevaisuuden tuottajan tunnistaa?
Yleisöä naurattaa

Hero: Punaisesta piposta! Lähitulevaisuudessa tuottaja on se, joka energisoi muita monella tasolla. Hänen projekteissaan on hauskaa ja hyödyllistä olla, vapaaehtoistoiminta on tosi pop juttu. Tuottaja on se, joka innostuu ja innostuu. ja sillä on punainen pipo.

Uotila: Juurikin näin

Hero: Sen lisäksi hän osaa kaikki perusjutut hyvin, hän on ammattilainen, erittäin hyvä organisoimaan, markkinoimaan yms.

Yleisön joukosta kommentoidaan, mikrofoni lähtee liikkeelle. Hän kertoo toisesta projektista, joka oli mennyt tosi hyvin, mutta projektin jälkeen asiasta ei ole seurannut mitään. Innostusta riittää, mutta kuka pitää huolen siitä, että oikeasti lähdetään tekemään asioita. Se on tuottajan rooli.

Miten tästä eteenpäin?

6 minuuttia aikaa pohtia vierustoverin kanssa, että mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. Yleisö pohtii.Yleisöstä nousevia ajatuksia, osa puhujista esittäytyy

• Päivi Tenhunen-Marttala: Osaamissolmu, olisi hyvä oppia entisistä virheistä, mihin projektit kaatuivat. Usein kaatuu ylläpitäjiin, pitäisi olla signaalien ja tiedon keräystä. Yhdistelmä virtuaali- ja livetutkimuksia.
• Kommentti: eikö solmu ole aika negatiivinen, sen kannalta ammattijärjestön ylläpitämä ammattilaisten intra olisi hyvä. Siellä olisi tietoa, eikä olisi niin raskas organisaatio, jos livetapaamiset olisivat vaikka ohessa
• Kirsi Herala ammattijärjestöstä(?) eli Taku rystä: kannattaa intra-ajatusta
• Tiedon kerääminen on kaikkien puhujien mielestä erittäin hyvä asia. Takun lehti on jo
• Johtajakoulutuksen merkitys
•  Tiivis yhteistyö, Demos Helsinki ja Todellisuuden tutkimuskeskus mainitaan
• Mallien tekeminen yhdessä

Salin tunnelmaa

Kirja

Fuchs, Christian. Internet and Society: Social Theory in the Information Age. New York: Routledge, 2008.http://www.amazon.co.uk/Internet-Society-Information-Routledge-Technology/dp/0415889928/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1308301218&sr=1-1

Näkökulmia

• Kuinka Internetin kontrollointi/vapaus vaikuttaa kulttuurituottajan työhön (tekijänoikeudet, sosiaalinen media, verkostot)? 
• Itsejärjestäytyvät (self-organization) tapahtumat

Aikataulu

• Vko 12: Kirjan hankkiminen
• Vkot 12 – 14: kirjan lukeminen ja tekstin raakaversion kirjoittaminen
• Vko 15 tekstin valmistuminen 

Yhteys ECREAan

ECREAn aiheena on myös sosiaalinen media ja verkostot, sekä niiden käyttö poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Kirja käykin yksi yhteen konferenssin kanssa.

Lisätietoa aiheesta

• Lehtijutut esimerkiksi SOPA-laista
• Anonymous -liikettä käsittelevät kirjoitukset

PÄIVITYS 24.04.2012

Kirjan saamisessa kesti aivan älyttömän pitkään. Tilasin sen Yliopiston kirjastosta heti edellistä opetuskertaa seuraavana päivänä, ja odotin viime viikkoon asti ennen kuin sain teoksen käsiini. Metropolian omassa kirjastossahan tätä kirjaa ei ollut, ainakaan itse en sitä löytänyt. En myöskään Arscan tai kaupunginkirjaston kautta. Joka tapauksessa nyt kirja on viimein käsissäni! Paha kyllä edessäni on myös muutaman todella laajan muun työn palautus ja monta deadlinea ensi viikolla. Näihin kuuluu muun muassa laajahko markkinointisuunnitelma, joka ei voi myöhästyä deadlinesta.

