Loppuraportti

2. Projektin lähtökohta, kohderyhmä ja tavoitteet

Kuinka hyvin lähtökohta ja kohderyhmien valinta ovat onnistuneet?

Tavoite "kehittää osallistuvan median toiminta- ja tuotantomalleja, jotka edistävät uusien viestintäteknologisten innovaatioiden sosiaalista hyödyntämistä eri alojen koulutus- ja työelämäorganisaatioiden parissa

Lähtökohta ja kohderyhmien valinta on onnistunut. Digitarina-osaprojektissa kohderyhmää ei ole ollut tarvetta muuttaa, osa mukaan tulijoista on tosin koululaisia mutta hekin voivat olla kohderyhmää jatkotyöskentelyn ansiosta. Käsikirjoitus-osaprojektissa kohderyhmä tarkentui projektin rahoitushakuprosessin aikana; alkuvaiheessa mukaan haluttiin myös 15-vuotiaita nuoria, mutta rajoitusten takia kohderyhmän ikä nousi ja lukioikäisetkin piti karsia melkein kokonaan ryhmästä pois. FLOSS Manuals-osaprojektissa kohderyhmä laajentui alkuperäisestä. Koulutustoimijoiden ja kansalaisryhmien lisäksi mukaan erityisesti wikin kehittämiseen pyrittiin saamaan myös avoimen lähdekoodin toimijoita, joiden osallistuminen on keskeistä projektin kestävien tulosten kannalta. Kaikissa osaprojekteissa olisi myös ollut mahdollisuus järjestää koulutusta Uudenmaan ulkopuolella, mikä ei rajoitusten takia ollut mahdollista. Kohderyhmien valinnan joustamattomuus ei ollut este projektin tulosten saavuttamiselle, mutta laajemmalla kohderyhmällä olisimme tietyissä tapauksissa saaneet kohdistettua toimenpiteitä myös niihin sopiviksi katsomiimme ryhmiin, jotka nyt jäivät ulkopuolelle. 

Ovatko tavoitteet realistisesti asetettuja, onko tavoitteita tarpeen tarkistaa?

Tavoitteet olivat realistisia ja ne saavutettiin ja osin jopa ylitettiin projektin aikana. Halusimme projektissa kehittää menetelmiä ja työkaluja, joista on hyötyä työelämässä. Esimerkiksi digitarina-osaprojektia testattiin kolmessa eri koulutusohjelmassa vuoden aikana, mutta olisi liioiteltua sanoa että koulutus tämän jälkeen olennaisesti vastasi paremmin työelämän tarpeita. Toisaalta, esim. sosiaalialan koulutusohjelmissa, työkalu koettiin hyödylliseksi ja suurin osa työpajoihin osallistuneista arvioi käyttävänsä menetelmää myöhemmin työelämässä. Noodin osalta sekä esittävän taiteen että elokuvan ja tv:n opiskelijat saivat konkreettista kokemusta ja koulutusta verkossa tapahtuvasta yhteisöllisestä käsikirjoittamisesta, mikä on uutta alan opinnoissa, ja voi näin ollen tuoda lisähyötyä opiskelijoille heidän siirtyessään työelämään. Noodin käyttöä ja samalla yhteisöllistä käsikirjoittamista opetettiin myös monille ammattiryhmille, kuten opettajille ja teatterialan ammattilaisille, jotka voivat soveltaa oppimaansa suoraan työelämässä. FLOSS Manuals -projektin osalta tavoitteet olivat realistiset: suomennettuja oppaita julkaistiin yli 30 ja vuoden 2010 aikana järjestettyjen koulutusten ja työpajojen tavoite oli laajentaa oppaiden käyttäjäkuntaa ja soveltaa niitä uudenlaisissa yhteyksissä.

3. Projektin toteutuksen ja yhteistyön onnistuneisuus

Projektin toteutus onnistui hyvin ja toimijoiden välinen yhteistyö ja työnjako kehittyi projektin aikana erittäin hyväksi.

Osallistujien ja yritysten/organisaatioiden valinta

Osatoteuttajat: Helsingin Kaupunginteatteri (HKT) ja m-cult olivat luontevia osatoteuttajapartnereita, sillä molemmat halusivat kehittää ja edistää sosiaalisen median menetelmiä ja oppiminen/opettaminen oli läsnä kaikkien ideoissa. Yhteinen teema; osallistuvan median menetelmien ja työkalujen kehittäminen, muotoutui myös tätä kautta. HKT:n kautta kenttää saatiin laajennettua teatterin maailmaan, samalla sähköinen media ja teatteri kohtaavat.

Yhteistyökumppanit: Laurean sosiaalipuolen koulutusohjelman mukaantulo heti alusta alkaen oli positiivista, sillä projektissa oli tarkoitus laajentaa digitarinaosaprojektin koulutusta yli, ehkä turhan itsestäänselvien, media- ja viestintäpuolen koulutusohjelmien.
Helsingin/pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot ja heidän yleisötyöpajansa tarjosivat hyvän väylän digitarinamenetelmän välittämiseen laajalle yleisölle. Vanhusten mielenterveysyksikkö Havurasti oli ennestään tuttu kumppani ja aktiivinen menetelmän käyttöönottaja ja soveltaja vanhustyössä.
Opetusviraston Mediakeskuksen kanssa oli jo aiemmin toteutettu yksi digitarinatyöpaja opettajille ja Medioksessa yhteistyö jatkui luontevasti.

Vuoden 2009 aikana uusina yhteistyökumppaneina digitarinaprojektiin tulivat mukaan Metropolian Kulttuurintuotannon opiskelijat, Tikkurilan lukion IB-luokkalaiset, MLL ja Mellari. Näistä ensimmäinen tuli mukaan järjestämämme julkistamistilaisuuden myötä ja oli luonteva valinta, sillä olemme sitoutuneet pilotoimaan menetelmää kulttuurialan koulutusohjelmissa. Kolme viimeistä valittiin mukaan sillä perusteella että heillä on työpajan jälkeenkin käyttöä ja suunnitelmia opitulle menetelmälle; he pystyvät joko käyttämään menetelmää itse jatkossa toiminnassaan tai kouluttamaan muita sen käyttöön.

Käsikirjoitusprojektiin mukaan tulivat Metropolian toisen vuosikurssin teatteri-ilmaisun ohjaaja-opiskelijat. He pilotoivat työkalua osana Dramaturgiset prosessit -kurssia ja antoivat hyödyllistä palautetta työkalun jatkokehittämistä varten. Loppuvuodesta 2009 mukaan rekrytoitiin erilaisten internetfoorumeiden kautta 16 uusmaalaista iältään 16-25 -vuotiasta nuorta kirjoittamaan yhteisöllisesti Noodi-työkalulla näytelmä.

Vuonna 2010 yhteistyökumppaneita tuli lisää. Digitarinaprojektiin osallistuivat pääkaupunkiseudun kirjastot kouluttamalla aktiivisesti henkilökuntaansa työpajoissamme, Kierrätyskeskuksen CobWeb-hanke, Myötätuulessa-hanke (Nuorisokeskus), Havukosken nuorisotalo Tikkurilan lukion ja Havurastin valmiiseen yhteistyöhön, Novia ammattikorkeakoulu ja Hyvinkään Way-hanke. Kolme hanketta oli meille uutta, mutta CobWeb sai pajasta idean toteuttaa loppunäyttelynsä digitarinan keinoin ja Hyvinkään Kierrätyskeskuksen tiloissa voidaan hyvinkin järjestää työmarkkinoille palaaville digitarinakoulutusta Wayn puitteissa. Myötätuulessa toimii Nuorisotalo Hapen tiloissa, ja heille järjestimme yhteistyöpajan, eli esittelimme kaikkia osaprojekteja. Novia tuli mukaan Metropolian Tuottaja 2020-projektin kautta, heidän opettajansa osallistui työpajaan itse aiemmin ja halusi nyt kulttuurintuottaja-opiskelijoilleen saman hyödyn.

Käsikirjoitusprojektin uudet mukaan tulijat olivat pääasiassa Noodi-koulutukseen osallistuneita. Uusia osallistujia tuli lisää myös Metropoliasta, mm. esittävän taiteen nuoriso- ja aikuisopiskelijoita. Harrastajateatteriliitto ja Teatteri Ilmiö tulivat myös uusina mukaan koulutuksen kautta. Myös opettajia on koulutettu mm. Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyön Noodi-koulutuksissa. Koulutuksissa on ollut mukana myös kulttuurituottajia, sanataideohjaajia ja sosiaalialan opiskelijoita. Koulutukseen osallistuneet ovat käyttäneet Noodia osana työtään. Metropolian sosiaalialan opiskelija toteutti monikulttuurisen teatteriprojektin Vantaalla, jossa maahanmuuttajat ja suomalaiset kirjoittivat yhdessä käsikirjoituksen Noodissa ja esittivät siihen perustuvan näytelmän.

FLOSS Manuals-osaprojektin yhteistyöllä oli v.2010 kaksi päätavoitetta: oppaiden kirjoittajaverkoston laajentaminen sekä oppaita ja open source -ohjelmia hyödyntävän työpajakoulutuksen käynnistäminen ja laajentaminen. Uusia yhteistyökumppaneita tuli erityisesti työpajojen toteutukseen - Kultti ry, Kepa ry ja Dodo ry, asukastoiminnan osalta Kontupiste sekä Maunula-seura ja Maunulan mediapaja. Oppaiden päivitystä jatkettiin Tampereen yliopiston kurssityönä ja oppaiden jakelun yhteistyökumppaniksi tuli VALO-CD -projekti. Avoimen mediatuotantomallin osalta yhteistyötä rakennettiin myös Stadi.TV -yhteisötelevision (Forum Virium Helsinki, Arcada ja m-cult) kanssa.

Alkuvuodesta 2011 tuli digitarinaosioon vielä uusia osallistujia. HUMAK (Humanistinen ammattikorkeakoulu) kiinnostui menetelmästä Educa-messujen kautta ja tilasi koulutuksen. Roihuvuoren palvelukeskus otti itse yhteyttä työpajakoulutuksesta kiinnostuttuaan. Sosiaaliviraston työpaja järjestyi ohjausryhmän jäsenen kautta ja Metropolian Voimaa-projektin yhteistyöstä oli puhuttu lähes koko Medioksen olemassaolon ajan. 

Digitarinapajojen osallistujien valinnoissa kiinnitettiin huomiota vain muutamaan seikkaan:

- kohderyhmä täytyi olla rahoittajan vaatimuksien mukainen

- osallistujilla/tilaajalla piti olla jonkinlainen alustava käsitys siitä mihin voisi digitarinamenetelmää hyödyntää

- ilmoittautuneita piti olla mielellään 5-10.

Projektin toteutus ja eri tahojen yhteistyö projektissa

Digitarinaosaprojektissa kullekin yhteistyökumppanille järjestettiin pääsääntöisesti yksi työpaja, joiden kesto oli noin 2-2,5 päivää. Kirjastot, Mediakeskus, Tikkurilan lukio/Havurasti ja Metropolian sosiaalialan ja kulttuurintuotannon koulutusohjelmat olivat tahoja joille työpajoja pidettiin useampia kuin yksi. Työpajat olivat suurelta osin kouluttajien koulutusta, tarkoitus oli levittää menetelmää ja tuoda oman alan substanssia näiden koulutukseen osallistuneiden kautta.

Pääsääntöisesti yhteistyön muoto oli nimenomaan digitarinapaja, ja yhteistyön kesto ei ollut kovin pitkäaikaista. Mutta Laurea, kirjastot, Havurasti ja Mediakeskus olivat mukana myös digitarinan kehitystiimissä, joka kokoontui yli 10 kertaa projektin aikana. Mediakeskuksen uusi johtaja tuli mukaan Medioksen ohjausryhmään.

