Kutu Yamk ryhmähaastattelu 15.1.2011

Kuinka innostaa tulevaisuusajatteluun? Mikä herätti tulevaisuusorientaatiosi? Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna ja siihen osallistui noin puolet opintojaksolle osallistuneista kulttuurituottajista.

Haastattelun osallistujat:

Jaana Vuorio-Palmumaa

Helka Ryhänen

Raine Heikkinen

Päivi Ylimys

Päivi Hönö

Tulevaisuusnuuskinta on ollut varmaan sellaista mitä te teette ehkä muutenkin, mutta onko toimintatapana ja sisällöltään tuonut teille jotain uutta?

Olen aina ajatellut asioita eteenpäinkin, vaikka ikäni puolesta yritän elää tässä hetkessä, ammatissani on tärkeää miettiä, minkälaista tuottajuutta tarvitaan, miten kulttuuri on muuttunut, mitä juttuja on nyt ja tulevaisuudessa. Todella mielenkiintoista, mää innostuin ihan hirveästi silloin kun tämä juttu alkoi, koska seuraan ihan toisella tapaa ajan ilmiöitä. Mä pyrin haistelemaan esim. kun kuljen kaupungilla, mikäs signaali toi on, seuraan ihmisiä ihan toisella tapaa, eri ikäisiä ihmisiä, uutisointiakin seuraan eri tavalla. Globaaleja juttuja, esim. uutisointi näistä luonnonmullistuksista: valtavat tulvat: onko mikään signaali vai tosiasia mitä nyt tapahtuu. Mulle oli iso ahaa elämys, Jo tämän sukupolven aikana tapahtuu suuri muutos: meidän on ihan turha ajatella, että tapahtuu seuraaville sukupolville. Tällä tavalla asioiden hahmottaminen on ollut mulle hieno juttu, en olisi muuten hahmottanut.

Oliko se impulssi se signaalitehtävä? Sehän on aika konkreettista toimintaa: on vaikea ymmärtää mikä mulle on signaali. Vai se kun katsottiin niitä trendejä, se Niko Herlinin luento?

Se Nikon luento oli se herättävä juttu. Se laukaisi päässä tajuamaan, että miten näitä asioita voi hahmotella.

Ekologisuus, tai kierrätys, eihän ne mitään heikkoja signaaleja ole, mutta eihän ne ikinä tule toteutumaan ne arvot, joita meilläkin on jos kukaan ei tee mitään. Se sellainen toivottomuus, että sä voit kierrättää hyvin, mutta kaikki menee kuitenkin sekajätteisiin. Toivottomuus, että mitä vaan sä teet, niin siitä ei mitään yleisesti seuraa. Omassa työssä just se, että omassa työssä mä voin jatkaa sitä, että omassa työssä mä voin jatkaa sitä miten se iso arvo voi toteutua kuitenkin.

Tarkoitatko arvoilla sitä, että sä olet tämän ajattelun ansiosta ryhtynyt myöntämään itsellesi, että sä voit itse ryhtyä rakentamaan tulevaisuutesi? Sä teet itse tulevaisuuttasi aktiivisesti?

Taas omat arvot voi palauttaa itselle, ei sitä kukaan muukaan tee, niitä voi siinä omassa työssään toteuttaa aktiivisesti, se yhteinen tulevaisuus, minkälaisen sä haluat siitä, se on myös työssä olennaista, ei vaan mun yksityisenä kuluttajana.  Jos et itse toteuta arvojasi ei sitä kukaan muukaan tee. Mä voisin tehdä paljon enempi.

Sä viet omat arvosi työhösi ja teet niiden perusteella työsi

Tästä mulla olisi esimerkki, mä maksan ekstraa sähkölaskusssa, että mulle väitetään, että se on tuotettu tuulivoimalla, vaikka mä tiedän että se on tismalleen samaa sähköä, joka tulee jostain ydinvoimalasta, mutta pointti ei ole, että mä maksaisin siitä sähköstä vaan ajatuksesta. Jos kaikki olisi valmiita maksamaan ekstraa ja tukemaan ajatusta siellä taustalla, kriittinen massa kääntyy ja se takaa sen, että sen tarjoajan olisi pakko lähteä toteuttamaan ajatusta siellä taustalla, kun sitä ajatusta pidetään koko ajan esillä ja kaikki uskovat ideologiseen ajatukseen: jos haluaa olla ekologinen, tuetaan ekologista toimenpiteitä aina kun ne tulee vastaan, riippumatta siitä aiheuttaako ne käytännön muutosta juuri sillä hetkellä, koska voi aiheuttaa käytännön muutoksen jossain vaiheessa.

