Aamu alkoi ihanaisella aamiaisella, jonka jälkeen Mira lähti kirppareille paikallisen kaverinsa kanssa. Itse menin hetkeksi vielä nukkumaan, koska edellisyön valvominen painoi päälle. Lähdettiin sitten jossain vaiheessa turistiksi turistien joukkoon Henrin kanssa. Oli varsinainen tulikoe, kun matkustimme U-bahnilla ilman Berliinikonkaria Miraa! Kävimme Alexanderplatzilla syömässä brödwurstia ja päätimme kiertää "pakollisia" turistikohteita kuten Brandenburgin portin. Sulauduttiin hienosti muiden turistien joukkoon kameroinemme! Etsittiin holokaustin muistomerkkiä, mutta olimme vähän typeriä emmekä vaan löytäneet, vaikka olimme Miran mukaan ihan siinä vieressä. Sen sijaan törmäsimme kaatuneiden sotilaiden muistomerkkiin ja valtiopäivätaloon, jonka koko herättää kysymyksiä rakentajan ego-ongelmista. Onneksi tässä on päiviä vielä jäljellä jolloin päästään sekin katsomaan. Päivä oli aika chilli verrattuna edellisiin, joten saatte katsoa enemmän kuvamateriaalia meiltä ja Mira kertoo omasta kirpparikokemuksestaan myöhemmin!
Tällä hetkellä istumme hotellin loungessa ja mietimme jaksaisimmeko tänään tehdä jotain kehittävää hotellilla koomaamisen sijaan. Jalat ainakin huutaa hoosiannaa kaiken kävelyn jälkeen!
********
Nyt mäkin (Matti) olen päässyt Berliiniin saakka ja ihan kivuttoman nopeasti. Tegelistä oli mahdollisuus valita suorempi reitti tai ei-sitten-ihan-suora-reitti. Valitsin jälkimmäisen, sillä siihen kuuluu saapuminen kaupunkiin Alexsanderplatzin kautta ja siellä ensimmäinen roastbratwursti. Itse asiassa olen saapunut tos nopeasti myös mutkan kautta majapaikkaani. Aikaa bussuilla, syöminen ja U-bahnalla kului ainoastaan alle tunti. Nyt olen majoittunut Park Plazaan, joka sijaitsee Wallstrassella (Wallstreetillä). Huoneen henkeä sävyttää matto, joka imitoi taalan seteliä.
Huomisaamuna (maananai) mulla on ensin trefiit täällä opiskelevan Lindan kanssa. Hänen on tarkoitus aloittaa meillä ensi syksynä, joten niistä asioista aamutuimaan.
********
Minulla, Miralla, oli oikein mukava sunnuntai, vaikka kengänpohjia tuli jälleen kulutettua oikein kunnolla. Tapasin siis sunnuntaina itävaltalaisen Stefanien, joka oli vaihto-oppilaana Metropoliassa keväällä 2010. Nyt Stafanie asuu Berliinissä unelmaharjoittelupaikan takia. Me sovimme tapaavamme klo 12 kirpputorilla nimeltä Nowkoelln. Se on Berliinin mittakaavassa pieni kirpputori, joka järjestetään joka kolmas sunnuntai (muistaakseni). Päätin lähteä hotellilta ajoissa, jotta ehtisin vähän haahuilla yksin Berliinin kaduilla ennen kirppistä. Olen nimittäin tottunut matkustamaan yksin, joten vaikka oli todella kivaa tutkia Berliiniä Tanjan ja Henrin kanssa, kaipasin tähän väliin hieman omaa aikaa.
Jäin u-bahnista schlesiches tor -pysäkillä, koska muistin nähneeni junan ikkunasta siellä hienoja seinämaaluaksia. Toden totta heti ensimmäisen kulman takaa paljastui huikea koko talonpäädyn peittävä kuva. Pysähdyin ottamaan siitä kuvia ja hetken päästä eräs hippiherra lähestyi minua koiransa kanssa ja kysyi (saksaksi) olisinko kiinnostunut tietämään, mistä kaikkialta seinämaalauksia löytyy alueelta. Vastasin kyllä ja hän antoi minulle kartan, jossa näkyi taideteosten paikat! Kiitin kovasti ja toivotimme toisillemme hyvät päivän jatkot. Olen aiemmin matkustaessa tottunut siihen, että mitään ei saa ilmaiseksi ja olin yllättynyt, kun tämä herra ei pyytäny mitään korvausta kartasta ja totesi vain hymyn kera, että ota hienoja kuvia. Todiste siitä, että berliiniläiset ovat aidosti mukavia ja auttavaisia! Lähdin sitten kartan kanssa kiertelemään katuja ja unohdin seurata aikaa, minkä takia huomasin yhtäkkiä, että minullahan on jo kiire kirppikselle.
Saavuin kirppikselle hieman myöhässä ja pienen etsimisen jälkeen löysin Stefanien. Oli todella mukavaa nähdä häntä pitkästä aikaa ja juttu alkoi luistaa hyvin, kun pienestä alkukankeudesta selvittiin. Itsekirpputori oli juuri sopivan kokoinen ja hyvin suosittu väkimäärästä päätellen. Mukaamme tarttui pöllökellokaulakoru ja Stefanien ystävä Alex. Neukoellnin jälkeen suuntasimme Mauerparkin kirppikselle, sillä Stefanie etsi DDR -aikaista kokoontaitettavaa pyörää.
Mauerpark olikin sitten valtava! Se on vähän niin kuin ostari, mutta se muodostuu sadoista(?) myyntikojuista, joiden väleistä löytyy myös ruokakioskeja ja ulkoilmabaareja ja -ravintoloita. Oikea kirppishiiren (kuten minä) unelma siis. Vietimme Mauerparkissa tovin ja sen jälkeen istuimme vielä toisen tovin kirppiksen ulkopuolella puistossa jutellen niitä näitä ja nauttien yleisestä tunnelmasta. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa vielä kolmannelle kirppikselle, Boxhagener Platzille. Päätimme kuitenkin ensin käydä kahvilla ja siinä vierähtikin sen verran kauan taas jutelessa ja tiramisua syödessä, että kun saavuimme kirpputorille useimmat myyjät olivat jo purkamassa kojujaan. Kello oli siis tällöin noin kuusi iltapäivällä, joten Berliinissä on hiukan eri kirppiskulttuuri kuin Helsingissä. Helsingissä kirppikset loppuvat viimeistään kahdelta ja paras aika käydä siellä on vähän ennen puoltapäivää. Berliinissä taas kaikki myyjät eivät ole vielä edes paikalla puoliltapäivin ja myynti jatkuu ilta kuuteen tai seitsemään. Syynä tähän luultavasti se, että Berliinissä tunnetusti lauantain bileet jatkuvat usein sunnuntaiaamuun...
Boxhagener Platzin jälkeen jäimme Stefanien ja Alexin kanssa vielä hetkeksi katsomaan saippuakuplataiteilijoita, jotak viihdyttivät lapsia luomalla keppejen väliin viritettyjen narujen avulla VALTAVIA saippuakuplia. Tämän jälkeen palasin hotellille ja loppuilta sujui rauhallisissa merkeissä. Käväisimme syömässä meksikolaisessa ravintolassa, jonka ruoka-annoksissa ei juustossa säästelty.
| There are no images attached to this page. |