Noodin osalta yhteistyökumppanit olivat pääasiassa koulutukseen osallistujia, joilla oli ajatuksia koulutuksen hyödyntämisestä omassa toiminnassaan. Noodia testanneilta ryhmiltä sekä koulutusten osallistujilta kerättiin järjestelmällisesti palautetta, jota hyödynnettiin kehittämistyössä. Noodikoulutukset vaihtelivat kolmen tunnin perusteiden läpikäymisestä useamman kuukauden ajalle jakautuvaan työskentelyyn. Metropolialle ja Helsingin Kaupunginteatterille koulutuksia pidettiin useampi kuin yksi.

FLOSS Manualsin kumppanuudet vaihtelivat työpajojen osallistujien koordinoinnista oppaiden päivitykseen ja jakeluun.

Työn- ja vastuunjako yhteistyökumppaneiden kesken

Noodi- ja digitarinakoulutusten osalta jako oli selkeä: Metropolia/HKT toimitti kouluttajan, tilaajalla oli omat tietokoneet ja laitteet. Joiltain osin tähän tehtiin poikkeuksia, esim. Cobweb-projekti, jolla ei hankkeena ollut omaa atk-luokkaa järjestettävissä ja kesäkuussa Metropolian atk-luokat olivat tyhjät, joten työpaja Metropolian tiloissa oli helppo järjestää. Muita poikkeuksia olivat digikamerat, joita sai tarpeen tullen lainaksi työpajassa, ja äänitallennin (Zoom H2), joita ostettiin projektille 2 kpl ja joilla digitarinoiden spiikit äänitettiin.

FLOSSin osalta vaihtelua oli enemmän, osa työpajoista pidettiin m-cultin tiloissa, joihin hankittiin sopivat ohjelmat ja käyttöjärjestelmät. Osa pajoista oli muualla, esim. Kontupisteessä, joissa tarvittavat koneet ja ohjelmat olivat jo paikan päällä. Videokamerat ja kannettavat Linux-koneet m-cult toimitti kaikkiin pajoihin. Kouluttajat tulivat m-cultin kautta.

Kansainvälinen yhteistyö

Projektin tulokset ja menetelmät saivat kansainvälisiä ulottuvuuksia, vaikka projektissa ei ensisijaisesti pyritty laajamittaiseen kansainväliseen yhteistyöhön.

Osaprojekteista FLOSS Manuals oli jo luonteeltaan kansainvälinen verkosto. Vuonna 2009 m-cultin Minna Tarkka kävi Amsterdamissa ja esitteli osaprojektia FLOSS Manualsin verkostolle. FLOSS Manuals -verkostossa m-cult osallistui opaskirjaston uuden Booki-verkkoalustan kehittämiseen toteuttamalla alustan lokalisoinnin Suomen FLOSS Manualsiin alkuvuodesta 2011, jolloin Tuukka Hatstrup matkusti Zagrebiin työskentelemään verkoston pääkehittäjän kanssa.

Vuonna 2010 HKT:n Kari Rentola kävi esittelemässä Noodia Shanghain maailmannäyttelyssä Suomen paviljongissa pidetyssä esittävien taiteiden Finnish snowball-tapahtumassa. Kaupunginteatteri käynnisti myös yhteistyön berliiniläisen Theater an der Parkauen kanssa, ryhmä suomalaisia ja saksalaisia nuoria kirjoittaa v.2012 näytelmän Noodilla englanniksi. Näytelmät käännetään suomeksi ja saksaksi ja molemmat teatterit valmistavat niistä esityksen, jotka vierailevat kummassakin teatterissa. Noodi-kouluttaja Jarkko Suhonen esitteli Noodia kansainvälisessä luovan kirjoittamisen seminaarissa Oriveden Opistossa 22.11.2010.  Noodia myös esiteltiin kansainväliselle yleisölle Tampereen Filmifestivaalien yhteydessä pidetyllä luennolla. Noodin kansainvälinen hyödyntäminen onnistuu helposti, sillä se on käännetty englanniksi ja ruotsiksi.

Projektipäällikkö osallistui Norjassa helmikuussa 2011 järjestettyyn digitaalisen tarinankerronnan kansainväliseen konferenssiin. Julkista puheenvuoroa tässä tapahtumassa ei ollut, mutta vapaan keskustelun kautta Medios-tietoisuus levisi muiden osallistujien keskellä tehokkaasti.

4. Julkisuus ja tiedottaminen

Julkisuuden ja tiedotuksen toteutuminen suunnitelmaan verrattuna

Projektin verkkosivut ovat toimineet hyvänä tiedotusalustana. Sisäiseen tiedottamiseen wikisivumme on ollut erinomainen ja pitkään se olikin meidän ainoa sivustomme myös ulospäin. Vuonna 2010 avattiin uudet nettisivut, joiden visuaalisuuteen panostettiin enemmän. Projektihenkilöstön työskentelyyn tarvittava materiaali, kuten kokouskutsut ym., pysyi edelleen wikisivulla. Uusilla sivuilla on paljon tietoa ja materiaalia projektista ja se vastaa pitkälti suunnitelmassa mainittua portaalia.

2009: Julkistamistilaisuus, pienimuotoinen seminaari, järjestettiin toukokuussa kuten suunnitelmassa oli luvattu. Projekti oli myös esillä Metropolian omilla hankepäivillä Leppävaaran toimipisteessä, projektipäällikkö oli paikan päällä esitteiden kanssa. Medios oli myös osa kulttuuriklusterin yhteistä powerpoint-esitystä, joka pyöri Metropolian päärakennuksen näytöllä Valtakunnallisten Kulttuurialojen Kehittämispäivien aikana. M-cult osallistui kolmeen alan tapahtumaan; Open Mind Tampereella, Finhack Forssassa ja AltParty Helsingissä ja lähetti kaksi lehdistötiedotetta.

2010: Medios osallistui ITK-päiville Aulangolla ständipaikalla ja digitarinaosaprojekti myös foorumiesityksellä. Ständilla sai katsoa digitarinoita, kirjoittaa Noodilla ja tutustua avoimen lähdekoodin ohjelmaoppaisiin. Foorumiesityksen tuloksena projektipäällikkö kävi esittelemässä digitarinamenetelmää Hämeen kirjastojen henkilökunnalle Hämeenlinnassa ja Kouvolassa syksyllä 2010.

Syyskuussa Metropolian Kulttuuri ja luova ala järjesti kaikille avoimen ja maksuttoman "Luovuus syttyy yhteisöissä" seminaarin talon omissa tiloissa Hämeentiellä. Aamupäiväksi kutsuttiin ulkopuolisia puhujia, iltapäivällä hankkeet esittäytyivät omissa työpajoissaan. Medios järjesti yhteistyöpajan, jossa tutustuttiin lyhyesti Noodiin, FLOSS manualsiin ja digitarinaan. Projektin esitteitä oli jaossa auditorion aulassa koko päivän.

Projektipäällikkö osallistui myös Nuoret ja Media-seminaariin syyskuussa, jossa hän kertoi osaprojekteista niin monelle kanssaosallistujalle kuin ehti. Saman kuukauden aikana uusi yhteisöllisen käsikirjoittamisen kouluttaja esitteli Noodia Teatterilaivalla ja myöhemmin syksyllä Oriveden Opiston kansainvälisessä luovan kirjoittamisen seminaarissa, Murros-festivaaleilla ja monessa muussakin tapahtumassa ja paikassa.

Noodi sai huomattavasti julkisuutta niin lehdistössä, verkossa kuin tv:ssäkin elokuussa, jolloin oli Free Hugsin ensi-ilta Studio Pasilassa. Ennen esityksen alkua järjestimme lehdistötilaisuuden ja samalla Noodi julkaistiin suuren yleisön käyttöön. Jo ennen varsinaista julkaisua elokuun alussa Noodia esiteltiin kansainvälisessä yleisötyö-seminaarissa Tampereen tutkivan teatterityön keskuksessa Tampereen teatterikesän aikana. Noodista kehitetty uusin versio, jossa on mukana myös yhteisöosa, julkaistiin maaliskuussa 2011.

M2HZ- ja Stadi.TV -verkkokanavat toimivat julkaisualustoina sekä m-cultin pajatuotoksille että digitarinoille. Lasten open source -animaatioille löytyi hieno esityskonsepti ja lisänäkyvyyttä Lasipalatsin aukion ja Kontulan ostarin ulkoilmaprojisoinneissa, joissa animaatiot esitettiin joulukalenterina 1.-24.12.  Erillisprojektina m-cult toteutti avoimen lähdekoodin tabloidimuotoisen tietopaketin, joka sisälsi myös FLOSS Manualsin esittelyn ja jaeltiin Voima-lehden 7-8/2010 erikoisliitteenä 70.000 kpl:n painoksena. Lisäksi FLOSS Manuals järjesti julkistamistilaisuuden 30.3.2011 ja lähetti osaprojektin tuloksia kokoavan tiedotteen projektin päättyessä.

Hankehakemuksesta poiketen emme ole julkaisseet kuukausittaista tiedotuskirjettä emmekä järjestäneet projektin omia seminaareja aloitusseminaaria lukuun ottamatta. Ensimmäiseen meillä eivät henkilöstöresurssit riittäneet, sillä projektissa ei ollut tiedottajaa. Jälkimmäiseen emme nähneet syytä, sillä oli tarkoituksenmukaisempaa mennä mukaan muiden järjestämiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin ja markkinoida siellä projektiamme. Tällöin paikalla oli jo valmiiksi aiheesta kiinnostuneita ihmisiä ja sopivaa kohderyhmää. Noodin osalta Free Hugsin ensi-ilta ja Noodin julkistus korvasivat hyvin oman seminaarin.

5. Ongelmat ja suositukset

Ongelmat projektin toteutuksessa (esim. lähtökohdan tai kohderyhmän valinnan suhteen)

Kuten kohdassa 2. todetaan, muodostui kohderyhmän rajaus pieneksi ongelmaksi, muttei mahdottomaksi. Myöskin rajanveto siihen, että ketkä olivat työntekijöitä (yhteistyökumppaneita) ja ketkä kohderyhmää oli osittain näkymätön, sillä esimerkiksi sama henkilö käänsi m-cultin opasta korvausta vastaan, mutta taustoiltaan täsmäsi silti täydellisesti osaprojektin kohderyhmään. Jos tällaiset henkilöt piti jättää pois kohderyhmälistasta, se pieneni aika lailla ja juuri ne mielenkiintoisimmat ihmiset jäivät pois. Tosin tällöin kyseessä oli vain virallinen kohderyhmälistaus, käytännössähän he olivat silti projektin toimien kohderyhmää ja tulevat käyttämään/levittämään tietoa osaprojektin saavutuksista.

Käsikirjoitusprojektissa törmättiin ikäraja-asetukseen: alun perin haluttiin mukaan "merkittäviä elämänvalintoja tekeviä nuoria, jopa 15-vuotiaita", mutta sääntöjen vuoksi alaikäraja nousi kuuteentoista vuoteen ja hekin olivat käytännössä kaikki vielä koululaisia, joten heitäkään ei voinut ottaa mukaan. Tosin tästä sovittiin valvojan kanssa, että korkeintaan puolet osallistujista sai olla lukiolaisia, jos ryhmä ei muuten tule täyteen. Käsikirjoitusprojektissa oli alkuvaiheessa ongelmana työkalun tekninen toteuttaminen, johon ei ollut resurssoitu tarpeeksi työvoimaa. Tekninen toteuttaminen eteni paloittain ja koodin ongelmien korjaaminen oli hidasta. Tämä ongelma kuitenkin ratkaistiin käyttämällä enemmän rahaa koodareiden palkkaamiseen.

Digitarina-osaprojektissa suurimmaksi ongelmaksi muodostui vaikeus yrittää integroida menetelmää ammattikorkeakoulujen lukujärjestykseen. Pilotteja kokeiltiin Metropolian kolmessa koulutusohjelmassa ja Laurean sosiaalipuolella. Jossain vaiheessa näytti siltä, että menetelmä ei jää osaksi koulutusohjelmien normaalitoimintaa, mutta projektin loppuvaiheessa alkoi kuulua uutisia sen integroimisesta osaksi tiettyjä vapaavalintaisia kursseja. Myös Laurea jatkanee digitarinan hyödyntämistä kursseilla. Luonnollisesti vasta aika näyttää miten menetelmä jää osaksi pitkäkestoista opetustoimintaa.

