Perjantai 4. toukokuuta
Perjantai aamu valkeni Helsingissä ja odotin innolla lähtöäni saksan maalle. Lähtö oli 13:10, mutta en vain jaksanut odottaa kotona, joten lähdin jo 10 aikaan kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Sattumalta Tanja olikin jo paikalla ja ehdimme hyvin siinä istahtaa alas hetkeksi odottamaan Miraa. Ei mennyt kauaa kun Mirakin pääsi paikalle ja lähdimme turvatarkastuksiin ja sen sellaisiin yleisiin sekoiluihin ennen lentoa. Kahvittelun, saksaan viemisien ja vessataukojen jälkeen vihdoin pääsimme lentokoneeseen istumaan. Matka kesti tunti 45 minuuttia, joten siinähän hyvin kerkesi ottaa yhdet viinit rauhoittaakseen mielen tilaa lentoturmia varten, mitä ei kuitenkaan onneksi sattunut.
Tegelin lentoasemalle pääsimme erittäin turvallisesti ja kiltisti, mitään ongelmia ei sattunut olemaan. Stuertitkin antoivat vielä kivan pienen punaisen suklaa sydämen kaikille matkustajille, mutta minä kömpelönä tottakai tiputin sen heti ensimmäisen haukkauksen jälkeen maahan särkien kokonaan sydämeni, mikä on tietenkin ensimäinen kerta ikinä kun itse onnistuin särkemään oman sydämen. Miran ja minun matkalaukut tulivat erittäin nopeasti ja olimme jo niin valmiita lähtemään, mutta Tanjan oma pikku matkalaukku oli jotenkin vain sattunut katoamaan, yllättäen.. Hetken ihmettelyjen ja Tanjan hermostumisen jälkeen toiset suomalaiset sattuivat sanomaan että kannattaa katsoa viereiseltä linjalta, mikä oli tarkoitettu Thaimaasta saapuvien laukuille. Siellähän se pienen pieni söpö beige laukku odotti omistajaansa yksinäisenä. Helpotus oli suunnaton Tanjan naamalla.
Kenttä oli ihan hirveä läävä, pahempi kuin Oulun lentoasema, mikä vaatii jo aika paljon onnistuakseen. Bussia etsittiin tovi ja kun löysimme tajuttiin sen olevan aivan tupaten täynä, hirveät jonot. Joten taksi sai kelvata näille hippi tytöille, minähän menen sillä millä pääsen paikasta A paikkaan B, makso mitä makso.. Mikä kylläkin oli naurettavan halpaa verrattuna suomalaisiin takseihin, 21€ puolen tunnin ajomatkasta. Saksalainen autoilukulttuuri on muutenkin ihan sairasta! Joka kolmas auto on ihan rutussa, ei ajovaloja päällä, autoilijat eivät välitä kaistoista ollenkaan, taksijonoista ei ollenkaan välitetä vaan otetaan se mikä tulee ensimmäisenä ja hypitään kaikkien ohitse.. Aivan hullua toimintaa, jotenkin on vain tottunut siihen kuriin ja lain kuuliaisuuteen (Suomessa taksijonossa sais turpaan tuollaisesta toiminnasta.)
Hotelli alkoi jo häämöttää, mutta taksikuski ei vain uskonut osoitetta minkä annoin hänelle. Onneksi kuitenkin hetken ihmettelyjen jälkeen pääsimme perille missä vihdoin ja viimein kuskikin avasi suunsa ja kysyin olemmeko norjalaisia, ehkä iltaisin ja öisin saatamme olla, mutta ei tällä kertaa. Huoneet olivat vähän hassusti, Tanja ja Mira on toisella puolella hotellia toisessa kerroksessa ja minä viidennessä vastakkaisella puolella heistä. Huone on kyllä ihan kiva pieni parin sängyn kokoinen ja näkymät ovat S-bahnille päin.
Kamat sinne nopeasti ja liikenteeseen vain! 7-päivän matkakortin etsiminen ja säätäminen vei kyllä omat voimat, Tanja vähän taas sekoili töidensä kanssa ja kännykän vois neidiltä jo heittää järveen vaikka. 27€ makso kortti, mikä on kyllä paljon halvempaa kuin ostaa 2€ per matka, kortilla kuitenkin saa matkustaa niin paljon kuin haluaa. Onhan se vähän vissiin tyyriimpi kuin Helsingissä, mutta joo.. En tiedä, väliäkös tuolla. Ei kone ottanut vain millään mun MasterCardia vaan halus Maestron, kuka idiootti enää käyttää Maestroa? Oikeasti.. What? Tuntuu niin oudolta. No mutta onneksi Tanjalla oli käteistä satasen verran, joten hän sai nyt maksaa meidän kolmen liput ja maksettais takasin heti kun löytyy mistä nostaa. Eihän siinä mennyt kauaa kun alas portaat ja siin sattu olemaankin nosto automaatti mikä kelpuutti kaikki kortit.
