...
Hänen mukaansa ICT on termi, jota käytetään puhuttaessa tietokoneitse tapahtuvaan yhteistyöhön ja kommunikaatioon, joka on paitsi sähköistä myös verkostoitunutta. Tähän yhteyteen hän pohjaa tutkimuksensa, jonka tavoitteena on löytää teoreettinen pohja, jolla internetin ja yhteiskunnan suhde voi parantua ja jonka avulla internetistä voi muodostua entistä turvallisempi ja miellyttävämpi käyttäjilleen. Internetiä pohtiessaan hän näkee sen paitsi yhtenä tiettynä sähköisenä verkostona, mutta myös ilmiönä sähköisistä, yhteen liittyneistä verkostoista. Hänen teoriansa pyrkii irtautumaan tekno-determinismistä jonka mukaan vain teknologia määrittelee yhteiskunnan suunnan, ja liikkumalla enemmän sosiologiseen ja filosofiseen suuntaan, jossa myös ihmiset määrittelevät toiminnallaan yhteiskuntaa. (Fuchs 2010, 1--5.)
...
Olen itse erityisen kiinnostunut itseorganisoituvuudesta itseohjautuvuudesta tapahtumatuotannon kontekstissa. Fuchsin kirjasta minulle kiinnostavaa onkin sen sosiaalinen ja filosofinen pohdinta, teknologisten määritelmien sijaan. Hän esittelee ja kritisoi eri tutkijoiden ja teoreetikkojen kuten Adam Smithin ja Friedrich August von Hayekin, esittämiä ajatuksia aiheesta. Markkinoita on aiemmin pidetty itseohjautuvana asiana, jota ei voi eikä tule ohjailla esimerkiksi valtion taholta. Kuitenkin markkinoita vaikuttaa olevan helppo ohjailla esimerkiksi niiden taholta, joilla on paljon valtaa. Fuchsin mukaan ajatus globaalien ongelmien johtumisesta siitä, ettei vapaita markkinoita ole tarpeeksi onkin väärä. Hänen mukaansa nämä ongelmat johtuvat pikemminkin modernin yhteiskunnan sisäisistä konflikteista ja sen itsessään ristiriitaisesta luonteesta. (Fuchs 2010, 23--29.)
...
Tekijät saavat itse päättää mitä ja milloin he tekevät ja vaikuttaa itse suoraan asioihin, ja näin jopa ujommat saattavat rohkaistua pitämään työryhmiä. Itse en ilmoittaudu mielelläni mihinkään, mutta saatan itse tapahtumassa rohkaistua pitämään ex tempore työryhmän. Internetissä sama näkyy siinä, miten eri foorumeilla, facebook-ryhmissä ja muilla alustoilla keskustelut ja jopa itse alusta muotoutuvat omanlaisikseen.
Välillä tapahtumien ympärille muodostuva yhteisö tuottaa enemmän tietoa, kuin itse festivaali. Esimerkiksi saksalainen Fusion-festivaali on täysin epäkaupallinen tapahtuma - se on kieltänyt kaikki mainokset tapahtumassa, eikä katso hyvällä lehtijuttujen kirjoittamista festivaalista. Fusion julkaisee artistikiinnitykset vasta samalla viikolla, kun festivaali alkaa eikä sitä löydy menokoneista. Kuitenkin kaikki 55 000 lippua myytiin loppuun samana päivänä, kun ne tulivat myyntiin. Aiempina vuosina festivaalilla on ollut reilu 80 000 kävijää, nyt se on rajoittanut kävijöiden määrää. En tiedä, mitä roolia internet on näytellyt festivaalin suosiossa. Se kuitenkin käyttää hyödykseen monia sosiaalisten verkostojen keinoja esimerkiksi niin, että tapahtuman sivulla on oma fooruminsa jossa voi sopia kimppakyydeistä, ja ostaa ja myydä lippuja. Jälkimmäistä toimintoa on säädelty tarkkaan, sen verran suosittu festivaali on.
