Ajatuskoe - testi vailla ajatusta?

Metropolis

Metropolista katsoessa mietin vain sitä, miten elokuvan tuotttaja on saanut kaiken rahan tuon leffan tekemiseen tuolla aikakaudella ja miksi en ostanut sitä yhtä olutta lisää leffan katsomiseen. Tämä hieno, mutta hidastempoinen elokuva sisältää paljon samoja kysymyksiä, mitä esim. 2000-luvun Matrixissa viljellään, tosin Metropolis on siinä mielessä naiivi, ettei sen tulevaisuuden tulkinnassa nähdä tilaa edes omalle tuotantoalalleen (medialle).

Elokuvan hyväksyminä faktoina voisi pitää teknologian kaikkivoipaisuutta, (kristin)uskon ja moraalikysymysten ja perhekäsityksen säilymistä sekä yhteiskunnassa olevaa sosiaalista eriarvoisuutta/luokkajakoa. Eniten ristiriitaisena pitäisin sitä, ettei teknologia palvele yksilöitä millään asteella.

Skenaario on mahdollinen, jos pystytään poistamaan markkinat, viihde ja taide sekä osallistujilta menneisyyskäsite ja rajata heidän kehittymisensä, luomaan totaalikontrolli ja tietenkin saada heidät uskomaan johonkin suurempaa, mitä sitten itse hallitsee. Eli periaatteessa kyllä joku hullu autiolle saarelle tuon voisi pygätä hetkeksi aikaa kidnappaamalla kasan vauvoja, mutta muuten ei.

Blade Runner

Tulevaisuuden miljöökuvitelmissa on usein se omituisuus, että nykypäivän tuotemerkit ovat säilyneet samoina tulevaisuuteen. Blade runnerissa coca-cola on juoma tulevaisuudessakin, logoineen päivineen. Vertailun vuoksi esim. Nokia ja Hugo Boss ovat jo unohtaneet alkuperäisen tuotteensa.

Blade Runner tuntuu hyvin halvalla tehdyltä elokuvalta, sillä lentävät autot näyttävät juurikin lentäviksi tehdyiltä 1900-luvunlopun autoilta vilkkuvine valoineen ja ylöspäin avautuvine ovineen. Osittain tästä syystä Blade Runneria on helpompi pitää realistisempana kuin Metropolista. Teknologia on kaikkien käytössä, ympäristö/kaupunki näyttää siltä, että se on jatkumoa aikasemmalle ja yhteiskunta on paikka, jossa yksilön ja järjestelmän on mahdollista elää halutessaan rinnakkain ja kohdata vain rahattomuuden rajoittaessa yksilön valtaa.

Uskonto on läsnä moraalisina/eettisinä kysymyksinä vain niillä, jotka joutuvat toimimaan järjestelmän ja yksilön rajan rajoittajina. Joten päähenkilön kohtaama dilemma tuhotako elämäänsä arvostava kone rappioon ajautuneen yksilökeskeisen ihmiskunnan keskeltä, on varsin hieno kaikkien Arnold tulee tulevaisuudesta sun lastenvahdiksi-elokuvien keskellä.

so sum sama

Molempia elokuvia leimaa usko teknologiaan, länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään ja ihmiseen, joka joutuu aina kohtaamaan itseään rajoittavia uskonto/eettismoraalisiin kysymyksiä. Kumpikin elokuva siis rajaa kolmannen osapuolen mahdollisuuden minän ja jumalan ulkopuolelta. Esillä on vain kysymys ihmisen kyvystä toimia jumalana ja siitä mikä olisi sen luodun suhde luojaansa, olisko se ihminen, kone vai yli-ihminen? Näiden kysymysten lisäksi molemmissa on myös esillä yksilön ja järjestelmän suhde. Siinä missä Metropolis heijastaa aikakautensa sosialismin ominaisuuksia yhteiskunnassa, Blade runnerin yhteiskunta on 80-luvun markkinatalouden kritisointia. Muutenkin elokuvissa on paljon ominaisuuksia, jotka selkeytyvät tietämällä tekovuoden ja tekopaikan.

Pitää tosin mainita, että kummankin utopiayhteiskunnan kertomisessa ei tarinan aiheuttavaa tekijää kyseenalaisteta, eli päähenkilön sosiaalisen kontaktin tarvetta.