Se mikä mun kokemus ja suurin etu täs on ollut (mä tykkäsin kyllä siitä signaalien keräyksestä) perspektiivin muuttuminen: mä on aina miettinyt asioita vuoden ehkä parikin eteenpäin parhaimmillaan, mutta nyt olen ruvennut kattomaan sen kymmenenkin vuotta eteenpäin, okei tasoissa, mutta miettimään sitä mitä tapahtuu kymmenessä vuodessa, kun siinä ajassa voi tapahtua vaikka mitä.

Tohon voi jatkaa siitä miten tämä on vaikuttanut työhön: mä oon työkseni tehnyt näitä signaaleja ja multa edellytetään töissä, että seuraan trendejä ja sitä mitä kansainvälisesti tapahtuu ja multa kysytään, mitä tapahtuu missä tapahtuu, että mä oon kyllä sitä tehnyt pitkään, mutta tässä oli se herättäjä, että me itse luodaan se todellisuus. Että tavallaan kuitenkin tullaan siihen, että niillä omilla teoilla lähdetään muokkaamaan sitä tulevaisuutta. Tää herätti ainakin sen.

Haluaako kukaan kommentoida?

On ruvennut arvostamaan sitä, että katsotaan kauas, se ajatus että olen läsnä tässä hetkessä 100% äläkä märehdi menneitä, vaikka sieltä kannattaa ottaa opikseen, että orientoituu siihen että sulla on ne tuntosarvet ja niillä voi katsoa kauaskin, miten ajan ilmiötä tunnistaa, megatrendejä ja toisaalta uskaltaa miettiä, onko tää nyt mulle heikko signaali. Siinä oli semmoinen aivojumppa tehtävä. Aikaisemminkin ollut vähän sellainen brechtiläinen  vetäytyvä, ja kulttuurituottaja täytyykin olla, antaa muille mahdollisuus ja ainakin luoda sellaisia tilanteita, voithan sä omilla toimillasikin antaa toisille mahdollisuus ja löydät sellaisia yhteisöllisiäkin kiinnostuksen kohteita ja olla niitä sitten olla muokkaamassa. Kyllä mulle tämä on ollut positiivisesti herättäjäjuhlaa.

Saanko kommentoida Jaanalle, tässä kaikessa se brechtiläinen etäännyttäminen tai luukkuteatteri jossa aukeaa, että tuolla on yleisö ja täällä me, yritetäänkin päästä siitä eteenpäin, ajatellaankin, että me ollaan tässä itse liossa, että me ollaan tässä jokainen elämismaailmoinemme ja viitekehyksinemme ruumiillisestikin dipattuna tähän koska me ollaan kulttuurituottaja ammattilaisia, ja siksi ehkä meillä on valtaa ottaa kaikki signaalit esille ja kuvailla sitä, että tämä on tiedon tuotantoa. Uskallatteko antaa itsellenne sen vallan, että meistä yhdessä nousee uutta tietoa? Juuri sitä tossa toisessa huoneessa just tehdään: signaalit asetetaan suhteeseen toistensa kanssa ja niitä yhdistellään uusiksi kokonaisuuksiksi. Emmä tiedä mitä ne tekee; katotaan kohta.

Kulttuurituottaja mahdollistaa taiteen tapahtumisen, monet näistä signaaleista ilmentää sitä, että mukana ei ole ammattimaista kulttuurituottajaa.

Mä vielä tartun tähän innostumiseen: mikä sai sut innostumaan tulevaisuusajattelustaa?

Tietenkin mä olen innostunut siitä mitä tapahtuu 2020, mä olen ollut aina, se on hirveaän tärkeätä että me tällaista mietitään, ollaanhan me älykkäitä ihmisiä, se erottaa meidät eläimistä. Sen hetkisestä tilanteesta riippuu, mitä me voidaan tehdä.

Ahaa elämyksiä on tullut,  mä olen tiedostanut, että yhteisöllisyys on mun missio, ei mua nyt niin kiinnosta ostaa valmiita tapahtumia, mä en halua vain ostaa ja antaa, ostaa ja antaa, se on nyt hyvä, kun tota rahaa on vähemmän, mä haluan innostaa ihmisiä tekemään itte, on kahdenlaisia tuottajia: niitä projektipäälliköitä, jotka ostaa ja myy ammattilaisia, ja sitten on sellaisia kuin minä, mä menen sinne kansan pariin, mä hiillostan sieltä esiin, että mitä sä osaat: vaikka soittaa sahalla, tai kännissä karaokessa: mä pystyn listaamaan sieltä riveistä ne osaajat, joku vain tietää, ketkä osaa ja ..

Eli sä haluat olla luomassa harrastustoimintaa lisää?

Ei, vaan mä haluan käyttää hyväkseen niitä, olla luomassa listaa, 4. sektorin toimintaa, aina tarvitaan jos mihinkin kissanristiäisiin, listaa, meidän kaupungin osaajat.