Tarkistettuani siis aikataulua tässä vaiheessa, voin luvata tämän työn varmasti valmiiksi toukokuun aikana. 07.05 - 20.05.2012 minulla on jo paljon paremmin aikaa keskittyä tähänkin. Minun osaltanihan aikataulut eivät ole tämän suhteen pitäneet ollenkaan. Aluksi en saanut kirjaa käsiini, sillä en ollut maassa, sen jälkeen joku istui sen päällä kirjastossa. Nyt nämä suurten asiakastöiden deadlinet pitävät kyllä otteessaan tämän viikon.

Olen myös jo kirjoittanut opinnäytetyöni, eli sinänsä tämä menee vähän hassussa järjestyksessä. Minun pitäisi jo osata merkitä lähteet Metropolian standardien mukaisesti, tai ainakin siihen suuntaan ;) Harjoitus tässäkään ei ole varmaan pahitteeksi, kirjoitan kuitenkin välillä muitakin artikkeleita joissa lähteiden on hyvä olla kunnossa.

Uusi aikataulu

• 2.5 - 6.5 Kirjan lukemista ja raakaversion tapailua
• 7.5 - 13.5 Tekstin kirjoittaminen
• 14.5 - 20.5 Teksti valmistuu

-------------------------
PÄIVITYS 24.5

Hienosti! Vain pari päivää myöhässä viimeisimmästä aikataulusta, ja olen saanut valmiiksi ensimmäisen pätkän tekstiä. Kyllä tämä tästä. Kirja on itse asiassa todella mielenkiintoinen, enemmänkin sosiopoliittinen katsaus verkostoihin ja eri teorioihin kuin digitaalinen. Sopii minulle, en saa juuri mitään irti teknologisesta mehustelusta. Tapahtumatuottamiseen sidottuna suurin osa teknologiaan liittyvästä tekstistä on joka tapauksessa vaikea saada toimimaan.

TAUSTAA

The European Communication Conference järjestetään nyt neljättä kertaa. Ensimmäisen kerran se järjestettiin Amsterdamissa vuonna 2005. Sitä järjestää ECREA, European Communication Research and Education Association. ECREA on “oppinut yhteisö viestinnän tutkijoille halki Euroopan ja sen ohi”.

Yhdistys pitää sisällään kolme eri verkostoa, eli nuorten tutkijoiden, naisten ja keskisen ja itäisen euroopan verkostot. Niin yksilöt kuin instituutiotkin ovat tervetulleita ECREAn jäseniksi.

ECREA 2010 Hampuri

Konferenssi järjestettiin edellisen kerran kaksi vuotta sitten, vuonna 2010 Hampurissa. Teemana oli “transcultural communication and intercultural comparisons” eli vapaasti kääntäen yhteen sulautuvien kulttuurien kommunikaatio ja vertailu kulttuurien välillä. Kuulostaa paljon raflaavammalta englanniksi.

Konferenssi keskittyi innovatiiviseen tutkimustyöhön, jonka avulla ymmärtää tarkasti määriteltyjä kommunikaatiotiloja Euroopassa. Se rohkaisikin erityisesti papereita liittyen transkulttuuriseen keskusteluun ja vertailevaan tutkimukseen, sekä otti osaa Keski- ja Itä-Euroopan tutkijoiden parempaan integraatioon Euroopan tieteelliseen yhteisöön.

Työryhmiä, paneeleita ja kokouksia järjestettiinkin muun muassa aiheista kommunikaation tutkimus Keksi- ja Itä-Euroopassa ja julkisen keskustelun laatu WEB 2.0:n aikana. Monet tapaamisista pyrkivät verkostoitumiseen.

ECREA 2012 Istanbul

Tänä vuonna konferenssi järjestetään Istanbulissa, Bilgi Universityn tiloissa ja järjestämänä.

Sen aihepiirit liikkuvat sosiaalisen median parissa. Sen teema onkin “Social Media And Global Voices”, eli vapaasti kääntäen "sosiaalinen media ja maailman äänet". Aihe jatkaa Hampurin keskusteluja, syventäen niitä sosiaaliseen mediaan.

Avainsanoja ovat muun muassa uusmedia, rauhan ja konfliktien journalismi, verkostoitunut yhteiskunta, ihmisten välisen kanssakäymisen kulttuuriset tilat, sosiaalisen median käyttö ja saavutettavuus, media demokratian alustana, uuden ja vanhan median lainsäädölliset rajoitukset, taiteilijan itseilmaisun rajoitukset ja multikulttuurisuuden ongelmat/aiheet.

