Sateinen toukokuu lauantai aamu. Kello soi 8:15, torkkua tunnin verran.. Sovittiin tyttöjen kanssa tapaamisen aulassa klo 9:15 aamupalaa varten. Todella iso kiitos hotellille kyllä aamupalasta tulee. Kaikkea mitä aamupalalta voi vaatia löytyi, paitsi siis kaikki rasvainen pekoni yms. Mutta kukapa niitä kaipaisi. Aamupalan ja heräilyn jälkeen päätettiin hieman tarkkailla mitä tehtäisiin tänään, joten kolme MacBook Prota vierekkäin, yksi väsää wikiä, yksi kirjoittaa matkaraporttia ja yksi suunnittelee päivää meille. Söpön näköistähän tämä on, kunnes alkaa kuulumaa V-päät kun ei wiki vain yksinkertaisesti ole kiva tapa luoda oikeastaan yhtään mitään. Voisimme kyllä testata vaikka Storyfy:tä tässä jossain vaiheessa koko raportoinnin suhteen, olisi paljon nopeampaa ja helpompaa.
Lähdimme sitten liikkeelle kohti länttä kohti Schönebergiä mistä löytyy Bauhaus --museo, mikä ei sinänsä itseäni kiinnosta niin paljon, mutta pakkohan se tässä seurassa on vähän joustaa. Jännän näköinen talo, kuutio kuution perään, toisin sanoen ihan hirveää omaan makuuni. Museo maksoi 4€ opiskelijakortin haltijalle ja 7€ niille joilla ei sellaisia etuuksia ole tai on vain tyhmä eikä vieläkään kolmantena opiskelu vuotena ole ostanu sellaista. Sieltä löytyi vaikka ja mitä kivaa, kuten värioppia, arkitehtuuria ja muotoilua. Tosi hienoja loppu peleissä, olin yllättynyt siitä kattavasta valikoimasta, vaikkakin oli pieni museo ja tuolit oli mitä kummallisimpia.
Nyt sitten pääsimme lähtemään sinne minne minä halusin, eli Tiergarteniin. Ennen sitä kuitenkin päädyimme kävelemään eri lähetystöjen pihoilla kuten Cuban lähetystö, missä oli aika julman näköisiä vartijoita. Vieressä oli Pohjoismaiden lähetystö, eli Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Miraa hieman yllyttäessä saatiin neiti hyppäämään aidan toiselle puolen (ei hätää, aita oli ehkä 20 senttiä korkea.) Viereisessä pihassa kuitenkin Cuban vartijat olivat hieman hämmentyneitä ja vihaisia asiasta, mutta tännehän tulevat aiheuttamaan sotaa. Mutta näin Mira sankarina kävi pari sekuntia Saksasta Suomessa.
Tiergarten, aivan upea ja massiivinen luonnon puisto. Linnut lauleskeli, ihmiset hölkkäilivät ja Tanja villiintyi sorsista, kaikilla omat tavat. Sit taas vähän kuvaamista, saatanan turistit. Eipä siitä Tiergartenista nyt hirveästi voi sanoa, kun ei me kuitenkaan sinne ihan sisälle menty vaan hieman kierreltiin siinä reunassa kunnes päädyimme jonnekkin ihme kirppareille mistä löytyi vaikka ja mitä vanhaa tavaraa. Kuten 40-luvun kameroita jne. 
Nyt sitten kirjoitetaan osio mistä tytöt nyt välttämättä haluavat että tulee tekstiä. Karhut, se upea Berliinin vaakunassa ja lipussa oleva massiivinen peto. Mutta tällä kertaa nyt puhutaan näistä taideteoksista mitkä ovat kiertäneet ympäri maailmaa, mm. Helsingin rautatien torilla. Ensimmäinen tälläinen löytyi eilen perjantaina Berlin Domen ja Fernseeturm:in välissä, se oli French Bear. Tänään ensimmäinen löytyi ennen Bauhausia Queer Bear aivan täysin homo-eroottisen liikkeen vierestä, tässä taas tulee neitien ihana turistinen käytös ja kuvia täytyy ottaa. Sitten löytyi punainen karhu täysin Hotel Berlin-Berlin:in edestä pitäen yllä mainoskylttiä kyseiseen hotelliin. Bauhaus-museon jälkeen matakalta bongasimme seuraavan karhun, joka oli Malesian väreissä ja tunnuksin varustettu.
Kurfürstendamista Urban outfitters kaupan vierestä löytyikin Miss Piggyn näköinen karhu veitikka ja ihan vierestä kultainen ateenalais tyylinen gladiaattori hevosratsastajan, mutta hevosten sijaan siinä oli neljä karhua. Näiden päälle täytyi tietenkin lähteä kiipeämään.. En osaa tähän muuta sanoa. Videokuvaa on ja todisteet pysyvät minun hallussani. Buddy Bearien metsästys jatkuu huomenna sunnuntaina!
Buddy Bears
Bongasimme tosiaan matkalla Bauhaussiin Queer Bearin, jonka tajusin olevan samoja karhuja, joita nähtiin myös Senaatintorilla vuonna 2010 United Buddy Bears -teoksen maailmankiertueella. Kyseinen teos käsittää siis karhuja, joita on maalannut joukko jokaisesta YK:n jäsenmaasta. Karhut on maalattu kuvaamaan juuri kyseistä jäsenmaata. Teoksen on tarkoitus levittää ympärilleen elämäniloa ja suvaitsevaisuutta sekä muistuttaa kansainvälisestä yhteysymmärryksestä. Kampanjaan liittyy vahvasti myös hyväntekeväisyys ja teoksen avulla ollaan onnistuttu keräämään 1,8 miljoonaa euroa Unicefille ja paikallisille lastensuojelujärjestöille.