Tohon esimerkkinä Luovan luokan esiinmarssi tai pako: siinä tuli että halutaan sitä aitoa, New Yorkissa mennään katsomaan paikallisia esityksiä.

Meidän ryhmässä puhutaan elämyksen kaipuusta, mennään slummeihin matkalle,

.. joo, se slummi on esimerkki aitouden kaippuusta, lukekaa sitä signaalirapsaa.

Mikä sen tulevaisuusorientaation sai laukeamaan, mikä innostumaan katsomaan 2020sta?

Se muutti vähän tätä käsitystä, että tulevaisuus ON nyt. Tulevaisuus alkaa tänään, omassa työssä nyt heti, se ei ole näin että mä toimin nyt näin ja se ei ole enää niin että tällaisia mahtavia trendejä odottaa tuolla jossakin ja trendejä on tulossa.

Mitä se tarkoittaa sun konkreettisissa toimissa työssä? Alatko muuttamaan toimintaasi ja suunnitteluasi?

Vaikuttaa tapahtuman sisältöön, siihen pystyn ensimmäisenä vaikuttamaan, en tallaa samoja latuja kuin viime vuonna.

Ainakin blokkaan ne (trendit), joihin itse uskon, ja joiden takana seison, ne lähtee ekana vaikuttamaan työhön

Tää liittyy luovaan talouteen ja kaikkiin muihinkin kursseihin, se liittyy tulevaisuuden mahdollisuuksien näkeminen liittyy omaan työllistämiseen, mulla ei ole työtä, jos se ei kellekään kelpaa, mitä mä tuotan. Se vaikuttaa kaikkeen liiketoimintasuunnitteluunkin.

Yleisö vaikuttaa siihen, mitä mä teen ja se on rahoittajaan nähden, mä en pysty tekemään mitään jos mul ei o rahoitusta, rahottajalla on ne omat arvonsa, ja nekin tulee siitä, mitä ne ihmiset haluaa. Ne viiveellä tulee sinne rahoittajan arvoihin. Rahoittajan arvot tulee aina viiveellä suhteessa pienen ihmisen arvoihin ja mä näen, että ne on sieltä tulossa.

Ja nyt sä voit ennakoida suhteessa rahoitukseen?

Se mnee nurinpäinkin: jos se yleisö on tyytyväinen ja se kolahtaa, saa sitä mitä tahtoo, vaikka uutta ja ihmeellistä, palaute on positiivinen, että se menee nurinpäin siihen rahoittajaan päin.

Joo, tarve ja kysyntä

Alkaa todellakin kiinnostamaan miten ne kulttuuripalvelut on, kun alkaa itse kukin olla tässä samassa genressä, kun itse on molemmilla puolilla esirippua

Ja sitten se yrityspaja, saatiin jatkoaikaa, ja ehdinkin saada sen tehtyä yrityksessä, mutta mä ajattelin, että pitäisikö oikeasti ottaa mukaan 20 -vuotias tytär.. koska me katsotaan niin omasta vinkkelistä ja tulkitaan signaaleja oman historiamme kautta, mutta se seuraava  sukupolvi katsookin ihan omalta kantiltaan ja osataanko me oikeesti sitä sieltä tulkita..

Miten sä aiot innostaa oman yrityspajanne osallistujat tulevaisuusajatteluun? Mikä heitä innostaisi? Mikä teidät innosti tarinapajassa? Käytä omia kokemuksiasi hyödyksi.

Törmäämisestä: luuletko että yrityspajassasi voi tapahtua radikaali törmääminen ?

Yks semmonen tärkeä sudenkuoppaasia voi olla: Sitä ei sitten saa kuunnella ihan sokeasti mitä sieltä yrityspajasta tulee, olennainen pointti on, että tuottajana mun pitää pystyä uskomaan omiin arvoihini. Jos itselläni on ekologinen näkökulma, sillä kakskymppisellä voi olla ihan omat arvonsa ja oma kokemusmaailma. Ei voida lähteä siitä ajatuksesta, että 2020 kaikki tapahtuu niitten nuorten ehdoillaan. Meillä jos on sellaiset arvot, joihin voidaan uskoa, niin me voidaan niiden pohjalta lähteä rakentamaan sitä 2020 tilannetta, ja koittaa välittää niitä asioita niille tahoille, jotka ei ole niin valveutuneita niistä asioista. Ei siis tietenkään saa asettua sellaiseen asemaan, että minä tiedän kaikesta kaiken, vaan pitää olla avoimena kuuntelemaan ja näkemään miten se maailma toimii. Tossa yrityspajatoiminnassa on taatusti se riski, että sit lähdetään siitä ajatuksesta, että 2020 meillä on sellaisia teinejä, jotka on kasvanut vain internetissä, eikä ne osaa ottaa mitään fyysisiä juttuja vastaan, ja sit se sosiaalisuus on sitä ja tätä, se ei pidä paikkansa, siihen voidaan vaikuttaa, meidän esimerkillä, eli on hirvittävän tärkeetä, että siihen omaan ideologiaan uskotaan ja sitä korjataan sitä mukaan kun huomataan ettei se oikeesti toimi,  et tää on testattu moneen kertaan.

