Paikalla ollaan!
Lipun ostaminen etukäteen verkkokaupasta ja pääsi jono ohi.
Ensimmäiset vastaantulevat näytteilleasettajat ovat peeunteiset ja isot toimijat.
Aika täyttä on heti aukeamisen jälkeen. Paljon koululaisia.
Teemana on näköjään Italia. Ei ainakaan vielä näy muualla kuin mainospuheessa. Keskeltä löytyy sitten pienemmät kustantamot. Hallin takaosaan on tuupattu postimerkkien keräilijät ja sitten antkvariaattiosastot.
Täällä näkee myös kuinka onnistunut mainonta helpottaa elämää: Vierailijat parveilevat sen näytteileasettajan kojulla, joka ainoana tällä osastolla on laittanut mainoksensa kattoon. Vähän täälläkin näkee arkailua: Iso osa näytteilleasettajien työntekijöistä keskittyy juttulemaan keskenään.
Ensimmäinen oman ohjelman tilaisuus alkaa.
Aiheena keskustelu Granta 3-teokseen valittua 20 suomalaista nuorta kirjailijaa.
Paikalla on keskustelemass 3 siihen valittua kirjailijaa.
Taina joku
Tuomas Kyrö,
Juhani Karila
Todetaan, että suomessa on vahva realistisen kuvauksen perinne. Esitetään kysymyksessä ollaanko siirtymässä enemmän mielikuvituksen pariin.
Nykyisessä kirjailikentässä on tapahtunut sirpaloituista.
Esitetään että Seitsemässä veljeksessä on myös fantasian piirteitä. Todetaan että riippuu siitä miten kirjaa lukee
Todetaan että realistinen-termi ärsyttää koska romaani on aina fiktiota
Todetaan että erityyppiset tekstit ovat sekoittumasta nykyaikana enemmän sekottumassa keskenään
Tosi ja todellisuus syntyy siitä pystyykö kirjoitta luomaan lukijalle uskottavan todellisuuden. Fantasian uskottavuus ei ole ongelma.
Tosi ja todellisuus: Merkitsee rehellisyyttä: Voi kirjoittaa mitä haluaa ilman pelkoa lukijoiden tuomiosta.
Ei tarvitse olla realistista kunhan tuntuu todelta.
Miten huumori syntyy?
Paras huumori syntyy tragediasta: Suomalainen synkkyys ja huumori sopivat yhteen. Painostava tai vakava asia saa helpostusta lisäämällä huumoria väliin. Vaikka naurattaa ei humoristinen.
Suomalainen kyky? Kirjoittaa itsemurhasta hauskasti.
Tekemällä tehty huumori ei toimi: Jo minua naurattaa itse, poistan sen saman tien
Eräs kirjailija huomaa olevansa hauskin poistamalla kaiken hauskan
Ehkä taustalla on enemmän näkökulma maailmaan
Kyrö toteaa ettei ajattele huumoria kirjoittaessaan. Toteaa että on itse sokea huumorille.
Kirjoituksen aikana hauskaksi koetut ei enää usein uudelleen luettuna tunnu hauskalta