Ensimmäinen kohde U-bahnilla oli sitten Friedrichstraße. Siitä lähettiin etsimään sitten jotain kivaa ruokapaikkaa. Pikku kävelymatkan päässä löytyi kivan näköinen ravintola, missä oli yli 150 erilaista drinkkiä kappale hintaan 4,50€, mikä näyttää olevan täällä erittäin normaalia, etenkin happyhour aikoihin mikä on siis iltaisin. Siinä päätettiin ottaa alku drinkit tyttöjen kanssa Berliinin kunniaksi. Miten siinä sitten kävikin että Tanjan CocoLoco ja Miran mansikkamargaritat olivat äijämäisempiä kuin minun söpö naisellinen Taiquiri, hyväähän se oli ja potkua löytyi, mutta neitimäinen ja sain kyllä kuulla koko illan näistä valinnoistani. Kuten sitten ruuaksi otin todella hyvän kuuloista kanaa mozzarellan, tomaatin ja basilikan kanssa, mutta Tanjahan sitten veti hänen sanojen mukaan tulisimman pastan ikinä. Miran pasta ei kyllä ollut huonon näköinen myöskään. Oma ateria oli kyllä sen verran mauton että oli pakko varastaa hieman jalapenoja viereisestä ateriasta. Ruuan jälkeen otettiin vielä yhdet drinksut ja koitin olla nyt se mies porukasta joten otin drinkin nimeltään Boss, mut paskat kyllä se Tanja nyt vei kruunun tältä eka päivältä sillä hänen drinkkinsä oli sen verran tujua kamaa että kovimpiakin miehiä heikottais. Onneks mä jouduin kuitenkin juomaan sen lopulta ja jouduin luopumaan omasta boss-drinkistä, kyllä se vehje jalko väleis viel jotain merkkaa kuitenkin, kai..
Ruokailun jälkeen onkin sitten kiva lähteä liikkeelle jalkaisin vähän valo- ja videokuvailemaan. Paljon hienoja vanhoja taloja kyllä löytyi ja lopulta saatiin Miran Berliinin tuntemuksista selvää ja onnistuimme sitten löytämään todella upeita museo taloja. Minkä edustalla tosin poliisit jo kerkesivät mulkaista minua vihaisen näköisesti kun videokameralla kuvailin, totta kai piti vähän kiusata ja kuvata heitäkin sitten. Siinä kyllä olis tullut parit isommat harppaukset minulta kohta, sillä enhän minä nyt halua lähteä heille selvittelemään mitä, kuka, miksi, missä, milloin ja niin edelleen. En ole kuitenkaan terroristi joten antakaa minun vain olla tyhmä turisti Norjasta vaikka.
Lähistöltä löydettiin kauniita vanhoja oisko 1700-luvun aikaisia massiivisia taloja jotka oli muutettu museoiksi ja vierestä löytyi myös todella upea kirkko nimeltään Berlin Dome. Edustalla tosi hieno iso puisto, siinähän tytöt sitten halus totta kai olla tyhmiä turisteja ja kuvia piti paljon ottaa. Video kamera mulla kuvas kaiken hauskan juttelun ja tapahtuman jälleen. Domen ja puiston vierestä löytyi myös aivan hirveän näköinen iso kuutio, jotain uutta modernia bullshit designia mikä ei todellakaan sopinut maastoonsa millään tavoin..
Ilta jatkui kävelemällä kaikkialla ja ihailemalla kaiken näköistä pientä ja suurta, ihmisiä sekä taloja ja puistoja. Hotellille saavuttiin uudestaan ja pidettiin ihan pieni breikki ennen jatkamista. Infosta päätettiin kysäistä mistä löytyis lähin kauppa viinan hakemiselle ja he neuvoivat sitten jonnekkin todella kauas, sillä myöhemmin illalla löydettiin lähempääkin parempi ja isompi kauppa. Noh, lopulta kuitenki löydettiin se. Ennen sitä kuitenkin törmäsimme Mikkelin Lukiosta tulleisiin opiskelijoihin jotka olivat tulleet samaiseen hotelliin kuin me saksan-ryhmän tutustumis retkelle. Kiusasin vähän poikia että toisinko alkoholia heille, mutta tytöt siitä vähän suutahti kunnes sanoin että jos pojat olisivat halunneet oikeasti alkoholia niin ei heidän tarvi kuin kävellä kauppaan ja ostaa se parin euron maksava bisse, ikärajahan täällä tosiaan on vain 16 vuotta.