FLOSS manualsissa haasteena oli erityisesti avoimen lähdekoodin videoeditorien kehittymättömyys verrattuna muihin sovelluksiin. Tämän seurauksena osaprojektissa tehtiin paljon testausta ennen kuin sopiva työpajaprosessi löytyi.

Toimenpiteet projektin etenemisen parantamiseksi

Kohderyhmäongelmat ratkaistiin kohderyhmään mukaan tulevien valikoinnilla. Resursseja suunnattiin ongelmakohtien ratkaisuun.

6. Projektin toiminta ja tavoitteiden saavuttaminen

Kuvaus projektin toiminnasta ja arvio siitä, miten projektin tavoitteet tullaan saavuttamaan

Projektin aloitus viivästyi muutamalla kuukaudella rahoituspäätöksen venymisen vuoksi. 

2009: Edistystä tapahtui kaikissa osaprojekteissa. Vaikka hetkittäin olimmekin aikataulusta jäljessä, aika saatiin kurottua umpeen ja vuoden lopussa todettiin että projekti teki pitkälti sen minkä oli hakemuksessa luvannutkin.
Käsikirjoitusprojektissa kehitettiin yhteisöllinen käsikirjoitustyökalu, joka sai nimen Noodi. Sen testaus suoritettiin Metropolian esittävän taiteen opiskelijoiden kanssa syksyllä ja sen jälkeen työkalua paranneltiin ja rekrytoitiin nuoret varsinaiseen käsikirjoitusprosessiin.
FLOSS Manuals -osaprojektissa avattiin suomenkieliset verkkosivut ja oppaiden käännös lähti käyntiin kesällä. Vuoden loppuun mennessä oppaita oli käännetty yhdeksän, jotka kaikki löytyivät FLOSS manualsin suomenkielisiltä sivuilta. Koulutustoiminta oli vuoden lopussa jäljessä aikataulusta, sillä oppaiden käännökset ja ohjelmistojen testaus oli tärkeää tehdä ennen työpajojen käynnistämistä.
Digitarinaprojektissa järjestettiin koulutuksia/työpajoja seuraavasti:

• Metropolia Sosiaali- ja terveysala (3 työpajaa): avoin koulun opettajille ja alan opiskelijoille (vapaaehtoinen)
• Metropolia Kulttuuriala (4 työpajaa): 1 työpaja Mediakasvatuksen rästiopiskelijoille (vapaaeht., ei suosiota), 2 työpajaa Kulttuurintuotannon opiskelijoille (pakollinen, 2 eri ryhmää=2 työpajaa), 1 työpaja Esittävän taiteen vaihto-opiskelijoille (pakollinen)
• Opetusviraston Mediakeskus (1 pitkä työpaja): avoin peruskoulujen ja keskiasteen opettajille
• Laurea, Sosiaali- ja terveysala, Espoo (1 työpaja): avoin koulun opettajille
• Tikkurilan lukio (1 työpaja): IB-luokkalaiset (vapaaehtoinen) + Havurastin/Myyrastin työntekijöitä
• Mannerheimin Lastensuojeluliitto (1 työpaja): avoin MLL:n työntekijöille ja vapaaehtoistyötä tekeville nuorille
• Pääkaupunkiseudun kirjastot (1 työpaja): avoin kirjastojen työntekijöille

Edellämainittujen toimien kautta syntyi uusia toimintamalleja, jotka edelleen kehittyessään edistivät uusien viestintäteknologisten innovaatioiden sosiaalista hyödyntämistä koulutus- ja työelämäorganisaatioissa.

2010: Projekti eteni hyvin ja aikataulussa. Digitarinaosaprojekti jatkoi kuten 2009: siinä toiminta itsessään ei juuri muuttunut, vaikka pajojen vetäminen kehittyikin ja poimi uusia elementtejä matkan varrelta sekä reagoi palautteeseen.

Digitarinaprojektissa järjestettiin koulutuksia/työpajoja seuraavasti:

• Metropolia Sosiaali- ja terveysala (2 työpajaa): avoin sosiaalialan opiskelijoille (vapaaehtoinen)
• Metropolia Kulttuurintuottajat (2 työpajaa): 1 lyhyt työpaja Tuottaja 2020-hankkeen opettajille + kahden päivän paja projektissa "opiskeleville"
• Opetusviraston Mediakeskus (1 pitkä työpaja): avoin peruskoulujen ja keskiasteen opettajille
• Novia ammattikorkeakoulu (1 työpaja): Kulttuurintuottajapuolen opettajille ja loppuvaiheen opiskelijoille
• Cobweb-projekti (1 työpaja): Hankkeen työntekijöille
• Tikkurilan lukio (1 työpaja): IB-luokkalaiset (vapaaehtoinen) + Havurastin/Myyrastin & Havukosken nuorisotalon työntekijöitä
• Mellari (1 työpaja): avoin Mellarin työntekijöille
• Pääkaupunkiseudun kirjastot (2 työpajaa): avoin kirjastojen työntekijöille
• Hyvinkää Way-projekti (1 työpaja): projektin työntekijöille ja projektiin läheisesti liittyville henkilöille

Noodista saatiin kehitettyä toimiva versio, jonka avulla nuoret kirjoittivat yhteisöllisesti dramaturgi-opettajan vetämänä näytelmän, joka sai nimekseen Free Hugs. Esityksen tuottivat näyttämölle Metropolian esittävän taiteen opiskelijat. Sekä käsikirjoitys että esitys valmistuivat aikataulussa. Molemmat saivat ensi-iltansa 26.8. Studio Pasilassa. Noodin saama huomio oli yllättävän suurta. Yksittäisiä käyttäjiä oli vuoden loppuun mennessä kirjautunut n. 800 ja kirjoittavia ryhmiä yli 150. Noodia kehitettiin loppuvuosi palautteen ja omien ehdotusten pohjalta. Kehityksessä edettiin erityisesti Noodi-yhteisön ja oppimateriaalin alueella. Julkistamisen jälkeen Noodista on esitelty erilaisissa seminaareissa, tapahtumissa sekä järjestetty pitempiä Noodin käyttöön perehdyttäviä koulutuksia. Noodi myös käännettiin sekä englanniksi että ruotsiksi.

FLOSS Manuals eteni suunnitelman mukaan ja 2010 käynnistyi myös pajatoiminta täydellä teholla. Loppuvuoden toiminta keskittyi Kontulan Kontupisteeseen, jossa järjestettiin Kaupunkireportteri- ja Lasten animaatiokoulutusta. Suomenkielisiä oppaita oli vuoden loppuun mennessä julkaistu 30 ja uusi, työpajojen kokemuksiin pohjaava Avoin Mediatuotanto -opas valmistui vuodenvaihteessa 2010-2011. Tärkeimmät työpajat kohderyhmineen on lueteltu alla, lisäksi kehitettiin live-låhetyskäytäntöjä Streaming-pajassa ja Megapolis-tapahtuman lähetyksissä sekä ohjattiin mediataitelijoita avoimen lähdekoodin käyttöön eri yhteyksissä.

Kansalaismedia-työpaja / Kohtaamispaikka (kirjaston työntekijät)

Avoin media -paja / Kultti ry (kulttuuri- ja mielipidelehtien tekijät)

Avoin media -paja / Dodo ry (ympäristöjärjestö)

Avoin media -paja / Kepa ry (kehitysyhteistyöjärjestöt)

Kaupunkireportterit -paja / Maunula-seura (asukasyhdistys)

Kaupunkireportterit -paja / Kontupiste (kaupungin ylläpitämä mediapiste)

Lasten animaatiopaja / Kontupiste (päiväkotiryhmät vetäjineen)

2011: Projekti ei kuihtunut kokonaan viimeisten kuukausien aikana, vaan toiminta jatkui vielä kaikilla osa-alueilla. Suurin osa toimista oli jo tehty, mutta Noodin kehitys jatkui edelleen ja digitarinapajoja järjestettiin. Noodin osalta kehitystyötä tapahtui vielä itse työkalun osalta, kuin myös oppimateriaalin päivittämisessä ja yhteisö-sivuston kehittämisessä. Merkittävä toimi oli alkuvuonna 2011 toteutettu  opettajien syventävä Noodi -koulutus osana Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyötä. Koulutuksen aikana syntyi neljä käsikirjoitusta, jotka esitettiin lukudraamana Kaupunginteatterin näyttelijöiden esittäminä maaliskuussa 2011. Projektin päättyessä Noodin oli kirjautunut yli 1100 henkilöä ja 230 kirjoittajaryhmää. Digitarinoita oli valmistunut projektin aikana yli 200, joista alle puolet on nähtävissä projektin sivuilla. Seuraavat työpajat pidettiin vielä 2011 alussa:

• Metropolia Kulttuuriala, Voimaa-projekti (1 työpaja): Voimaan koulutukseen valmentavien opintojen opiskelijoille ja opettajalle
• Sosiaalivirasto / SOCCA (1 työpaja): SOCCAn kautta tulleille sosiaalialan työntekijöille
• Roihuvuoren palvelukeskus (1 työpaja): palvelukeskuksen, nuorisotalon ja Helsingin kaupunginmuseon työntekijöille
• HUMAK (1 työpaja): HUMAKin opettajille ja loppuvaiheen opiskelijoille, eri aloilta
  

FLOSS-osaprojektin osalta isoin alkuvuoden työ oli uuteen Booki-alustaan siirtyminen. Koodaustyö ja oppaiden siirto uudelle alustalle vei pari kuukautta, ja uusi sivusto lanseerattiin vähän ennen projektin päättymistä. Samalla valmistettiin Avoin mediatuotanto -oppaasta pieni painos Kirja kerrallaan -palvelussa sekä kehitettiin projektissa luoduista työpajoista sovelluksia uusiin yhteyksiin. Suomenkielisiä oppaita oli projektin päättyessä julkaistu 30.

Koko projektin ajan menetelmiä kehitettiin vastaamaan paremmin kohderyhmien tarpeita ja kohderyhmien edustajiin otettiin aktiivisesti yhteyttä, jotta tavoitteet tultaisiin saavuttamaan. Projektin päättyessä voimme todeta että hanke on onnistunut kehittämään osallistuvan median toiminta- ja tuotantomalleja, joita on hyödynnetty ja pystytään hyödyntämään eri alojen koulutus- ja työelämäorganisaatioissa. Hanke on myös koonnut yhteen eri alojen osaajia (esimerkiksi digitarinan kehitystiimi), mistä molemmat osapuolet ovat hyötyneet. Me saimme heiltä asiantuntijatietoa siitä miten menetelmiä kannattaa kehittää eteenpäin heidän aloillaan, ja he toimivat linkkinä työpaikoilleen menetelmien jalkauttamisessa ja markkinoinnissa.

2. Projektin lähtökohta, kohderyhmä ja tavoitteet

Kuinka hyvin lähtökohta ja kohderyhmien valinta ovat onnistuneet?

Lähtökohta ja kohderyhmien valinta on pääosin onnistunut. Digitarina-osaprojektissa kohderyhmää ei ole ollut tarvetta muuttaa, osa mukaan tulijoista on tosin koululaisia mutta hekin voivat olla kohderyhmää jatkotyöskentelyn ansiosta. Käsikirjoitus-osaprojektissa kohderyhmä tarkentui projektin rahoitushakuprosessin aikana; alkuvaiheessa mukaan haluttiin myös 15-vuotiaita nuoria, mutta rajoitusten takia kohderyhmän ikä nousi ja lukioikäisetkin piti karsia melkein kokonaan ryhmästä pois. FLOSS Manuals-osaprojektissa kohderyhmä laajentui alkuperäisestä. Koulutustoimijoiden ja kansalaisryhmien lisäksi mukaan erityisesti wikin kehittämiseen pyrittiin saamaan myös avoimen lähdekoodin toimijoita, joiden osallistuminen on keskeistä projektin kestävien tulosten kannalta. Kaikissa osaprojekteissa olisi myös ollut mahdollisuus järjestää koulutusta Uudenmaan ulkopuolella, mikä ei rajoitusten takia ollut mahdollista. Kohderyhmien valinnan joustamattomuus ei ollut este projektin tulosten saavuttamiselle, mutta laajemmalla kohderyhmällä olisimme tietyissä tapauksissa saaneet kohdistettua toimenpiteitä myös niihin sopiviksi katsomiimme ryhmiin, jotka nyt jäivät ulkopuolelle. 

