Eli ohessa ehkäpä sekavanoloinenkin käsikirjoitus. Huom. oikeudet muutoksiin pidätetään. Pidetään? Pidätetään? Hahah.
Kohtaus |
Päähenkilön haastattelu |
Kuvaelementti |
Kohtaus 1: Intro |
"Mä taidan olla oikeesti skitsofreenikko..." |
ELK Silmät |
|
Meds (työnimi) |
|
ALKUOSA |
|
|
Kohtaus 9: valvontakamera |
|
Valvontakamera: |
Kohtaus 2: |
Tyttö tuijottaa maanisesti tyhjyyteen. Huulet liikkuvat, mutta ääntä ei tule. |
PLK-haastattelukuva |
Kohtaus 9: valvontakamera |
|
|
Kohtaus 3: |
Tyttö on ahdistunut. Hän näprää hiuksiaan, kaulaansa, ikään kuin hänen olisi vaikea hengittää. Pitelee ranteistaan kiinni, hieroo niitä - niissä ei ole enää siteitä. Hän tuhahtelee naurunsekaisesti. |
PLK-haastattelukuva |
Kohtaus 10: Sairastamistesti |
|
Testin tekeminen: |
KESKIOSA: |
|
|
Kohtaus 9: valvontakamera |
|
|
Kohtaus 4: |
"Kun mä olin pieni, sisko aina repi mun lelujen päät irti. Ja nauro. Mutta äiti ei koskaan huutanut sille. Ei ikinä. Kyllä mä tiedän miksi. Kyllä mä tiedän. Vahingoksi ne on mua nimittäneet. Ensin itkin sen vuoksi, kunnes en enää osannut. Kyynelten tilalle tuli vain... vihaa. Enkö mä sais olla katkera? En sais." |
PLK-haastattelukuva |
Kohtaus 11: Terapiakuvat |
|
Terapia (kuvat päätyseinällä): |
Kohtaus 9: valvontakamera |
|
|
Kohtaus 5: |
" Tällä hetkellä ne on määränneet mulle psykoosilääkkeitä. Ja masennus. Ja uni. Diagnoosista riippuu, miten mun lääkitys tulee muuttumaan. Paljon vahvemmaksi, varmastikin.Aluksi sain Risperdalia, se on psykoosilääke. Se oli aluksi ihan hyvä, mutta se vaikuttaa niin hitaasti.. ja se sai mut oksentaa. Aloitusannos oli 2 milligrammaa, toisena päivänä se nostettiin neljään. |
|
Kohtaus 12: Pillereiden syönti |
|
Pillerit: |
Kohtaus 9: valvontakamera |
|
|
Kohtaus 6: |
"Psykoottisessa tilassa todellisuuden taju hämärtyy. Psykoosin puhkeamiselle ei ole varmoja syitä.. Ai mistäkö tiedän? |
PLK-Haastattelukuva |
LOPPU: |
|
|
Kohtaus 9: valvontakamera |
|
|
Kohtaus 7: |
Oletko sinä sairas? |
PLK-haastattelukuva |
Kohtaus 8: Outro |
Turvakamerakuvaa. Tyttö nousee seisomaan, tuijottaa suoraan turvakameraan |
Tyhjä valvontakamerahuone |
Lopputekstit |
musiikki x |
|
-----------------------------------------------------------------------------------------
Infoa skitsofreniasta
Suomalaisista noin prosentti sairastuu elämänsä aikana skitsofreniaan. Miehet sairastuvat yleensä 20-28-vuotiaina ja naiset 24-32-vuotiaina. Skitsofrenia on siis erityisesti nuorten ja työikäisten sairaus.
Skitsofrenian syntysyyt eivät ole aivan yksiselitteisiä. Nykykäsityksen mukaan skitsofrenia on selvittämätön aivosairaus, jonka tuloksena ihmisen ajatustoiminta häiriintyy. Yhtä selkeää syytä taudin puhkeamiseen ei ole.
Perinnöllistä osuutta skitsofreniaan on selvitelty paljon. Perintötekijöiden vaikutuksesta skitsofreniapotilaat ovat muita alttiimpia ja haavoittuvampia sairastumaan elämän stressi- ja kriisitilanteissa.
Perinnöllisyys ja kasvuympäristö vaikuttavat kaikkien ihmisten, myös skitsofreniaan sairastuvien kehitykseen. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset saattavat aikaistaa taudin puhkeamista tai vaikeuttaa sen kulkua. Skitsofreniaan sairastuvat nuoret ovat usein tavallista herkempiä ihmissuhteissaan. Tällainen nuori voi sairastua esimerkiksi, kun on aika muuttaa kotoa, aloittaa opinnot tai työ uudessa ympäristössä.
Skitsofreniaan sairastuminen liittyy yleensä arkielämän ongelmiin ja ihmissuhdevaikeuksiin. Vaikeudet voivat näkyä avioliitossa, perheenjäsenten kesken, koulussa tai työpaikalla.
