Päähenkilö:
Nuori nainen / naisen alku.
- Ei traumaattista lapsuutta, tmv., mikä olisi voinut olla yksi osatekijä "sairauden" laukeamiseen. Hyvästä perheestä, onnellisesta ympäristöstä lähtöisin.
- Skitsofreeninen ja epävakaa olemus perustuu huomionhakuisuuteen. Hän ihannoi ajatusta olla hullu, poikkeava, ongelmallinen.
- Lääkkeiden käytöstä on tullut tapa ja lopulta pakkomielle. Hän tietää lääkkeistä sairaalloisen paljon ja innostuu niistä puhuttaessa.
- Pakkoliikkeitä: keinuttaa itseään, näplää / repii hiuksiaan hermostuksissaan, raapii itseään, kasvot nykivät. Joko teeskenneltyä tai sivuvaikutuksia / vierotusoireita lääkkeistä.
- Voimakkaita mielialanvaihteluita. Myös riehumista. Mukamas itsetuhoisuutta? "Katsokaa!"
- Hermostuu helposti.
- Pitää myös hiljaisia hetkiä.
- Lauleskelee, hyräilee, puhuu itsekseen.
- Analysoi itseään liiankin varmoin ottein.
- Herättää katsojassa ensin sympatiaa, mutta loppua kohden hän alkaa ärsyttämään..( ? )
- Keinot miten hän jää kiinni: hän unohtelee esittää skitsoa. Kun käytävältä kuuluu askeleita, hän aloittaa shown. Myös se, että hän puhuu niin tietoisesti ja selkeästi, hämmentää katsojaa. Skitsofreenikko on todellisuudessa harvoin väkivaltainen, mitä päähenkilö saattaa olla.
Päähenkilöä kuvataan / haastatellaan hullujenhuoneella.
Skitsofrenia voidaan vahvistaa vasta, kun oireet ovat kestäneet yli kuukauden - päähenkilö on juuri tästä syystä joutunut (vai päässyt, änkenyt, lähetetty?) tutkittavaksi. Tätä tutkimusta ei tosin tehdä kasvotusten, vaan päähenkilön käyttäytymistä vartioivat ja analysoivat koneet.
Lääkitys on kuitenkin jo aloitettu, vaikkei diagnoosia ole vielä varmistettu.
Dokumentti kuvaa päähenkilön olemista - ja odottamista, joko lääkkeiden tai diagnoosin. Kuvausryhmä vierailee hänen luonaan eri päivinä, noin viitenä (day one, day seven.. jne.). Henkilön käyttäytyminen muuttuu; yhtenä päivänä hän on sekava, yhtenä väkivaltainen, toisena poissaoleva. Haastattelija ei näy, ei kuulu dokumentissa.
Tyttö saattaa hermostuakin haastattelijaan, kun jää kiinni tai puhuu itsensä pussiin "Et sä voi noi kysyä. Et sä saa noin kysyä."
Huoneessa on ruutu / näyttö. Ruutuun tulee infoa lääkkeistä, mitä tytölle annetaan - niiden vaikutukset, sisältö, jne. Tämähän innostaa häntä vain enemmän.
Tytön elintoimintoja, yms. seurataan (kypärällä?).
Terapiamuotona heijastetaan seinälle kuvia, ääniä (tässäkin on "kypärä", joka seuraa tytön reaktioita.)
Tytölle myös tehdään kyselyjä ruudun kautta (vrt. masennustesti) - tämä tapahtunee suullisesti. Tyttö vastailee kysymyksiin tahallisesti niin, että hän vaikuttaisi hullulta.
Todellisuudessa skitsofreenikoille määrätään neuroleptejä. Perinteiset neuroleptit vähentävät potilaan aistiharhoja, harhaluuloja ja levottomuutta. Niitä käytettäessä saattaa esiintyä liikkeiden hidastumista, kasvojen jähmettymistä, vapinaa ja suun kuivumista. Tämän lisäksi voidaan määrätä rauhoittavia, jne.
Loppukuva: Tyttö odottaa. Odottaa. Ja odottaa. Turvakameran kuvasta hypätään turvakameroiden taakse ja käy ilmi, ettei kukaan häntä sieltä katsele.
Kuvaustyyli:
- Vinot kuvat. Elementti, joka pysyy ( ? ) Kuvattu jalustalla.
- Turvakameran kuva "rosoinen", suttuinen, mutta suora; sen kautta siirrytään aina toiseen vierailupäivään - kuvataan siis tytön käyttäytymistä kun hän on yksin.
- Täytekuvia: päähenkilö vaihtelee paikkaa, haroo hiuksia, jne. Paljon lähikuvia!
- Dokumentissa välähtää nopeita kuvia, "flasheja", jotka ovat kuvottavia, karuja, outoja, hämmentäviä. Ovatko ne harmaita, mustia?
Kysymyksiä:
- Ulkonäkö? Vaaleat vaatteet (pyjama?) Millaiset kasvot / meikki?
- Miten lääkkeet annetaan? Putken kautta?