- Koemme päivittäin hyvää ja huonoa vuorovaikutuksen suunnittelua, mutta termiä on vaikea määritellä
- Vuorovaikutus on myös usein piilossa: siinä on kysymys ihmisen käyttäytymisestä, jota on vaikeampaa tarkkailla ja ymmärtää kuin esimerkiksi visuaalista viestinää
- Käytännössä suunnittelija tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus itsessään tapahtuu ihmisten, koneiden ja järjestelmien välillä.
Kolme näkökulmaa vuorovaikutuksen suunnitteluun
On olemassa kolme suurta koulukuntaa, jotka painottavat erilaisia tekijöitä vuorovaikutuksen suunnittelussa. Yhteistä niille kaikille on se, että vuorovaikutuksen suunnitteluun suhtaudutaan taitolajina (vähän samaan tyyliin kuin käsityölaisen työhön) eikä tieteenä. Vuorovaikutuksen suunnittelua on myös tutkittu tieteen piirissä ja tutkimuksen pohjalta on tehty erilaisia sääntöjä suunnittelun tueksi.
Vuorovaikutuksen suunnittelu on kuitenkin kontekstisidonnaista: sen avulla ratkaistaan erityisiä ongelmia, jotka esiintyvät tietyissä olosuhteissa.
Vuorovaikutuksen suunnittelu on myös aikaan sidottua: käytön tavat muuttuvat ja muokkaantuvat ajan mittaan, joten kymmenen vuotta sitten tehdyt ratkaisut ovat jo vanhanaikaisia tällä hetkellä.
Kuten muutkin taitolajit, vuorovaikutuksen suunnittelussa käytetään monia eri suunnittelumenetelmiä. Tällä hetkellä käyttäjälähtöinen suunnittelu (user-centered design, UCD) on pinnalla, mutta se ei ole ainoa mahdollisuus.
Teknologiakeskeinen koulukunta
Tässä koulukunnassa vuorovaikutuksen suunnittelijan tehtävänä on muokata teknologinen tuote hyödylliseksi, miellyttäväksi ja käytettäväksi.
Suunnittelijat ottavat insinöörien ja ohjelmoijien tuottamaa raakamateriaalia ja muokkaavat niistä tuotteita, joiden käyttö tuottaa käyttäjille mielihyvää.
Behavioristinen koulukunta
Sosiaalisen vuorovaikutuksen suunnitteluun keskittynyt koulukunta.
Toiminnan suunnittelu
- Brenda Laurelin mukaan vuorovaikutuksen suunnittelu epäonnistuu usein siksi, että suunnittelijat eivät suunnittele toimintaa, vaan objekteja ja niiden välisiä suhteita
- esim. Microsoft Wordin vanhemmat versiot keskittyvät esittelemään toimintojen hierarkiaa ja erilaisia toimintaympäristöjä sen sijaan että käyttäjälle tarjottaisiin visuaalisesti vihjeitä siihen, miten kirjoitusohjelmassa toimitaan
(Lähde: Brenda Laurel: Computers as Theatre, s. 125-165)