<!-- /* Font Definitions */ @font-face
@font-face
/* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
.MsoChpDefault
.MsoPapDefault
@page Section1
div.Section1
-->Aluksi täytyy olla hieman rehellinen. En ole koskaan arvostanut niin paljoa vanhoja, mustavalkoisia mykkäfilmejä, vaikka moni sanookin, ettei parempia ole julkaistu tänä päivänäkään. Omasta mielestäni ne ovat hieman tylsiä ja huvittavia. Kutsukaa maalaistolloksi, mutta näin se nyt vain on.
Metropolis kuitenkin hieno elokuva. Erityismaininnan se ansaitsee julkaisuajankohdastaan. Vuonna 1927 julkaistu elokuva ennustaa hienosti tulevaisuuden näkymiä ja yhteiskunnallisia arvoja, aina teknologiasta yhteiskunnallisiin eroihin. Vaikkakin kaupungin ylläpitäjien orjien ja asukkaiden välit ovatkin hieman kärjistetyt, voi elokuvasta nähdä hyvin menneiden vuosikymmenien, ja miksei tämänkin päivän erot työväenluokan ja rahvaan välillä.
Erikoistehosteet ovat käsittämättömän hienoja ja aikaansaa valovuosia edellä. On hienoa nähdä, mitä on ajan teknologialla saatu aikaan. Vaikka kerronnallisesti tehosteita usein vähätellään, Metropoliksessa ne tuovat hienosti kaupungin eloon, ja tuovat syvyyttä elokuvaan.
Ohjauksellisesti ja tarinankerronnallisesti elokuva hieman laahaa välillä. Leikkaukset ovat ajan hengen mukaisesti pitkiä, ja välillä toivoisi, että leikkaus loppuisi ja seuraavaan kuvaan siirryttäisi jo.
Kuitenkin Metropolis toimii hienosti laduntekijänä Star Warsille ja Blade Runnerille, eikä sitä ikinä pidä unohtaa puhuttaessa klassikkoelokuvista.