Ovatko tavoitteet realistisesti asetettuja, onko tavoitteita tarpeen tarkistaa?

Halusimme projektissa kehittää menetelmiä ja työkaluja, joista on hyötyä työelämässä. Esimerkiksi digitarina-osaprojektia testattiin kolmessa eri koulutusohjelmassa vuoden aikana, mutta olisi liioiteltua sanoa että koulutus tämän jälkeen olennaisesti vastasi paremmin työelämän tarpeita. Toisaalta, esim. sosiaalialan koulutusohjelmissa, työkalu koettiin hyödylliseksi ja suurin osa työpajoihin osallistuneista arvioi käyttävänsä menetelmää myöhemmin työelämässä. Noodin osalta sekä esittävän taiteen että elokuvan ja tv:n opiskelijat saivat konkreettista kokemusta ja koulutusta verkossa tapahtuvasta yhteisöllisestä käsikirjoittamisesta, mikä on uutta alan opinnoissa, ja voi näin ollen tuoda lisähyötyä opiskelijoille heidän siirtyessään työelämään. Noodin käyttöä ja samalla yhteisöllistä käsikirjoittamista opetettiin myös monille ammattiryhmille, kuten opettajille ja teatterialan ammattilaisille, jotka voivat soveltaa oppimaansa suoraan työelämässä. FLOSS Manuals -projektin osalta tavoitteet olivat realistiset: suomennettuja oppaita julkaistiin 30 ja vuoden 2010 aikana järjestettyjen koulutusten ja työpajojen tavoite oli laajentaa oppaiden käyttäjäkuntaa ja soveltaa niitä uudenlaisissa yhteyksissä.

Tavoite "kehittää osallistuvan median toiminta- ja tuotantomalleja, jotka edistävät uusien viestintäteknologisten innovaatioiden sosiaalista hyödyntämistä eri alojen koulutus- ja työelämäorganisaatioiden parissa" oli realistinen läpi projektin ja tähän pyrittiin koko toimintakauden ajan.

3. Projektin toteutuksen ja yhteistyön onnistuneisuus

Osallistujien ja yritysten/organisaatioiden valinta

Osatoteuttajat: HKT ja m-cult olivat luontevia osatoteuttajapartnereita, sillä molemmat halusivat kehittää ja edistää sosiaalisen median menetelmiä ja oppiminen/opettaminen oli läsnä kaikkien ideoissa. Yhteinen teema; osallistuvan median menetelmien ja työkalujen kehittäminen, muotoutui myös tätä kautta. HKT:n kautta kenttää saatiin laajennettua teatterin maailmaan, samalla sähköinen media ja teatteri kohtaavat.

Yhteistyökumppanit: Laurean sosiaalipuolen koulutusohjelman mukaantulo heti alusta alkaen oli positiivista, sillä projektissa oli tarkoitus laajentaa digitarinaosaprojektin koulutusta yli, ehkä turhan itsestäänselvien, media- ja viestintäpuolen koulutusohjelmien.
Helsingin/pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastot ja heidän yleisötyöpajansa tarjosivat hyvän väylän digitarinamenetelmän välittämiseen laajalle yleisölle. Vanhusten mielenterveysyksikkö Havurasti oli ennestään tuttu kumppani ja aktiivinen menetelmän käyttöönottaja ja soveltaja vanhustyössä.
Opetusviraston Mediakeskuksen kanssa oli jo aiemmin toteutettu yksi digitarinatyöpaja opettajille ja Medioksessa yhteistyö jatkui luontevasti.

Vuoden 2009 aikana uusina yhteistyökumppaneina digitarinaprojektiin tulivat mukaan Metropolian Kulttuurintuotannon opiskelijat, Tikkurilan lukion IB-luokkalaiset, MLL ja Mellari. Näistä ensimmäinen tuli mukaan järjestämämme julkistamistilaisuuden myötä ja oli luonteva valinta, sillä olemme sitoutuneet pilotoimaan menetelmää kulttuurialan koulutusohjelmissa. Kolme viimeistä valittiin mukaan sillä perusteella että heillä on työpajan jälkeenkin jotain käyttöä ja suunnitelmia opitulle menetelmälle; he pystyvät joko käyttämään menetelmää itse jatkossa toiminnassaan tai kouluttamaan muita sen käyttöön.

Käsikirjoitusprojektiin mukaan tulivat Metropolian toisen vuosikurssin teatteri-ilmaisun ohjaaja-opiskelijat. He pilotoivat työkalua osana Dramaturgiset prosessit -kurssia ja antoivat hyödyllistä palautetta työkalun jatkokehittämistä varten. Loppuvuodesta 2009 mukaan rekrytoitiin erilaisten internetfoorumeiden kautta 16 uusmaalaista iältään 16-25 -vuotiasta nuorta kirjoittamaan yhteisöllisesti Noodi -työkalulla näytelmä.

Vuonna 2010 yhteistyökumppaneita tuli lisää. Digitarinaprojektiin osallistuivat pääkaupunkiseudun kirjastot kouluttamalla aktiivisesti henkilökuntaansa työpajoissamme, Kierrätyskeskuksen CobWeb-hanke, Myötätuulessa-hanke (Nuorisokeskus), Havukosken nuorisotalo Tikkurilan lukion ja Havurastin valmiiseen yhteistyöhön, Novia ammattikorkeakoulu ja Hyvinkään Way-hanke. Kolme hanketta oli meille uutta, mutta CobWeb sai pajasta idean toteuttaa loppunäyttelynsä digitarinan keinoin ja Hyvinkään Kierrätyskeskuksen tiloissa voidaan hyvinkin järjestää työmarkkinoille palaaville digitarinakoulutusta Wayn puitteissa. Myötätuulessa toimii Nuorisotalo Hapen tiloissa, ja heille järjestimme yhteistyöpajan, eli esittelimme kaikkia osaprojekteja. Novia tuli mukaan Metropolian Tuottaja 2020-projektin kautta, heidän opettajansa osallistui työpajaan itse aiemmin ja halusi nyt hänen kulttuurintuottaja-opiskelijoilleen saman hyödyn.

Käsikirjoitusprojektin uudet mukaan tulijat olivat pääasiassa Noodi-koulutukseen osallistuneita. Uusia osallistujia tuli lisää myös Metropoliasta, mm. esittävän taiteen aikuisopiskelijoita. Harrastajateatteriliitto ja Teatteri Ilmiö tulivat myös uusina mukaan koulutuksen kautta. Myös opettajia on koulutettu mm. Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyön Noodi-koulutuksissa.

FLOSS Manuals-osaprojektin yhteistyöllä oli v.2010 kaksi päätavoitetta: oppaiden kirjoittajaverkoston laajentaminen sekä oppaita ja open source -ohjelmia hyödyntävän työpajakoulutuksen käynnistäminen ja laajentaminen. Uusia yhteistyökumppaneita tuli erityisesti työpajojen toteutukseen - Kultti ry, Kepa ry ja Dodo ry, asukastoiminnan osalta Kontupiste sekä Maunula-seura ja Maunulan mediapaja. Oppaiden päivitystä jatkettiin Tampereen yliopiston kurssityönä ja oppaiden jakelun yhteistyökumppaniksi tuli VALO-CD -projekti. Avoimen mediatuotantomallin osalta yhteistyötä rakennettiin myös Stadi.TV -yhteisötelevision (Forum Virium Helsinki, Arcada ja m-cult) kanssa.

Alkuvuodesta 2011 tuli digitarinaosioon vielä uusia osallistujia. HUMAK (Humanistinen ammattikorkeakoulu) kiinnostui menetelmästä Educa-messujen kautta ja tilasi koulutuksen. Roihuvuoren palvelukeskus otti itse yhteyttä työpajakoulutuksesta kiinnostuttuaan. Sosiaaliviraston työpaja järjestyi ohjausryhmän jäsenen kautta ja Metropolian Voimaa-projektin yhteistyöstä oli puhuttu lähes koko Medioksen olemassaolon ajan. 

Digitarinapajojen osallistujien valinnoissa ei kiinnitetty huomiota kuin muutamaan seikkaan:

- kohderyhmä täytyi olla rahoittajan vaatimuksien mukainen

- osallistujilla/tilaajalla piti olla jonkinlainen alustava käsitys siitä mihin voisi digitarinamenetelmää hyödyntää

- ilmoittautuneita piti olla mielellään 5-10.

Projektin toteutus ja eri tahojen yhteistyö projektissa

Digitarinaosaprojektissa kullekin yhteistyökumppanille järjestettiin pääsääntöisesti yksi työpaja, joiden kesto oli noin 2-2,5 päivää. Kirjastot, Mediakeskus, Tikkurilan lukio/Havurasti ja Metropolian sosiaalialan ja kulttuurintuotannon koulutusohjelmat olivat tahoja joille työpajoja pidettiin useampia kuin yksi. Työpajat olivat suurelta osin kouluttajien koulutusta, tarkoitus oli levittää menetelmää ja tuoda oman alan substanssia näiden koulutukseen osallistuneiden kautta.

Pääsääntöisesti yhteistyön muoto oli nimenomaan digitarinapaja, ja yhteistyön kesto ei ollut kovin pitkäaikaista. Mutta Laurea, kirjastot, Havurasti ja Mediakeskus olivat mukana myös digitarinan kehitystiimissä, joka kokoontui yli 10 kertaa projektin aikana. Mediakeskuksen uusi johtaja tuli mukaan Medioksen ohjausryhmään.

Noodin osalta yhteistyökumppanit olivat pääasiassa saavana osapuolena koulutukseen osallistujana, mutta heillä oli ajatuksia koulutuksen hyödyntämisestä omassa toiminnassaan. Noodia testanneiden ryhmiltä sekä koulutusten osallistujilta kerättiin järjestelmällisesti palautetta, jota hyödynnettiin Noodin kehittämistyössä.

FLOSS Manualsin kumppanuudet vaihtelivat työpajojen osallistujien koordinoinnista oppaiden päivitykseen ja jakeluun.

Työn- ja vastuunjako yhteistyökumppaneiden kesken

Noodi- ja digitarinakoulutusten osalta jako oli selkeä: Metropolia/HKT toimitti kouluttajan, tilaajalla oli omat tietokoneet ja laitteet. Joiltain osin tähän tehtiin poikkeuksia, esim. Cobweb-projekti, jolla ei hankkeena ollut omaa atk-luokkaa järjestettävissä ja kesäkuussa Metropolian atk-luokat olivat tyhjät, joten työpaja Metropolian tiloissa oli helppo järjestää. Muita poikkeuksia olivat digikamerat, joita sai tarpeen tullen lainaksi työpajassa, ja äänitallennin (Zoom H2), joita ostettiin projektille 2 kpl ja joilla digitarinoiden spiikit äänitettiin.

FLOSSin osalta vaihtelua oli enemmän, osa työpajoista pidettiin m-cultin tiloissa, joihin hankittiin sopivat ohjelmat ja käyttöjärjestelmät. Osa pajoista oli muualla, esim. Kontupisteessä, joissa tarvittavat koneet ja ohjelmat olivat jo paikan päällä. Videokamerat ja kannettavat Linux-koneet m-cult toimitti kaikkiin pajoihin. Kouluttajat tulivat m-cultin kautta.

Kansainvälinen yhteistyö

Projektissa ei pyritty laajamittaiseen kansainväliseen yhteistyöhön.