Tällä hetkellä karhut ovat levittäytyneet ympäri Berliiniä ja muistuttavat täten tärkeästä aiheesta.
Lähteet:Iltalehti
, Insure And Away, Wikipedia ja Buddy-baer.com
Kirjoittanut: Tanja 
Kirppiksen jälkee lähdettiin metsästämään ruokailemiseen soveliasta ravintolaa. Tälläkin kertaa löytyi Italialainen kiva rafla missä itse henkilökuntakin puhui heidän natiivia kieltään. Oikein kiva pieni paikka Halenseessa, tosi hyviä pitsoja ja halpaa taas vaihteeksi. Sitten ku oltiin syöty ja Tanja oli päässyt omaan pieneen taivaaseensa puhuttuaan italiaa päädyimme jälkkärille Hard Rock Café:hen ihan viereiselle kadulle. Ihme ja kumma siellä sitten oli neiti suomesta ottamassa meidät sisään ja ihmetystä se taas lisäsi kun alkoi yht’äkkiä suomea höpöttämään meille. No mutta se kahvilakin nyt sitten nähtiin kahvin kera, joten ulos sieltä ja tytöt päätyi sitten juoksemaan vaatekaupoissa, minä taas halusin vain istua ja rauhoittua hetken mutta ei se vaan niin helppoa ole näiden kahden kanssa. Livahdin sitten kuitenki pari kertaa ulos ja kadotin tytöt enkä halunnu nähdä niitä ny pieneen hetkeen, eikai se ny niin paha ole, vai onko? Mielummin istun tupakilla vesi sateessa kuin kävelen ympyrää vaatekaupoissa.. 
En sano että olisi asia harmittanut, ei todellakaan. Ennen vaatekauppoja kävimme kuitenkin Berliiniläisessä lelukaupassa mikä oli aivan järkyttävä kokemus. Eihän se mikään lelukauppa nimittäin ollut vaan aikuisille tarkoitettu 24/7 pyörivä joulukoriste kauppa. Liika on liikaa, muuta en osaa sanoa. Onhan se kiva että on kaiken näköistä mutta ihan oikeesti, joskus on vain pakkoa karata maan alle piiloon tällaisia ihmisiä. Pelottavaa.
Shoppailujen päätteeksi pääsimme vihdoin takaisin hotelille ja päädyimme sitten ottamaan pienen tauon jälleen koneiden kera. Siitä sitten lähdimme miettimään illan suunnitelmia. Päätettiin tehdä nyt niin että käytäis illasta syömässä jonka jälkeen parille, eli ihan normaaliin saksalaiseen tapaan koitetaan yhdeksän kymmenen yhdentoista aikoihin mennä aloittelemaan, toisin kuin Suomessa illallinen syödään joskus seitsemän aikaan viimeistään. Ruokahaluthan taas vaihteeksi heräsi ja metsästys alkoi jälleen! Tällä kertaa lähdimme itää kohti ja sieltä sitten jotain kivaa paikkaa haettiin. Yllättäen ensimäinen ravintola mikä tuli vastaan oli kivan näköinen vietnamilainen rafla. Hetki siinä mietittiin että etsisimmekö parempaa vai tyydytäänkö siihen ekaan. “Tyydyimme” lopulta siihen ja sisälle päästyämme huomattiin että se paikka on ihan täynnä, mut hetki odotettii ja päästiin istumaan. Alku drinksut normaaliin tapaan siihen otettii ja sitten pitemmän kaavan kautta, hirveä määrä sushia tilattiin pöytään. Aivan upeaa ruokaa, juomat oli kans tosi hyviä. Ei vaan osaa sanoin aina kuvata kaikkea, joten taas on valo- ja videokuvia todisteina. Pieni hiprakkahan siinä alkoi nousta ja ruokahalu sen kuin vain kasvoi, joten ei muuta kuin kunnon isot ateriat pöytään ja vähän lisää juotavaa. Sit piti vähän leikkiä ruuallaki, mut noh ei siitä sen enempää, löytyy kai video jossain vaiheessa siitäkin. 
Miran saksalainen kaveri olisi myös liittymässä seuraamme, mikä on aina kiva uusia ihmisiä nähdä ja etenkin paikallisia. Tavattiin Lisa jossain todella syvällä idässä, tai ainakin se minusta tuntui todella syvää Itä-Berliiniä. Ehkä taas on vaan nuo kummastuttavat graffitit jotka aiheuttaa sen kuvan minulle. Lisa vei meidät jonnekkin tosi hämärään mestaan juomaan muutamia. Se oli jokin yläkerta missä oli omia pieniä huoneita mihin sitten istahdimme alas ja taas kummastelin sitä että sisällä sai polttaa tupakkia, mut se nyt vain on tottumus kysymys, onhan se kuitenkin normaalia ollut kotimaallakin. Ei siellä kauaa jaksanut olla tunkkaisen ilman takia, joten seuraavaan paikkaan kiitos ja heihei. Siitä matkan päästä löytyi sitten minulle erittäin kiva vanhahko istuskelu mesta missä otettiin sitten kuplivaa ihan vain kunniottaaksemme tätä kaunista kaupunkia, mutta siinäpä se oikeastaan olikin, tämä päivä ja ilta. Hotellia kohti ja sunnuntaita odotellessa.
Kirjoittanut Henri Koponen