Pääteemat liikkuvatkin sosiaalisen median ja sen globalisaation parissa, kriittisellä otteella. Sosiaalisen median eettisyyteen ja poliittis-taloudelliset kysymykset siinä missä akatemian ja käytännön yhteentörmäys ovat tärkeässä roolissa.

Konferenssin aikataulu:

Kommetteja

Aihe varmasti puhuttaa erityisesti Turkissa näin arabikevään (Arab Spring) jälkimainingeissa. Tavallaan sosiaalinen media alkaa olla ilmiönä jo viime vuoden juttuja, vaikka sen luomat mahdollisuudet ovatkin olemassa, eikä niitä varmasti käytetä vielä hyväksi maksimimäärää. Tekijänoikeudet ja internet ovat puhuttaneet myös jo vuosikausia, tosin ehkä näin Mediafiren sulkemisen ja SOPA blackoutien jälkeen keskustelu kiihtyy ja tuloksia alkaa syntyä.

Olen aina ollut innokas pienlehtien lukija, niinpä eri blogit ja twitter ovatkin muodostuneet minulle tärkeäksi mediaksi. Vapaus jakaa se, mikä on juuri sinusta kiinnostavaa ja tärkeää on yksi keskeinen elementti ja se mikä tekee sosiaalisesta mediasta niin kiinnostavan kohteen. Konferenssin keskustelut tulevat varmasti olemaan mielenkiintoisia, ja omat odotukseni ovatkin korkealla erityisesti taiteen, vapauden ja itseilmaisuun liittyvien luentojen suhteen, sekä noin ylipäänsä konferenssin poliittiseen puoleen.

Yksi ECREAn verkostoista on Women’s network, mikä tietysti kiinnostaa minua feminismin kautta. Olisi kiinnostavaa saada luettavaksi työryhmän julkaisuja, mikäli sellaisia on. Itse en löytänyt pienellä etsimisellä. 

Osa 1.

• Teemu Arina on kova jätkä, joka on perustanut roppakaupalla yrityksiä, sekä kirjoittaa kahta kirjaa (yms).
• Video: Lähi-Idässä ja Afrikassa internet-käyttäjien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä ei viime vuotisten kansannousujen valossa ole sinänsä uutta tietoa. Sen sijaan kiinnostavaa on, että mobiili on syrjäyttämässä PC:n. Itse olen ajatellut mobiilin olevan hyvä selailuun, muttei varsinaiseen "työntekoon" eli pidempien tekstien kirjoittamiseen.
• Internetin mahdollisuudet organisoida massiivia tapahtumia ilman keskittämistä
• Internetissä menestyvien organisaatioiden onnistuminen/epäonnistuminen liittyy käyttäjien osallistamiseen. Tästä edetään kaksisuuntaiseen tiedonkulkuun
• Mobiilin muutos käden jatkeeksi, joka tietää missä liikut ja mitä ajattelet (no niin, SoMen kautta), eri villit sovellukset jotka tuovat muiden syöttämää tietoa sinun käyttöösi. Personoitu informaatio. Itsekin käytän useita tällaisia palveluita, esimerkiksi imdb ja Qype, vaikka asiaa tarkemmin ajatellen (ja erityisesti nämä villit sovellukset) ovatkin aika pelottavia.
• Elisan videossa mainitaan Facebookin olevan yksi parhaista vakoilukoneista, ja en voi kuin olla samaa mieltä. Pidän sitä (Facebookin feediä) erinomaisen hyvänä kanavana tiedottamiseen ja mainontaan, ja käytän sitä usein apuna mikäli tarvitsen vastauksia tai apua esimerkiksi muutossa. Yksityisviestit ovatkin sitten arveluttavampia. Toisaalta Facebook ei kai toistaiseksi tee vielä vastaavaa kohdistettua mainontaa kuin Google, eli poimi teemoja yksityisviesteistä ja päätä mainoksista sen perusteella.
• Mielenkiintoista sinänsä on, että Twitter tuntuu kaikista näistä yleisimmistä SoMe-kanavista yksityisimmältä ja luotettavimmalta. Oma Twittertilini on julkinen.