Osaprojekteista FLOSS Manuals oli kuitenkin jo luonteeltaan kansainvälinen verkosto. Vuonna 2009 m-cultin Minna Tarkka kävi Amsterdamissa ja esitteli osaprojektia FLOSS Manualsin verkostolle. FLOSS Manualsin -verkostossa m-cult osallistui opaskirjaston uuden Booki-verkkoalustan kehittämiseen suunnittelemalla alustan lokalisointia Suomen FLOSS Manualsiin alkuvuodesta 2011.

Vuonna 2010 HKT:n Kari Rentola kävi esittelemässä Noodia Shanghain maailmannäyttelyssä Suomen paviljongissa pidetyssä esittävien taiteiden Finnish snowball-tapahtumassa. Kaupunginteatteri käynnisti myös yhteistyön Berliiniläisen Theater an der Parkauen kanssa, ryhmä suomalaisia ja saksalaisia nuoria kirjoittaa v.2012 näytelmän Noodilla englanniksi. Näytelmät käännetään suomeksi ja saksaksi ja molemmat teatterit valmistavat niistä esityksen, jotka vierailevat kummassakin teatterissa. Noodi-kouluttaja Jarkko Suhonen esitteli Noodia kansainvälisessä luovan kirjoittamisen seminaarissa Oriveden Opistossa 22.11.2010.  Suhonen myös esitteli Noodia kansainväliselle yleisölle luennolla Tampereen Filmifestivaaleilla. Projektipäällikkö osallistui Norjassa helmikuussa 2011 järjestettyyn digitaalisen tarinankerronnan kansainväliseen konferenssiin. Julkista puheenvuoroa tässä tapahtumassa ei ollut, mutta vapaan keskustelun kautta Medios-tietoisuus levisi muiden osallistujien keskellä tehokkaasti.

4. Julkisuus ja tiedottaminen

Julkisuuden ja tiedotuksen toteutuminen suunnitelmaan verrattuna

Projektin verkkosivut ovat toimineet hyvänä tiedotusalustana. Sisäiseen tiedottamiseen wikisivumme on ollut erinomainen ja pitkään se olikin meidän ainoa sivustomme myös ulospäin. Vuonna 2010 saimme kuitenkin uudet nettisivut avattua, jonka visuaalisuuteen panostettiin enemmän. Sinne ei myöskään laitettu sellaista materiaalia jota projektihenkilöstö itse tarvitsi työskentelyyn, kuten kokouskutsut ym. Nämä pysyivät edelleen wikisivulla. Uusilla sivuilla on paljon tietoa ja materiaalia projektista ja se vastaa aika pitkälti suunnitelmassa mainittua portaalia.

2009: Julkistamistilaisuus, pienimuotoinen seminaari, järjestettiin toukokuussa kuten suunnitelmassa oli luvattu. Projekti oli myös esillä Metropolian omilla hankepäivillä Leppävaaran toimipisteessä, projektipäällikkö oli paikan päällä esitteiden kanssa. Medios oli myös osa kulttuuriklusterin yhteistä powerpoint-esitystä, joka pyöri Metropolian päärakennuksen näytöllä Valtakunnallisten Kulttuurialojen Kehittämispäivien aikana. M-cult osallistui kahteen alan tapahtumaan; Finhack Forssassa ja AltParty Helsingissä ja lähetti kaksi lehdistötiedotetta.

2010: Medios osallistui ITK-päiville Aulangolla ständipaikalla ja digitarinaosaprojekti myös foorumiesityksellä. Ständilla sai katsoa digitarinoita, kirjoittaa Noodilla ja tutustua avoimen lähdekoodin ohjelmaoppaisiin. Foorumiesityksen tuloksena projektipäällikkö kävi esittelemässä digitarinamenetelmää Hämeen kirjastojen henkilökunnalle Hämeenlinnassa ja Kouvolassa syksyllä 2010.

Syyskuussa Metropolian Kulttuuri ja luova ala järjesti kaikille avoimen ja maksuttoman "Luovuus syttyy yhteisöissä" seminaarin talon omissa tiloissa Hämeentiellä. Aamupäiväksi kutsuttiin ulkopuolisia puhujia, iltapäivällä hankkeet esittäytyivät omissa työpajoissaan. Medios järjesti yhteistyöpajan, jossa tutustuttiin lyhyesti Noodiin, FLOSS manualsiin ja digitarinaan. Projektin esitteitä oli jaossa auditorion aulassa koko päivän.

Projektipäällikkö osallistui myös Nuoret ja Media-seminaariin syyskuussa, jossa hän kertoi osaprojekteista niin monelle kanssaosallistujalle kuin ehti. Saman kuukauden aikana uusi yhteisöllisen käsikirjoittamisen kouluttaja esitteli Noodia Teatterilaivalla ja myöhemmin syksyllä Oriveden Opiston kansainvälisessä luovan kirjoittamisen seminaarissa, Murros-festivaaleilla ja monessa muussakin tapahtumassa ja paikassa.

Noodi sai huomattavasti julkisuutta niin lehdistössä, verkossa kuin tv:ssäkin elokuussa, jolloin oli Free Hugsin ensi-ilta Studio Pasilassa. Ennen esityksen alkua järjestimme lehdistötilaisuuden ja samalla Noodi julkaistiin suuren yleisön käyttöön. Jo ennen varsinaista julkaisua elokuun alussa Noodia esiteltiin kansainvälisessä yleisötyö-seminaarissa Tampereen tutkivan teatterityön keskuksessa Tampereen teatterikesän aikana. Noodista kehitetty uusin versio, jossa on mukana myös yhteisöosa, julkaistaan maaliskuussa 2011.

M2HZ- ja Stadi.TV -verkkokanavat toimivat julkaisualustoina sekä m-cultin pajatuotoksille että digitarinoille. Lasten open source -animaatioille löytyi hieno esityskonsepti ja lisänäkyvyyttä Lasipalatsin aukion ja Kontulan ostarin ulkoilmaprojisoinneissa, joissa animaatiot esitettiin joulukalenterina 1.-24.12.  Erillisprojektina m-cult toteutti avoimen lähdekoodin tabloidimuotoisen tietopaketin, joka sisälsi myös FLOSS Manualsin esittelyn ja jaeltiin Voima-lehden 7-8/2010 erikoisliitteenä 70.000 kpl:n painoksena.

Hankehakemuksesta poiketen emme ole julkaisseet kuukausittaista tiedotuskirjettä emmekä järjestäneet projektin omia seminaareja aloitusseminaaria lukuun ottamatta. Ensimmäiseen meillä eivät henkilöstöresurssit riittäneet, sillä projektissa ei ollut tiedottajaa. Jälkimmäiseen emme nähneet syytä, sillä oli tarkoituksenmukaisemaa mennä mukaan muiden järjestämiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin ja markkinoida siellä projektiamme. Tällöin paikalla oli jo valmiiksi aiheesta kiinnostuneita ihmisiä ja sopivaa kohderyhmää. Noodin osalta Free Hugsin ensi-ilta ja Noodin julkistus korvasivat hyvin oman seminaarin.

5. Ongelmat ja suositukset

Ongelmat projektin toteutuksessa (esim. lähtökohdan tai kohderyhmän valinnan suhteen)

Kuten kohdassa 2. todetaan, muodostui kohderyhmän rajaus pieneksi ongelmaksi, muttei mahdottomaksi. Myöskin rajanveto siihen, että ketkä olivat työntekijöitä (yhteistyökumppaneita) ja ketkä kohderyhmää oli osittain näkymätön, sillä sama henkilö voi kääntää m-cultin opasta pientä korvausta vastaan, mutta taustoiltaan täsmäsi silti täydellisesti osaprojektin kohderyhmään. Jos tällaiset henkilöt pitää jättää pois kohderyhmälistasta, se pienenee aika lailla ja juuri ne mielenkiintoisimmat ihmiset jäävät pois. Tosin tällöin kyseessä on vain virallinen kohderyhmälistaus, käytännössähän he ovat silti projektin toimien kohderyhmää ja tulevat käyttämään/levittämään tietoa osaprojektin saavutuksista.

Käsikirjoitusprojektissa törmättiin ikäraja-asetukseen: alun perin haluttiin mukaan "merkittäviä elämänvalintoja tekeviä nuoria, jopa 15-vuotiaita", mutta sääntöjen vuoksi alaikäraja nousi kuuteentoista vuoteen ja hekin olivat käytännössä kaikki vielä koululaisia, joten heitäkään ei voinut ottaa mukaan. Tosin tästä sovittiin valvojan kanssa, että korkeintaan puolet osallistujista sai olla lukiolaisia, jos ryhmä ei muuten tule täyteen. Käsikirjoitusprojektissa oli yhdessä vaiheessa ongelmana työkalun tekninen toteuttaminen, johon ei ollut resurssoitu tarpeeksi työvoimaa. Tekninen toteuttaminen eteni paloittain ja koodin ongelmien korjaaminen oli hidasta. Tämä ongelma kuitenkin ratkaistiin käyttämällä enemmän rahaa koodareiden palkkaamiseen.

Digitarina-osaprojektissa suurimmaksi ongelmaksi muodostui vaikeus yrittää integroida menetelmää ammattikorkeakoulujen lukujärjestykseen. Pilotteja kokeiltiin Metropolian kolmessa koulutusohjelmassa ja Laurean sosiaalipuolella. Jossain vaiheessa näytti siltä, että menetelmä ei jää osaksi koulutusohjelmien normaalitoimintaa, mutta projektin loppuvaiheessa alkoi kuulua uutisia sen integroimisesta osaksi tiettyjä vapaavalintaisia kursseja. Myös Laurea jatkanee digitarinan hyödyntämistä kursseilla. Luonnollisesti vasta aika näyttää miten menetelmä jää osaksi pitkäkestoista opetustoimintaa.

Toimenpiteet projektin etenemisen parantamiseksi

Kohderyhmäongelmat ratkaistiin kohderyhmään mukaan tulevien valikoinnilla.

6. Projektin toiminta ja tavoitteiden saavuttaminen

Kuvaus projektin toiminnasta ja arvio siitä, miten projektin tavoitteet tullaan saavuttamaan

2009: Edistystä tapahtui kaikissa osaprojekteissa. Vaikka hetkittäin olimmekin aikataulusta jäljessä, aika saatiin kurottua umpeen ja vuoden lopussa todettiin että projekti teki pitkälti sen minkä oli hakemuksessa luvannutkin.
Käsikirjoitusprojektissa kehitettiin yhteisöllinen käsikirjoitustyökalu, sen testaus suoritettiin Metropolian esittävän taiteen opiskelijoiden kanssa syksyllä ja sen jälkeen työkalua paranneltiin ja rekrytoitiin nuoret varsinaiseen käsikirjoitusprosessiin.
FLOSS Manuals -osaprojektissa avattiin suomenkieliset verkkosivut ja oppaiden käännös lähti käyntiin kesällä. Vuoden loppuun mennessä oppaita oli käännetty yhdeksän, jotka kaikki löytyivät FLOSS manualsin suomenkielisiltä sivuilta. Työpaja/koulutustoiminta oli vuoden lopussa hieman jäljessä aikataulusta, sillä m-cult halusi panostaa mieluummin oppaisiin kuluneen vuoden aikana.
Digitarinaprojektissa järjestettiin koulutuksia/työpajoja seuraavasti:

• Metropolia Sosiaali- ja terveysala (3 työpajaa): avoin koulun opettajille ja alan opiskelijoille (vapaaehtoinen)
• Metropolia Kulttuuriala (4 työpajaa): 1 työpaja Mediakasvatuksen rästiopiskelijoille (vapaaeht., ei suosiota), 2 työpajaa Kulttuurintuotannon opiskelijoille (pakollinen, 2 eri ryhmää=2 työpajaa), 1 työpaja Esittävän taiteen vaihto-opiskelijoille (pakollinen)
• Opetusviraston Mediakeskus (1 pitkä työpaja): avoin peruskoulujen ja keskiasteen opettajille
• Laurea, Sosiaali- ja terveysala, Espoo (1 työpaja): avoin koulun opettajille
• Tikkurilan lukio (1 työpaja): IB-luokkalaiset (vapaaehtoinen) + Havurastin/Myyrastin työntekijöitä
• Mannerheimin Lastensuojeluliitto (1 työpaja): avoin MLL:n työntekijöille ja vapaaehtoistyötä tekeville nuorille
• Pääkaupunkiseudun kirjastot (1 työpaja): avoin kirjastojen työntekijöille

Edellämainittujen toimien kautta syntyi uusia toimintamalleja, jotka edelleen kehittyessään edistivät uusien viestintäteknologisten innovaatioiden sosiaalista hyödyntämistä koulutus- ja työelämäorganisaatioissa.