Asiantuntijat uskovat, että skitsofrenia kehittyy biologisen haavoittuvuuden ja erilaisten stressitekijöiden yhteisvaikutuksesta. Skitsofreniaa ei siis voi aiheuttaa itse eikä toinen ihminen.
Tosiasioita skitsofreniasta:
- sairaus sairauksien joukossa
- valtaosa potilaista kuntoutuu
- skitsofrenia ei ole itse aiheutettu
- puhkeamisesta ei voi syyttää vanhempiaan tai perinnöllisyyttään
- sairastuneet eivät ole yleisesti väkivaltaisia eivätkä vaarallisia
- sairastuneella ei ole kahtia jakautunutta persoonaa
- älykkyydeltään skitsofreniaa sairastavat eivät poikkea muista
- skitsofrenia on monen tekijän summa
- sairastuminen liittyy selviytymiseen elämän taitekohdissa
Mitkä ovat skitsofrenian oireet?
Skitsofrenian oireet voivat kehittyä äkillisesti tai asteittain. Vanhemmat saattavat vain todeta, että heidän lapsensa ei ole oikein oma itsensä.
Ensimmäisiä varoitusmerkkejä voivat olla mielialamuutokset, outo käytös ja muutokset suhtautumisessa muihin ihmisiin.
Esioireena voi olla henkilön muuttuminen avoimesta sulkeutuneeksi tai kiltistä vihamieliseksi. Hän kokee epäluuloisuutta ympäristöä kohtaan ja vetäytyy yhä enemmän omiin oloihinsa.
Sairastunut saattaa jatkuvasti valvoa, hän on levoton, keskittymiskyky romahtaa ja ruokahalukin häviää. Ehkä hän herättää huomiota naureskelemalla itsekseen tai itkemällä alinomaa. Hän voi saada "puheripulin" tai hänen ajatuksensa hyppii sinne tänne. Puheesta on vaikea saada selvää. Samoin tunteiden ilmaisu ei noudata totuttuja tapoja. Hän saattaa olla iloinen silloin kuin muut ovat surullisia, ja päin vastoin.
Skitsofrenian varsinaisiin oireisiin liittyy aina todellisuudentajun häiriöitä. Sairastumishetkellä mieli hajoaa ja harha-aistimukset valtaavat alaa. Sairastunut pyrkii eristäytymään todellisuudesta. Sen rinnalle syntyy ikään kuin hänen oma sisäinen maailmansa. Hän kuulee, tuntee ja näkee sellaista, mikä syntyy hänen omassa mielessään. Sisäisen maailman muutos ja siihen liittyvät pelot vaikeuttavat hänen elämäänsä, eikä hän pysty toimimaan kuten aikaisemmin.
Muiden on vaikea ymmärtää sairastunutta. Ihmiset eivät oikein tiedä, miten häneen ja pelottaviin harhoihin suhtautuisivat. Läheisetkin saattavat muuttua torjuviksi. Vähitellen arkipäivän kanssakäyminen muuttuu yksinäisyydeksi, joka saattaa vielä pahentaa oireita.
Skitsofreniaa sairastava on harvoin väkivaltainen. Sairauteen liittyvä levottomuus ei ole merkki aggressiivisuudesta. Tilasta kuitenkin saattaa kehkeytyä väkivaltainen, mikäli sairas tuntee, että hänen toiveitaan ei oteta lainkaan huomioon tai jos hän on voimakkaiden harhojen vallassa. Hän saattaa tuntea itsensä uhatuksi. Itsen vahingoittaminen on tavallisempaa kuin väkivaltaisuus toisia kohtaan. Aggressiivisuus on myös yksilöllistä.
Sairaus ja sen oireet saattavat tuntua käsittämättömiltä. Kun potilas kokee itsensä uhatuksi, tunne on hänelle todellinen. Olotilan aiheuttaa sairaus. Uhkaava käyttäytyminen, yhtä lailla kuin vetäytyminenkin, saattavat olla puolustuskeinoja.
Mikä on diagnoosi?
Jokainen skitsofreniaan sairastunut potilas on yksilö, jolla on erilaiset ongelmat ja oireet. Potilashaastattelun ja skitsofreenisen tutkimuksen avulla lääkäri määrittelee taudinkuvan eli tekee diagnoosin. Se ei välttämättä tapahdu heti ensi tapaamisella, vaan saattaa vaatia potilaan jäämistä sairaalahoitoon.
Skitsofrenia voidaan vahvistaa vasta, kun oireet ovat kestäneet yli kuukauden.
Mikä on psykoosi?
Psykoosissa henkilö luo itselleen uuden todellisuuden. Psykoosilla tarkoitetaan ajatushäiriötä, jossa todellisuuden ja mielikuvien erottaminen on vaikeutunut.
Miten skitsofreniaa hoidetaan?
Skitsofreniaan sairastuneen maailma on sekava ja epätodellinen. Hoidon alussa tilanteen kaaosmaisuus pyritään saamaan hallintaan ja potilas rauhoittumaan. Hänelle määrätään lääkitys, joka tekee mahdolliseksi aloittaa hoidon suunnittelun ja toteuttamisen.