Perustin itse muutama vuosi sitten Vegan Fatness- nimisen ryhmän Facebookiin. Aluksi ryhmä oli pienen piirin vitsi. Nykyään ryhmässä on reilu 500 jäsentä, ja se on muuttunut aktiiviseksi kanavaksi jossa ihmiset keskustelevat, vaihtelevat reseptejä ja lähettelevät kuvia tekemistään herkuista. Ryhmää ei käytännössä moderoida ollenkaan, eikä sen kuvauksessa ole varsinaista ohjetta siitä, miten ryhmää tulisi käyttää. . Tämä internetille tyypillinen esimerkki saa minut itseni miettimään, voisiko vastaavaa tapahtua eri tapahtumissa. Yleensä itseohjautuvissakin tapahtumissa on järjestäjiä, jotka luovat jonkinlaiset puitteet, rajat ja ohjenuorat tapahtumalle. Vähintään tapahtuman nimi tai ylipäänsä idea riittää tällaiseksi ohjenuoraksi.
1.4 Sosiaalinen media ja blogosfääri
Blogien myötä pienetkin toimijat Tapahtumatuotannon kannalta itseohjautuvuus erityisesti internetissä on erittäin mielenkiintoista. Blogien myötä pienetkin tekijät voivat saada äänensä ja asiansa kuuluviin ja pienempikin tapahtuma voi saada näkyvyyttä. Fuchsin mukaan kuitenkin blogosfäärin todellisuus ei välttämättä toimi tämän ideaalin mukaan. Riippumatta viestin sisällöstä tai laadusta, jo vakiintuneet bloggaajat saavat helpommin äänensä kuuluviin, kuin vasta aloittaneet. (Fuchs 2010, 133--135) Toisaalta internetin saavutettavuus määrittelee sen, kuka voi ylipäänsä osallistua keskusteluun ja näin muokata myös tapahtumia.Välillä tapahtumien ympärille muodostuva yhteisö tuottaa enemmän tietoa, kuin itse festivaali Esimerkiksi saksalainen Fusion-festivaali on täysin epäkaupallinen tapahtuma - se on kieltänyt kaikki mainokset tapahtumassa, eikä katso hyvällä lehtijuttujen kirjoittamista festivaalista. Fusion julkaisee artistikiinnitykset vasta samalla viikolla, kun festivaali alkaa eikä sitä löydy menokoneista. Kuitenkin kaikki 55 000 lippua myytiin loppuun samana päivänä, kun ne tulivat myyntiin. Aiempina vuosina festivaalilla on ollut reilu 80 000 kävijää, nyt se on rajoittanut kävijöiden määrää. En tiedä, mitä roolia internet on
näytellyt festivaalin suosiossa. Se kuitenkin käyttää hyödykseen monia sosiaalisten verkostojen keinoja esimerkiksi niin, että tapahtuman sivulla on oma fooruminsa jossa voi sopia kimppakyydeistä, ja ostaa ja myydä lippuja. Jälkimmäistä toimintoa on säädelty tarkkaan, sen verran suosittu festivaali onFuchs kirjoittaa myös erilaisista internetissä tapahtumien mielenosoitusten, cyberprotestien, mahdollisuuksista ja käytännöistä (Fuchs 2010, 277--285). Viimeistään viime vuoden 2011 aikana sosiaalisen median vallankumouksellinen potentiaali on tullut varmasti kaikille tutuksi arabikevään myötä. Kuitenkin sosiaalista mediaa käyttäessä ongelmaksi muodostuu usein esimerkiksi Facebookin epämääräinen tietoturvallisuus. Erilaisia open sourceen perustuvia vaihtoehtoja näille verkostoille on jo nyt olemassa, vaikka yksikään ei ole yhtä suosittu, kuin kaupalliset toimijat. Berliinissä vaihtoehtopiirien käytössä on Stressfaktor -niminen verkkojulkaisu ja kuukausittainen pienlehti. Stressfaktor on kattava kalenteri kanssakulttuuritapahtumista, tapahtumapaikoista mielenosoituksista ja kansankeittiöistä, eli epäkaupallisista tapahtumista joissa myydään ruokaa sisäänostohinnalla. Suomessa vastaavia on ollut Helsingissä Meiän keittiö ja kansainvälinen Ruokaa Ei Aseita. Suomessa tällaista menokalenteria ei ole vielä noussut Facebookin haastajaksi. Eri verkkolehdet julkaisevat omia menopalstojaan, mutta useimmiten pienemmät tapahtumat jättävät ilmoituksen laittamatta.
Lähteet
Fuchs, Christian 2010. Internet and Society - Social Theory in the Information Age. Taylor & Francis Group, New York.
Wiki Markup
Stressfaktor -verkkosivut <http://stressfaktor.squat.net/> (Luettu 30.05.2012)