2010: Projekti eteni hyvin ja aikataulussa. Digitarinaosaprojekti jatkoi kuten 2009: siinä toiminta itsessään ei juurikaan muutu, vaikka pajojen vetäminen kehittyikin ja poimi uusia elementtejä matkan varrelta sekä reagoi palautteeseen.

Digitarinaprojektissa järjestettiin koulutuksia/työpajoja seuraavasti:

• Metropolia Sosiaali- ja terveysala (2 työpajaa): avoin sosiaalialan opiskelijoille (vapaaehtoinen)
• Metropolia Kulttuurintuottajat (2 työpajaa): 1 lyhyt työpaja Tuottaja 2020-hankkeen opettajille + kahden päivän paja projektissa "opiskeleville"
• Opetusviraston Mediakeskus (1 pitkä työpaja): avoin peruskoulujen ja keskiasteen opettajille
• Novia ammattikorkeakoulu (1 työpaja): Kulttuurintuottajapuolen opettajille ja loppuvaiheen opiskelijoille
• Cobweb-projekti (1 työpaja): Hankkeen työntekijöille
• Tikkurilan lukio (1 työpaja): IB-luokkalaiset (vapaaehtoinen) + Havurastin/Myyrastin & Havukosken nuorisotalon työntekijöitä
• Mellari (1 työpaja): avoin Mellarin työntekijöille
• Pääkaupunkiseudun kirjastot (2 työpajaa): avoin kirjastojen työntekijöille
• Hyvinkää Way-projekti (1 työpaja): projektin työntekijöille ja projektiin läheisesti liittyville henkilöille

Noodista saatiin kehitettyä toimiva versio, jonka avulla nuoret kirjoittivat yhteisöllisesti dramaturgi-opettajan vetämänä näytelmän, joka sai nimekseen Free Hugs. Esityksen tuottivat näyttämölle Metropolian esittävän taiteen opiskelijat. Sekä käsikirjoitys että esitys valmistuivat aikataulussa. Molemmat saivat ensi-iltansa 26.8. Studio Pasilassa. Noodin saama huomio oli yllättävän suurta. Yksittäisiä käyttäjiä oli vuoden loppuun mennessä kirjautunut n. 800 ja kirjoittavia ryhmiä yli 150. Noodia kehitettiin loppuvuosi palautteen ja omien ehdotusten pohjalta. Kehityksessä edettiin erityisesti Noodi-yhteisön ja oppimateriaalin alueella. Julkistamisen jälkeen Noodista on esitelty erilaisissa seminaareissa, tapahtumissa sekä järjestetty pitempiä Noodin käyttöön perehdyttäviä koulutuksia. Noodi myös käännettiin sekä englanniksi että ruotsiksi.

FLOSS Manuals eteni suunnitelman mukaan ja 2010 käynnistyi myös pajatoiminta täydellä teholla. Loppuvuoden toiminta keskittyi Kontulan Kontupisteeseen, jossa järjestettiin Kaupunkireportteri- ja Lasten animaatiokoulutusta. Suomenkielisiä oppaita oli vuoden loppuun mennessä julkaistu 30 ja uusi, työpajojen kokemuksiin pohjaava Avoin Mediatuotanto -opas valmistui vuodenvaihteessa 2010-2011. Tärkeimmät työpajat kohderyhmineen on lueteltu alla, lisäksi kehitettiin live-låhetyskäytäntöjä Streaming-pajassa ja Megapolis-tapahtuman lähetyksissä sekä ohjattiin mediataitelijoita avoimen lähdekoodin käyttöön eri yhteyksissä.

Kansalaismedia-työpaja / Kohtaamispaikka (kirjaston työntekijät)

Avoin media -paja / Kultti ry (kulttuuri- ja mielipidelehtien tekijät)

Avoin media -paja / Dodo ry (ympäristöjärjestö)

Avoin media -paja / Kepa ry (kehitysyhteistyöjärjestöt)

Kaupunkireportterit -paja / Maunula-seura (asukasyhdistys)

Kaupunkireportterit -paja / Kontupiste (kaupungin ylläpitämä mediapiste)

Lasten animaatiopaja / Kontupiste (päiväkotiryhmät vetäjineen)

Projektin loppujulkaisun suunnittelu alkoi syksyllä ja vuoden vaihtuessa julkaisun sisältö oli jo tiedossa ja teksti pääosin kirjoitettu. Julkaisu tapahtui tammikuussa 2011.

2011: Projekti ei kuihtunut kokonaan viimeisten kuukausien aikana, vaan toiminta jatkui vielä kaikilla osa-alueilla. Suurin osa toimista oli jo tehty, mutta Noodin kehitys jatkui edelleen ja digitarinapajoja järjestettiin. Noodin osalta kehitystyötä tapahtui vielä itse työkalun osalta, kuin myös oppimateriaalin päivittämisessä ja yhteisö-sivuston kehittämisessä. Merkittävä toimi oli alkuvuonna 2011 toteutettu  opettajien syventävä Noodi -koulutus osana Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyötä. Koulutuksen aikana syntyi neljä käsikirjoitusta, jotka esitettiin lukudraamana Kaupunginteatterin näyttelijöiden esittäminä maaliskuussa 2011. Projektin päättyessä Noodin oli kirjautunut yli 1100 henkilöä ja 230 kirjoittajaryhmää. Digitarinoita oli valmistunut projektin aikana yli 200, joista alle puolet on nähtävissä projektin sivuilla. Seuraavat työpajat pidettiin vielä 2011 alussa:

• Metropolia Kulttuuriala, Tuottaja 2020-projekti (1 työpaja): Projektiin osallistuvien kulttuurintuottajien koulutus
• Metropolia Kulttuuriala, Voimaa-projekti (1 työpaja): Voimaan koulutukseen valmentavien opintojen opiskelijoille ja opettajalle
• Sosiaalivirasto / SOCCA (1 työpaja): SOCCAn kautta tulleille sosiaalialan työntekijöille
• Roihuvuoren palvelukeskus (1 työpaja): palvelukeskuksen, nuorisotalon ja Helsingin kaupunginmuseon työntekijöille
• HUMAK (1 työpaja): HUMAKin opettajille ja loppuvaiheen opiskelijoille, eri aloilta

FLOSS-osaprojektin osalta isoin alkuvuoden työ oli uuteen Booki-alustaan siirtyminen. Koodaustyö ja oppaiden siirto uudelle alustalle vei pari kuukautta, ja uusi sivusto lanseerattiin vähän ennen projektin päättymistä. Samalla valmisteltiin Avoin mediatuotanto -oppaan painatusta sekä kehitettiin projektissa luoduista työpajoista sovelluksia uusiin yhteyksiin.

Koko projektin ajan menetelmiä kehitettiin vastaamaan paremmin kohderyhmien tarpeita ja kohderyhmien edustajiin otettiin aktiivisesti yhteyttä, jotta tavoitteet tultaisiin saavuttamaan. Projektin päättyessä voimme todeta että hanke on onnistunut kehittämään osallistuvan median toiminta- ja tuotantomalleja, joita on hyödynnetty ja pystytään hyödyntämään eri alojen koulutus- ja työelämäorganisaatioissa. Hanke on myös koonnut yhteen eri alojen osaajia (esimerkiksi digitarinan kehitystiimi), mistä molemmat osapuolet ovat hyötyneet. Me saimme heiltä asiantuntijatietoa siitä miten menetelmiä kannattaa kehittää eteenpäin heidän aloillaan, ja he toimivat linkkinä työpaikoilleen menetelmien jalkauttamisessa ja markkinoinnissa.

7. Projektin innovatiivisuus

Uudet menetelmät ja sisällöt projektin toimeenpanossa, uudet yhteistyörakenteet jne.

Mahdollisesti innovatiivisinta projektissamme oli wikin käyttö sisäisessä (ja ulkoisessa) tiedottamisessa ja projektihallinnossa. Wikisivuilla on edelleenkin lähes kaikki materiaali myös ulkopuolisten nähtävissä ja kommentoitavissa. Asiakirjoja ym. voi koko projektihenkilöstö muokata sivuilla vapaasti, tämä säästi monta sähköpostiketjua ja paljon aikaa ja teki kaikki projektin toimet läpinäkyviksi kaikille. Wikiajattelun pohjalta kehitettyjä työkaluja olivat Noodi sekä FLOSS Manualsin booki-julkaisualusta.

Digitarinaosaprojektissa hyödynnettiin ennakkoluulottomasti eri alojen osaamista ja yhteistyötä. Kehitystiimissä oli mukana osaajia ja tekijöitä kirjaston, vanhustyön, sosiaalialan ja kulttuurin koulutusohjelmien ja opetuksen aloilta. Myös itse tekemisessä pyrittiin yhdistelemään eri aloja: Vantaalla lukiolaiset  (opetustoimi) ja vanhukset (sosiaalitoimi) tekivät yhdessä digitarinoita ja tarkoitus oli myös järjestää Metropoliassa yhteinen sosiaali- ja kulttuuripuolen kurssi, joka sisältäisi digitarinatyöpajan. Tämä ei kuitenkaan aikataulujen yhteensovittamisvaikeuksien takia projektin aikana onnistunut, mutta puhetta on ollut että tämä järjestettäisiin joskus myöhemmin. Mahdollisesti on tulossa myös esittävän taiteen ja elokuvan ja tv:n koulutusohjelmien yhteinen kurssi, joka sisältäisi digitarinamenetelmän opettelun.

Mitä uutta on kehitetty, esim. tuotteet, toimintatavat, palvelut

Projektissa tuotettiin Noodi, yhteisöllinen käsikirjoitustyökalu, verkkoon kaikkien saataville suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Vastaavaa palvelua ja tuotetta ei ole ollut aikaisemmin saatavilla. Työkalu oli suunnitteluvaiheessa wikipohjainen, mutta tästä luovuttiin eri vaihtoehtoja tarkasteltuamme. Työkalu mahdollistaa usean ihmisen samanaikaisen kirjoittamisen. Työkalun rinnalle kehitettiin oppimateriaali kirjoittamisen tueksi sekä Noodi-yhteisö -osio.

FLOSS Manuals (m-cult) käytti oppaiden tuotantoon ohjelmistokehityksestä (code sprint) sovellettua book sprint -menetelmää, jossa alaa tuntevat ihmiset  kokoontuvat intensiiviseen, yhteiseen kirjoitustyöhön. Suomennoksen lisäksi tuotettiin kaksi täysin uutta opasta. Suomen FLOSS manuals -sivuilla otettiin maaliskuussa 2011 käyttöön uusi Booki-alusta, joka oli alustan ensimmäinen kansainvälinen lokalisointi. m-cultin kehittämät työpajat sovelsivat onnistuneesti yhteisöllisen median ja avoimen lähdekoodin menetelmiä kansalaismedian tuotantoon.

Digitarinamenetelmää kehitettiin projektissa eteenpäin: alkuperäisessä digitarina-ideassa kerrotaan henkilökohtaisia tarinoita. Työpajoissa menetelmästä haettiin tarkoituksella muitakin puolia; esim. kulttuurintuotannon opiskelijat tekivät mm. mainoksia tulevasta tuotannosta tai oman portfolion digitarinan muotoon. Tuottaja 2020-projektiin osallistujat pohtivat digitarinoissaan kulttuurintuottajan työtä vuonna 2020. Myös "äänikirje"-tyyppinen tuotos tai matkapäiväkirja digitarinamuodossa olivat suosittuja. Sosiaalipuolella painotettiin ammattilaisen läsnäoloa ja opastusta: jotta teolla olisi voimaannuttava vaikutus, täytyy ammattilaisen olla mukana prosessissa.