Skitsofrenia on ennen kaikkea elämisen ongelma. Työ, toiminta ja ihmissuhteet ovat tällöin kuntoutumisen keskeiset asiat.
Potilaan ongelmat voivat olla passiivisuus, huono itsetunto ja kielteiset asenteet sekä puutteelliset taidot selviytyä arkisista tehtävistä. Jotkut potilaat joutuvat kuntoutuksessa opettelemaan elämän perusasioita kuten peseytymistä, pukeutumista, ruuanlaittoa ja asioilla käyntiä. Toiset voivat käydä työssään ja opetella elämään sairautensa kanssa työympäristössä.
Miksi pitää syödä lääkkeitä?
Lääkehoito on tärkeä osa skitsofrenian hoitoa. Itse skitsofreniaa ne eivät paranna. Lääkehoito on kulmakivi, joka mahdollistaa muidenkin hoitomuotojen toteuttamisen.
Lääkkeet lievittävät taudin oireita ja pienentävät sairauden uudelleenpuhkeamisriskiä.
Lääkehoidon tavoitteena on auttaa potilasta kuntoutumaan mahdollisimman pian takaisin arkielämään. Oireiden lievittyessä kotona asuminen ja työssä käyminen on mahdollista, vaikkei hänen terveytensä olisi vielä täysin palautunut.
Potilaan pitää saada tietoa ja opastusta lääkkeistä, jotta hän pystyy keskustelemaan omasta lääkehoidosta. Oman seurannan merkitystä kannattaakin painottaa.
Kuka vastaa lääkityksestä?
Hoitava lääkäri päättää potilaan lääkehoidosta. Lääkkeiden Ottamisesta vastaa potilas tai hänen hoitajansa.
Lääkäri arvioi, mikä lääkitys on paras ja sopivin kullekin potilaalle. Joskus lääkkeitä joudutaan muuttamaan useampaankin kertaan ennen kuin oikea lääkitys ja sopiva annos löytyvät.
On tärkeää, että lääkkeet otetaan lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Vaikka potilas onkin sairautensa paras asiantuntija, ei lääkitystä pidä vähentää, lisätä tai lopettaa omin päin.
Jos lääkehoidossa esiintyy ongelmia esimerkiksi lääkkeen oton tai mahdollisten haittavaikutusten takia, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jotta potilaan lääkehoito onnistuisi mahdollisimman hyvin.
Millaisia lääkkeitä tarvitaan?
Skitsofrenian lääkehoito perustuu neurolepteihin eli antipsykootteihin. Perinteiset neuroleptit vähentävät potilaan aistiharhoja, harhaluuloja ja levottomuutta. Uudemmat neuroleptit vaikuttavat myös negatiivisiin oireisiin, kuten passiivisuuteen, tunne-elämän latistumiseen ja taantumiseen. Lisäksi niillä on vähemmän sivuvaikutuksia kuin perinteisillä neurolepteillä.
Neuroleptit eivät aiheuta riippuvuutta.
Neuroleptien lisäksi äkillisissä sairastumisvaiheissa saatetaan käyttää myös joitakin rauhoittavia lääkkeitä.
Miten lääkkeitä käytetään?
Koska lääkehoito on tärkeä osa skitsofrenian hoitoa, lääkkeet tulee ottaa mahdollisimman säännöllisesti lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Lääkkeiden ottamatta jättäminen hidastaa potilaan toipumista, ja oireet saattavat pahentua.
Lääkehoidon aikana ei pidä nauttia alkoholia, koska lääkkeiden ja alkoholin vaikutus voi olla arvaamaton. Toisille pienikin määrä alkoholia lääkityksen aikana saattaa vaikuttaa hyvin voimakkaasti.
Mitä tarkoittaa haittavaikutus?
Kuten muillakin lääkkeillä, myös neurolepteillä saattaa esiintyä haittavaikutuksia. Vakavat haittavaikutukset ovat uusilla antipsykooteilla harvinaisia. Haittavaikutusten esiintyminen on hyvin yksilöllistä.
Haittavaikutuksista kannattaa kertoa lääkärille, joka voi tarvittaessa muuttaa lääkitystä sopivammaksi tai määrätä lääkkeitä, jotka vähentävät sivuvaikutuksia.
Osa uusista neurolepteista voi aiheuttaa väsymystä, ruokahalun lisääntymistä ja verenpaineen laskun aiheuttamaa huimausta. Joskus ne vaikuttavat myös seksuaaliseen halukkuuteen.
Perinteisiä neuroleptejä käytettäessä saattaa esiintyä liikkeiden hidastumista, kasvojen jähmettymistä, vapinaa ja suun kuivumista. Niitä voi esiintyä etenkin suurilla lääkeannoksilla hoidon alussa. On myös mahdollista, että pitkäaikaishoidon seurauksena suun ja kasvojen pakkoliikkeet jäävät pysyviksi.
Tärkeintä on tiedostaa, että neuroleptit vähentävät tehokkaasti skitsofrenian oireita. Siksi lääkehoitoa ei pidä keskeyttää tai muuttaa omin päin.