Osa 2.

• Tietotyöstä verkostotyöhön, tiimien aika on ohi
• Verkosto rakentuu alhaalta ylös, eikä ole yhteistä visiota ja ylhäältä tulevaa johtoa samalla tavalla kuin perinteisessä työyhteisössä. Perustuu vuorovaikutukseen
• Tietotyössä työn tulokset luovat koko ajan jotain uutta, motivaatio syntyy uudesta ja uniikista eikä nopeudesta ja "konsistenssista".
• Autonomisuus, yritysten ja tuotteiden rajojen hämärtyminen (kuka on tuottanut tuoteen jos asiakas on mukana, ulkoistaminen yms)
• Transaktiokustannukset: ne asiat joita ei pitäisi tehdä, mutta jotka liittyvät asiaan. Esim ei itse informaatio, vaan radiomasto + lehden painatus, sellun hankkiminen yms..
• Välikäsien karsiutuminen pois, mukaanlukien työntekijät.
• Töitä ei tehdä enää yhdelle yritykselle, vaan samanaikaisesti useille. Joo, kieltämättä.
• Elance, jossa et voi karsia pois huonosti hoidettuja vääntöjä, toisaalta pikku tehtävien napsiminen milloin ja mistä huvittaa. Henkilöstövuokraus, ilman välittäjäfirmaa? = yhden hengen nanoyritys
• Hanttihommien haku ja tarjonta netissä.
• Joo mutta mites eläkeasiat, entä sairasturva ja vastaavat? Tällainen työ sopii niille, jotka pystyvät ja jotka ovat hyvässä kunnossa ja pystyvät liikkumaan. Arinan näkemykset ovat etuoikeutetusta näkökulmasta lauottuja, vaikkakin varmasti ihan päteviä tulevaisuuden kuvia.
• Asiantuntijatyön muutos, yleisöä kiinnostaa "autenttinen" materiaali tyyliin heiluva käsivaravideo
• 3D-printterit, miksi hakea kengät kaupasta kun ne voi vaan printata? Kyllä tässä eletään avaruusaikaa. Positiivista on, että rahtaaminen maailman ääriin loppuu ja näin säästetään päästöissä. Tosin siitä sitten muotoilijoiden ammattikunta ja rahtaajat eivät paljoa hyödy. Muotoilijoita varmasti silti arvostettaisiin, vaikka voikin itse tehdä. Esim. kuka vain voi maalata, mutta maksamme hyvästä taideteoksesta.
• Ilmaiseksi nettiin laitettu kirja, PDF toimi enemmänkin mainoksena ja lisäsi myyntiä.
• Kokemuksen muuttuminen: TV-ohjelmat eivät ole itsessään niin kiinnostavia, mutta se on sosiaalinen kokemus. Niin kai, riippuu varmaan että kuka katsoo ja miten.
• Empire Avenue mittaa nettisuosiotasi ja antaa partiomerkkejä. Motivoiva peli
• Kiinassa suosituin some on "QQ", jossa rahaa ei tehdä mainoksilla vaan virtuaalisilla esineillä. Suositumpi kuin Facebook Kiinassa, yhtä paljon käyttäjiä kuin FB:llä yhteensä. nopealla googlauksella QQ vaikuttaa enemmän IM-ohjelmistolta, kuin tyypilliseltä somelta feedeineen ja applikatioineen

Osa 3.

• Pilvipalvelut
  • Verkostomaiset toiminytatavat ja organisaatio
    • Hajautettu työvoima
    • Vertaistuotanto
    • Vertaisoppiminen
    • Avoin innovaatio
    • Läpinäkyvyys
    • Joukkoistaminen(?)
• Oman toiminnan perustaminen vastavuoroisuuteen. Antaminen ja saaminen, creative commons, idean jakaminen kasvattaa sitä ja lisää keksijänsä mainetta -> lisää sinun menestystäsi
• Mahtava video lopussa, tekee heti mieli jakaa Facebookissa ja Twitterissä
• Mikä ohjaa kehitystä, me, työkalut, teknologia (kieli) vai kaikki nämä?
• Miten paljon työkalut ohjaavat meitä, esim digitaalisen maalauksen suhteen