8. Projektin tasa-arvovaikutukset

Esim. tasa-arvon edistyminen mukana olevissa organisaatioissa
Uusia menetelmiä tai muita tasa-arvoa edistäviä tuloksia

Kaikki toimet ja työkalut olivat sukupuolineutraaleja, mikä sinänsä lisää tasa-arvoa. Kaikkiin projektin toimiin valittiin ilmoittautumisjärjestyksessä ja osallistujien oman kiinnostuksen mukaan molempia sukupuolia. Myös kaikilla erityisryhmillä oli pääsy projektin toimenpiteisiin, menetelmät olivat tasa-arvoistavia eikä mukaan tulevien valintoja tehty muuten kuin rahoittajien määrittelemien rajoitusten puitteissa.

9. Hyvät käytännöt

Mitä hyviä käytäntöjä projektissa on mahdollisesti kehitetty

Päätoteuttajan tutkimus- ja kehitys(T&K) -tiimin toimesta kehitettiin tiimitoimintaa projekteissa työskenteleville. Tämä TosiPro:n nimellä kulkeva ryhmittymä kokousti noin kerran kuussa tai kahdessa ja käsitteli kaikkea projekteihin liittyvää. Varsinkin aluksi tapaamisista sai hyvin apua ja neuvoja oman projektin käynnistämiseen. Kokouksissa kävi sekä organisaation T&K-vastaava että eri projektien projektihenkilöstö. Se oli siis samalla tietynlaista vertaistukitoimintaa. TosiPro-ryhmä kirjoitti ja julkaisi myös vuoden 2010 aikana oman Metropolian sisäisen projektikäsikirjan, josta on hyötyä kaikille talon uusille projektityöntekijöille.

Digitarinaosaprojektissa otettiin käyttöön palautelomakkeet työpajojen arviointiin. Menetelmän voimaannuttavaa vaikutusta ja hyödyllisyyttä pyrittiin mittaamaan lomakkeilla. Aluksi käytössä oli pelkästään loppupalaute, mutta syksyllä 2009 otettiin käyttöön myös alkupalaute, joka osoittautui hyödylliseksi. Näin näimme jo etukäteen millaisia odotuksia osallistujilla oli työpajalta. Alkupalautteesta selvisi myös motivaatio; esim. yhdessä työpajassa uudelle ryhmälle alkubriiffaus oli aivan vääränlaista, mikä selvisi alkupalautteesta. Näin ollen pystyimme vielä työpajan aikana muuttamaan näkökulmaa ja lähestymistapaa, jolloin loppupalaute olikin positiivisempaa kuin mitä alkupalautteen perusteella olisi voinut olettaa. Seuraavalle saman tahon ryhmälle muutimme myös alkubriiffausta ja tämän ryhmän alkupalautekin oli aivan päinvastaista kuin ensimmäisen.

Sisäistä arviointia suoritettiin projektin aikana useampaan kertaan Metropolian oman väen toimesta. Alussa ja lopussa arviointiin osallistui projektihenkilöstö. Ensimmäisessä arviointitilaisuuksissa tuli esille tarve arvioida eri kehitystiimien ja ohjausryhmän toimintaa. Digitarinan kehitystiimin ja ohjausryhmän arviointitilaisuudet järjestettiinkin kutakuinkin projektin puolivälin paikkeilla. Näissä tilaisuuksissa oli hyvä reflektoida kunkin omaa toimintaa ja odotuksia projektin suhteen.

Projektin sisäisessä ja aika pitkään ulkoisessakin tiedottamisessa käytettiin päätoteuttajan omaa wikialustaa, johon luotiin projektille omat sivut. Wiki oli alustana erittäin helppokäyttöinen, kuka tahansa projektihenkilöstöstä voi muokata muistioita, tiedotteita ym. eikä niitä tarvitse lähetellä erikseen sähköpostilla kaikille. Sivuilla lähes kaikki projektin dokumentit olivat kaikkien, myös ulkopuolisten nähtävillä. Ainoastaan jotkut arkaluontoiset asiat (palkkaukset ym.) oli suojattu, joten vain tietty rajattu käyttäjäkunta pääsi katsomaan niitä. Toiminta oli siis hyvin avointa ja wikin käyttö säästi aikaa.

M-cult otti käyttöön uuden tavan kääntää opaskirjoja suomeksi. Maailmalla avoimen lähdekoodien ohjelmien oppaiden kääntämisessä käytetty vapaaehtoismenetelmä rantautui myös Suomeen. Kirjapyrähdyksissä joukko asiaa tuntevia ihmisiä sulkeutui tietyksi aikaa intensiiviseen yhteistyöhön oppaan kirjoittamiseksi. Toinen hyvä käytäntö oli avoin media -työpajoissa kehitetty matalan kynnyksen tuotantomalli.

HKT sovelsi menestyksekkäästi Noodia omaan yleisötyötoimintaansa. Peruskoulun ja lukion oppilaat kirjoittivat Noodilla äidinkielen opettajien johdolla näytelmiä, jotka ammattinäyttelijät esittivät lukudraamana teatterin näyttämöllä.

Miten hyviä käytäntöjä on levitetty tai aiottu levittää

Hyviä käytäntöjä ei ole ollut ensisijaisesti tarkoitus levittää eteenpäin vaan parantaa niillä projektin laatua ja kehittää toimintaa. Vuonna 2011 projektipäällikkö sai kuitenkin "myytyä" wikin käyttöidean Sykselle (Suomen ympäristökasvatuksen seura) toimiston ja hallituksen käyttöön. Etenkin projektin loppuvaiheessa on rakennettu pohjaa hyvien käytäntöjen levittämiselle.

10. Toiminnan jatkuvuus

Mitä pysyvää on saatu aikaan ja kuka vastaa uudesta tai pysyvästä toiminnasta projektin päättymisen jälkeen

Mitä voidaan siirtää tai saattaa muiden toimijoiden, esim. pk-yritysten, oppilaitosten tai viranomaisten käyttöön

Suunnitelmat tulosten hyödyntämiseksi, onko jo hyödynnetty

Kaikki fyysiset tuotokset ovat pysyviä ja jäävät verkkoon kaikkien käyttöön, kuten Noodi ja FLOSS manualsin suomenkielinen sivusto. Näiden ylläpidosta vastaavat Metropolia ja HKT (Noodi) ja m-cult (FLOSS manuals). Noodia tuskin olennaisesti kehitetään eteenpäin projektin jälkeen, mutta sivuston ylläpito ja toimivuus varmistetaan. Noodia tullaan käyttämään jatkossakin sekä Metropoliassa opetustarkoitukseen että HKT:ssa yleisötyössä. HKT laajentaa Noodin käyttöä omien kansainvälisten kontaktiensa kautta.  Monipuolisuutensa vuoksi Noodi soveltuu myös muuhun kuin kirjoitustarkoitukseen, esim. pelkän oppimateriaalin hyödyntäminen. FLOSS manuals -sivuston kehitys jää m-cultin vastuulle. Opaskirjasto päivittyy jatkossa sekä m-cultin että muiden asiasta innostuneiden tahojen toimesta. Työpajoista tulee osa m-cultin ja yhteistyökumppaneiden säännöllistä toimintaa (osana mm. Stadi.TV-yhteisömediakoulutusta) ja niitä myös kehitetään eteenpäin kysyntäpohjaisesti. Tärkeää tulosten kestävyyden kannalta on myös m-cultin oman toimintakulttuurin muutos open source -pohjaiseksi. Molemmat sivustot (FLOSS ja Noodi) ovat täysin avoimesti ja ilmaiseksi kenen tahansa kiinnostuneen hyödynnettävissä. Merkittäviä Noodin ja FLOSS manualsin käytön levittäjiä ovat projektin aikana koulutetut henkilöt, mm. opettajat ja opiskelijat.

Digitarinamenetelmä jää henkiin koulutettujen kouluttajien kautta: nämä voivat joko opettaa menetelmää muille ja/tai käyttää sitä itse työssään. Jotkut tahot ovat jo omaksuneet digitarinoiden teon osaksi omaa ammatillista toimintaansa, osalla sopivan käyttötarkoituksen löytäminen saattaa kestää kauemmin. Myös itse digitarinatyöpaja oli toimiva kahden päivän kokonaisuus, joka kehittyi projektin aikana palautetietoa hyödyntäen. Näin ollen osaprojektista vastannut projektipäällikkö voi jatkossakin tarjota työpajoja halukkaille tilaajille. Kyselyitä tästä on jo ollut.

Projektin tuloksia hyödynnettiin koko projektin ajan, sitä mukaa kun uutta käyttökelpoista materiaalia syntyi. Sekä digitarinamenetelmästä että Noodista valmistuivat myös opinnäytetyöt, jotka ovat projektin sivuilta luettavissa.

Projektin loppujulkaisun suunnittelu alkoi syksyllä ja vuoden vaihtuessa julkaisun sisältö oli jo tiedossa ja teksti pääosin kirjoitettu. Julkaisu tapahtui tammikuussa 2011.

2011: Projekti ei kuihtunut kokonaan viimeisten kuukausien aikana, vaan toiminta jatkui vielä kaikilla osa-alueilla. Suurin osa toimista oli jo tehty, mutta Noodin kehitys jatkui edelleen ja digitarinapajoja järjestettiin. Noodin osalta kehitystyötä tapahtui vielä itse työkalun osalta, kuin myös oppimateriaalin päivittämisessä ja yhteisö-sivuston kehittämisessä. Merkittävä toimi oli alkuvuonna 2011 toteutettu  opettajien syventävä Noodi -koulutus osana Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyötä. Koulutuksen aikana syntyi neljä käsikirjoitusta, jotka esitettiin lukudraamana Kaupunginteatterin näyttelijöiden esittäminä maaliskuussa 2011. Projektin päättyessä Noodin oli kirjautunut yli 1100 henkilöä ja 230 kirjoittajaryhmää. Digitarinoita oli valmistunut projektin aikana yli 200, joista alle puolet on nähtävissä projektin sivuilla. Seuraavat työpajat pidettiin vielä 2011 alussa:

• Metropolia Kulttuuriala, Voimaa-projekti (1 työpaja): Voimaan koulutukseen valmentavien opintojen opiskelijoille ja opettajalle
• Sosiaalivirasto / SOCCA (1 työpaja): SOCCAn kautta tulleille sosiaalialan työntekijöille
• Roihuvuoren palvelukeskus (1 työpaja): palvelukeskuksen, nuorisotalon ja Helsingin kaupunginmuseon työntekijöille
• HUMAK (1 työpaja): HUMAKin opettajille ja loppuvaiheen opiskelijoille, eri aloilta

FLOSS-osaprojektin osalta isoin alkuvuoden työ oli uuteen Booki-alustaan siirtyminen. Koodaustyö vei pari kuukautta, ja uusi sivusto saatiin lanseerattua vähän ennen projektin päättymistä.

Koko projektin ajan menetelmiä kehitettiin vastaamaan paremmin kohderyhmien tarpeita ja kohderyhmien edustajiin otettiin aktiivisesti yhteyttä, jotta tavoitteet tultaisiin saavuttamaan. Projektin päättyessä voimme todeta että hanke on onnistunut kehittämään osallistuvan median toiminta- ja tuotantomalleja, joita on hyödynnetty ja pystytään hyödyntämään eri alojen koulutus- ja työelämäorganisaatioissa. Hanke on myös koonnut yhteen eri alojen osaajia (esimerkiksi digitarinan kehitystiimi), mistä molemmat osapuolet ovat hyötyneet. Me saimme heiltä asiantuntijatietoa siitä miten menetelmiä kannattaa kehittää eteenpäin heidän aloillaan, ja he toimivat linkkinä työpaikoilleen menetelmien jalkauttamisessa ja markkinoinnissa.

7. Projektin innovatiivisuus

Uudet menetelmät ja sisällöt projektin toimeenpanossa, uudet yhteistyörakenteet jne.

