for-toistorakenne

For-rakennetta kannattaa käyttää, jos toistojen määrä tiedetään ohjelmassa, ennen kuin toistot aloitetaan.

• For-lauseessa toistojen lukumäärää hallitaan ohjelmassa olevan toistolaskurin avulla.
• Se määritellään yleensä kokonaislukumuuttujana, jolle annetaan nimi i:

    int i;

• Toistot päätetään, kun laskuri on ylittänyt sovitun loppuarvon.
• Jos for-silmukoita on sisäkkäin, tarvitaan useita laskureita.
• Sisempien silmukoiden laskureille voidaan käyttää nimiä j ja k.

Toistolaskurin käsittely

Laskuriin kohdistuu kolme oleellista operaatiota. Nämä ovat:

1. laskurin alkuarvon asettaminen (alkutoimet)
2. laskurin arvon vertaaminen loppuarvoon (toistoehto)
3. laskurin arvon kasvattaminen yhdellä (lopputoimet)

Nämä kaikki asiat tehdään for-lauseen alussa sulkujen sisällä:

    for (i=1; i<=N; i++)

• alkuarvon asettaminen tehdään kerran (ennen 1. toistoa)
• toistoehto tutkitaan ennen kunkin toistokerran alkua
• laskurin arvoa kasvatetaan kunkin toistokerran päätteeksi

Syntaksi

For-rakenteen kieliopillisesta muodosta on oleellista huomata että kaikki kolme toistoa ohjaavaa operaatiota kirjoitetaan for-riville sulkujen sisään:

for (alkutoimet; toistoehto; lopputoimet)
{
    lauseita;
}

Esimerkki

Seuraavassa for-silmukassa tulostetaan i:n arvot (0...9) ruudulle:

int i;
for (i=0; i<10; i++)
{
    printf("\n i = %d",i);
}