Nii just, tulevaisuus on nyt.

Se tietoisuus siitä, että aivotoimintaan vaikuttaa ja aivot muuttuu kun käyttää näitä teknisiä vimpaimia, se on tieteellisesti tutkittu ja me tiedetään se ja me voidaan siihen vaikuttaa, osataan tehdä rajoja, että on muutakin elämää ja 2 tuntia tietokoneella on riittävästi.

Jaana uskoo kasvatukseen?

Tää liittyy aika paljon siihen, että pitää lokeroida ja luokitella, sä joudut sen mukaan sen tekemään, sen maailman mukaan, missä yleisö on elänyt. Esimerkiksi esityksessä Ballet UG: videot oli nopeatempoisia ja 10 vuotias poika jaksoi katsoa, mutta vanhempi väki ei.

Kasvatuksesta: kuinka voidaan vaikuttaa niiden tulevaisuuteen: malli ja vertaisryhmä on tärkeä, eikä ne ole kodin vaikutuspiirissä, meidän pitää ottaa huomioon, ettei kaikki ole meidän vallassamme.

Kaikipuolinen tietoisuus auttaa hahmottamaan kokonaisuutta, arvovalinnat liittyy siihen.

Mä tarkotin, että  jos me seisään arvovalintojemme takana ja se läpäisee kaiken päivittäisen toiminnan, niin vaikka olisi kuinka paljon kohinaa ja interferenssiä, niin kyllä ne arvot sieltä välityy heille.

Se on malli?

Arvot on eri asia, mutta mä tarkoitin, että ajassa tulee noin paljon teknologioita ja asioita joita me vain seurataan sivusta, mitä heille tapahtuu, teknologia ja kaikki.

Haluaako Raine sanoa sitä, että älköömme hukatko omia arvojamme? Kun me ollaan tiedostavia?

Juu, jos me asetetaan perusteltuja arvoja, niin ne lapsetkin katsovat uusia asioita arvojen läpi

Kerro mulle miten sä innostaisit tällaisen nuoren tulevaisuusajatteluun? Esim. että itse ymmärtäs rakentavansa omaa tulevaisuuttaan?

Peruskoulu? Uhkailu, kiristys ja lahjonta. Jos tähän olisi löydetty vastaus, ei olisi nuoriso-ongelmia, heh. Kait se on, että silloin kun ne kysyy  jotakin, pitäisi olla kuulolla. Läsnä, ja perustelemassa asioita.

Kun itse pystyys seisomaan näiden asioiden takana, ja perustelemaan, niin näkökulmat välittyy..

Nuoren pitää saada törmätä meidän arvoihin, opeta se ajattelemaan omilla aivoillaan, millaista keskustelukulttuuria harrastetaan kotona, joku asia voidaan tehdä usealla tavalla, yhtä hyvillä, luovuuteen kannustetaan.

Evästyksiä yrityspajaan, voitteko yrityspajassa ottaa asiantuntijan roolin, vaikka olette alainen ehkä?

Mulle ainakin sanottiin, että ole mukana tässä pajassa itsekin, mutta muille tämä esitettiin, että kiva että ollaan toteuttamassa tätä Jaanan pajaa. Sä olet se mahdollistaja koordinoija, ne tulokset jätetään sille yhdelle, paja on riippuvainen musta.

Onko alaisena vaikutusmahdollisuus kun olet asiantuntija?

Käsittämätöntä, että asiantuntijuus olisi kiinni siitä, kuka on pomo tai alainen. Se kuinka nuori innostetaan tähän: eli annetaan nuoren olla oman ikänsä asiantuntija toisen kunnioittaminen molemmin puolin. Jos vaaditaan kotona kunnioittamaan vanhempiaan, niin se pitää olla molemmin puolista, esim. se voi olla legojen asiantuntija. Tunnista toiseen Tuomasveturia, Ei se virtuaalimaailma ole se kauhea, vaan se minkälaiset sen vanhemmat on jos sen pitää sinne paeta.

Ei jätetä viimeiseksi kuvaksi tuomasveturia, vaan legot, mä päätän tämän haastattelun legometaforaan: itse rakennellaan tulevaisuus. Kiitos kaikille hyvästä keskustelusta!

  • No labels
You must log in to comment.