Mahdollisesti innovatiivisinta projektissamme oli wikin käyttö sisäisessä (ja ulkoisessa) tiedottamisessa. Projektin wikisivuilla on edelleenkin lähes kaikki materiaali myös ulkopuolisten nähtävissä ja kommentoitavissa. Asiakirjoja ym. voi koko projektihenkilöstö muokata sivuilla vapaasti, tämä säästi monta sähköpostiketjua ja paljon aikaa ja teki kaikki projektin toimet läpinäkyviksi kaikille.

Digitarinaosaprojektissa hyödynnettiin ennakkoluulottomasti eri alojen osaamista ja yhteistyötä. Kehitystiimissä oli mukana osaajia ja tekijöitä kirjaston, vanhustyön, sosiaalialan ja kulttuurin koulutusohjelmien ja opetuksen aloilta. Myös itse tekemisessä pyrittiin yhdistelemään eri aloja: Vantaalla lukiolaiset  (opetustoimi) ja vanhukset (sosiaalitoimi) tekivät yhdessä digitarinoita ja tarkoitus oli myös järjestää Metropoliassa yhteinen sosiaali- ja kulttuuripuolen kurssi, joka sisältäisi digitarinatyöpajan. Tämä ei kuitenkaan aikataulujen yhteensovittamisvaikeuksien takia projektin aikana onnistunut, mutta puhetta on ollut että tämä järjestettäisiin joskus myöhemmin. Mahdollisesti on tulossa myös esittävän taiteen ja elokuvan ja tv:n koulutusohjelmien yhteinen kurssi, joka sisältäisi digitarinamenetelmän opettelun.

Mitä uutta on kehitetty, esim. tuotteet, toimintatavat, palvelut

Projektissa tuotettiin Noodi, yhteisöllinen käsikirjoitustyökalu, verkkoon kaikkien saataville. Tällaista palvelua ja tuotetta ei ollut aikaisemmin saatavilla, ainakaan ennakkotutkimustemme perusteella. Työkalu oli suunnitteluvaiheessa wikipohjainen, mutta tästä luovuttiin eri vaihtoehtoja tarkasteltuamme. Työkalu mahdollistaa usean ihmisen samanaikaisen kirjoittamisen. Työkalun rinnalle kehitettiin oppimateriaali kirjoittamisen tueksi sekä Noodi-yhteisö -osio.

FLOSS Manuals (m-cult) järjesti sprintin yhden käyttöoppaan suomentamiseen, eli tietyt alaa tuntevat ihmiset (vapaaehtoiset) kokoontuivat samaan tilaan koko päiväksi ja kukin otti tehtäväkseen kääntää osan manuaalista. Muut oppaat suomennettiin perinteisemmillä keinoilla, mutta kaikki käännetyt oppaat olivat ensimmäiset suomenkieliset versiot. Suomen FLOSS manuals -sivut avattiin projektin myötä ja maaliskuussa 2011 otettiin sivustolla käyttöön, ensimmäisenä, uusi alusta. Muiden maiden FLOSS manuals -sivuille alusta lanseerataan vasta myöhemmin. Myös m-cultin järjestämät työpajat olivat uudenlaisia, kansalaismediaan ja avoimeen tuotantokulttuuriin liittyviä.

Digitarinamenetelmää kehitettiin projektissa eteenpäin: alkuperäisessä digitarina-ideassa kerrotaan henkilökohtaisia tarinoita. Työpajoissa menetelmästä haettiin tarkoituksella muitakin puolia; esim. kulttuurintuotannon opiskelijat tekivät mm. mainoksia tulevasta tuotannosta tai oman portfolion digitarinan muotoon. Tuottaja 2020-projektiin osallistujat pohtivat digitarinoissaan kulttuurintuottajan työtä vuonna 2020. Myös "äänikirje"-tyyppinen tuotos tai matkapäiväkirja digitarinamuodossa olivat suosittuja. Sosiaalipuolella painotettiin ammattilaisen läsnäoloa ja opastusta: jotta teolla olisi voimaannuttava vaikutus, täytyy ammattilaisen olla mukana prosessissa.

8. Projektin tasa-arvovaikutukset

Esim. tasa-arvon edistyminen mukana olevissa organisaatioissa
Uusia menetelmiä tai muita tasa-arvoa edistäviä tuloksia

Kaikki toimet ja työkalut olivat sukupuolineutraaleja, mikä sinänsä lisää tasa-arvoa. Kaikkiin projektin toimiin valittiin ilmoittautumisjärjestyksessä ja osallistujien oman kiinnostuksen mukaan molempia sukupuolia. Myös kaikilla erityisryhmillä oli pääsy projektin toimenpiteisiin, menetelmät olivat tasa-arvoistavia eikä mukaan tulevien valintoja tehty muuten kuin rahoittajien määrittelemien rajoitusten puitteissa.

9. Hyvät käytännöt

Mitä hyviä käytäntöjä projektissa on mahdollisesti kehitetty

Päätoteuttajan T&K-tiimin toimesta kehitettiin tiimitoimintaa projekteissa työskenteleville. Tämä TosiPro:n nimellä kulkeva ryhmittymä kokousti noin kerran kuussa tai kahdessa ja käsitteli kaikkea projekteihin liittyvää. Varsinkin aluksi tapaamisista sai hyvin apua ja neuvoja oman projektin käynnistämiseen. Kokouksissa kävi sekä organisaation T&K-vastaava että eri projektien projektihenkilöstö. Se oli siis samalla tietynlaista vertaistukitoimintaa. TosiPro-ryhmä kirjoitti ja julkaisi myös vuoden 2010 aikana oman Metropolian sisäisen projektikäsikirjan, josta on hyötyä kaikille talon uusille projektityöntekijöille.

Digitarinaosaprojektissa otettiin käyttöön palautelomakkeet työpajojen arviointiin. Menetelmän voimaannuttavaa vaikutusta ja hyödyllisyyttä pyrittiin mittaamaan lomakkeilla. Aluksi käytössä oli pelkästään loppupalaute, mutta syksyllä 2009 otettiin käyttöön myös alkupalaute, joka osoittautui hyödylliseksi. Näin näemme jo etukäteen millaisia odotuksia osallistujilla oli työpajalta. Alkupalautteesta selvisi myös motivaatio; esim. yhdessä työpajassa uudelle ryhmälle alkubriiffaus oli aivan vääränlaista, mikä selvisi alkupalautteesta. Näin ollen pystyimme vielä työpajan aikana muuttamaan näkökulmaa ja lähestymistapaa, jolloin loppupalaute olikin positiivisempaa kuin mitä alkupalautteen perusteella olisi voinut olettaa. Seuraavalle saman tahon ryhmälle muutimme myös alkubriiffausta ja tämän ryhmän alkupalautekin oli aivan päinvastaista kuin ensimmäisen.

Sisäistä arviointia suoritettiin projektin aikana useampaan kertaan Metropolian oman väen toimesta. Alussa ja lopussa arviointiin osallistui projektihenkilöstö. Ensimmäisessä arviointitilaisuuksissa tuli esille tarve arvioida eri kehitystiimien ja ohjausryhmän toimintaa. Digitarinan kehitystiimin ja ohjausryhmän arviointitilaisuudet järjestettiinkin kutakuinkin projektin puolivälin paikkeilla. Näissä tilaisuuksissa oli hyvä reflektoida kunkin omaa toimintaa ja odotuksia projektin suhteen.

Projektin sisäisessä ja aika pitkään ulkoisessakin tiedottamisessa käytettiin päätoteuttajan omaa wikisivua, johon luotiin projektille oma sivu. Wiki oli alustana erittäin helppokäyttöinen, kuka tahansa projektihenkilöstöstä voi muokata muistioita, tiedotteita ym. eikä niitä tarvitse lähetellä erikseen sähköpostilla kaikille. Sivuilla lähes kaikki projektin paperit olivat kaikkien, myös ulkopuolisten nähtävillä. Ainoastaan jotkut arkaluontoiset asiat (palkkaukset ym.) oli suojattu, joten vain tietty rajattu käyttäjäkunta pääsi katsomaan niitä. Toiminta oli siis hyvin avointa ja wikin käyttö säästi aikaa.

M-cult otti käyttöön uuden tavan kääntää opaskirjoja suomeksi. Maailmalla avoimen lähdekoodien ohjelmien oppaiden kääntämisessä käytetty vapaaehtoismenetelmä rantautui nyt myös Suomeen. Tarkoitus oli kasata yhteen joukko asiasta kiinnostuneita ihmisiä, jotka sulkeutuivat tietyksi aikaa johonkin paikkaan, jossa käännöstyö tehtiin jakamalla kullekin oma osansa käännettävästä tekstistä. Ryhmä ei saanut työstä palkkaa, mutta ruokailu järjestettiin "talon" puolesta ja nimet tulivat näkyviin käännökseen.

Miten hyviä käytäntöjä on levitetty tai aiottu levittää

Hyviä käytäntöjä ei ole ollut ensisijaisesti tarkoitus levittää eteenpäin vaan parantaa niillä projektin laatua ja kehittää toimintaa. Vuonna 2011 projektipäällikkö sai kuitenkin "myytyä" wikin käyttöidean Sykselle (Suomen ympäristökasvatuksen seura) toimiston ja hallituksen käyttöön. Wikin

10. Toiminnan jatkuvuus

Mitä pysyvää on saatu aikaan ja kuka vastaa uudesta tai pysyvästä toiminnasta projektin päättymisen jälkeen

Mitä voidaan siirtää tai saattaa muiden toimijoiden, esim. pk-yritysten, oppilaitosten tai viranomaisten käyttöön

Suunnitelmat tulosten hyödyntämiseksi, onko jo hyödynnetty

Kaikki fyysiset tuotokset ovat pysyviä ja jäävät verkkoon kaikkien käyttöön, kuten Noodi ja FLOSS manualsin suomenkielinen sivusto. Näiden ylläpidosta vastaavat Metropolia ja HKT (Noodi) ja m-cult (FLOSS manuals). Noodia tuskin olennaisesti kehitetään eteenpäin projektin jälkeen, mutta sivuston ylläpito ja toimivuus varmistetaan. Noodia tullaan käyttämään jatkossakin sekä Metropoliassa opetustarkoitukseen että HKT:ssa yleisötyössä. Monipuolisuutensa vuoksi Noodi soveltuu myös muuhun kuin kirjoitustarkoitukseen, esim. pelkän oppimateriaalin hyödyntäminen. FLOSS manuals -sivuston kehitys jää m-cultin vastuulle. Opaskirjasto päivittyy jatkossa sekä m-cultin että muiden asiasta innostuneiden ihmisten toimesta. Työpajoista tulee osa m-cultin ja yhteistyökumppaneiden normaalia toimintaa (osana mm. Stadi.TV-yhteisömediakoulutusta) ja niitä myös kehitetään eteenpäin kysyntäpohjaisesti. Tärkeää tulosten kestävyyden kannalta on myös m-cultin oman toimintakulttuurin muutos open source -pohjaiseksi. Molemmat sivustot (FLOSS ja Noodi) ovat täysin avoimesti ja ilmaiseksi kenen tahansa kiinnostuneen hyödynnettävissä.

Digitarinamenetelmä jää henkiin koulutettujen kouluttajien kautta: nämä voivat joko opettaa menetelmää muille ja/tai käyttää sitä itse työssään. Jotkut tahot ovat jo omaksuneet digitarinoiden teon osaksi omaa ammatillista toimintaansa, osalla sopivan käyttötarkoituksen löytäminen saattaa kestää kauemmin. Myös itse digitarinatyöpaja oli toimiva kahden päivän kokonaisuus, joka kehittyi projektin aikana palautetietoa hyödyntäen. Näin ollen osaprojektista vastannut projektipäällikkö voi jatkossakin tarjota työpajoja halukkaille tilaajille. Kyselyitä tästä on jo ollut.

Projektin tuloksia hyödynnettiin koko projektin ajan, sitä mukaa kun uutta käyttökelpoista materiaalia syntyi. Sekä digitarinamenetelmästä että Noodista valmistuivat myös opinnäytetyöt, jotka ovat projektin sivuilta luettavissa.