Viiniä, kaljaa, spritzereitä ja jotain omena-likööriä ostettiin, aivan naurettavan halpaa verrattuna jälleen virkavallan ylijuoksemaan Suomeen. Viinipullo Suomessa on noin 7-15€ ja täällä Berliinissä 1-4€ .. Samaa tavaraa, samoissa pulloissa. Hassua mun mielestä. Tulihan siinä sitten todettua että se johtuu todellakin vain siitä että suomalaisilla on Itä-Eurooppalaista verta geeneissään joten eihän halpaa alkoholia kannata meille tarjota. Tulimme sitten takaisin hotellille istumaan terassille ja laitettiin 3 MacBook Prota vierekkäin asenteella ”meillä ei ole rahaa, olemme nuoria köyhiä opiskelijoita.” Siinä sitä sitten istuttiin ja itkettiin ku ei ollut viinipullon korkin avaajaa.
Kun saatiin jotain typerää kirjoiteltua siinä niin päätimme lähteä sitten metsästämään jotain istuskelu baaria. Infotiskin porukka oli jälleen erittäin ystävällisiä ja ehoittivat tosi hyvän alueen tästä hotellin lähettyviltä minne sitten päädyimmekin. Vieläkään en karistanut neitimäistä iltaani vaan 3 Piña Coladaa tuli pöytään ensimmäisessä baarissa mihin päädyimme. Ihan kiva paikka muuten mutta sisällä sai polttaa, äkkiä kurkusta alas ja menoksi, vaikka olimmekin lopulta ulkona istumassa kun oli niin kiva ilma. Tämän jälkeen päädyimmekin kivaan itämaiseen ravintolaan missä jälleen tuli drinksui juotua.
Siinäpä se päivä ja ilta melkein olikin ensimäiseltä Berliini-päivältä. Mutta ennen nukkumaan menoa oli pakko kuitenkin pistäytyä pitkään puhutun döner-kebabin kautta. Hirveä jonohan siinä oli, näimme sen jo aikaisemmin, mutta nyt oli niin paha hiukominen joten todellakin jonotettiin. Todella hyvää oli, vaikkakin kanaa se tais olla eikä mitään oikeaa lihaa. Myöhemmin saimme tietää sen olevan aika suosittu paikka, nimittäin sillä on omat sivut ja mainokset ja kaikki mahdolliset. Suosittelen! Mustafa’s Gemüse Kebab, käy ihmeessä hakemassa pari euroa maksavan todella täyttävän döner-leipäsen.
Tää maa elää vain drinkeillä ja dönereillä! Höpöttelyä, juomista, hyvää ruokaa, kulttuuria, historiaa ja tämä kaikki kivassa seuraa, mitä muuta voisi haluta ensimmäiseltä illalta Berliinissä?
Lauantai 5. toukokuuta
Sateinen toukokuu lauantai aamu. Kello soi 8:15, torkkua tunnin verran.. Sovittiin tyttöjen kanssa tapaamisen aulassa klo 9:15 aamupalaa varten. Todella iso kiitos hotellille kyllä aamupalasta tulee. Kaikkea mitä aamupalalta voi vaatia löytyi, paitsi siis kaikki rasvainen pekoni yms. Mutta kukapa niitä kaipaisi. Aamupalan ja heräilyn jälkeen päätettiin hieman tarkkailla mitä tehtäisiin tänään, joten kolme MacBook Prota vierekkäin, yksi väsää wikiä, yksi kirjoittaa matkaraporttia ja yksi suunnittelee päivää meille. Söpön näköistähän tämä on, kunnes alkaa kuulumaa V-päät kun ei wiki vain yksinkertaisesti ole kiva tapa luoda oikeastaan yhtään mitään. Voisimme kyllä testata vaikka Storyfy:tä tässä jossain vaiheessa koko raportoinnin suhteen, olisi paljon nopeampaa ja helpompaa.
Lähdimme sitten liikkeelle kohti länttä kohti Schönebergiä mistä löytyy Bauhaus --museo, mikä ei sinänsä itseäni kiinnosta niin paljon, mutta pakkohan se tässä seurassa on vähän joustaa. Jännän näköinen talo, kuutio kuution perään, toisin sanoen ihan hirveää omaan makuuni. Museo maksoi 4€ opiskelijakortin haltijalle ja 7€ niille joilla ei sellaisia etuuksia ole tai on vain tyhmä eikä vieläkään kolmantena opiskelu vuotena ole ostanu sellaista. Sieltä löytyi vaikka ja mitä kivaa, kuten värioppia, arkitehtuuria ja muotoilua. Tosi hienoja loppu peleissä, olin yllättynyt siitä kattavasta valikoimasta, vaikkakin oli pieni museo ja tuolit oli mitä kummallisimpia.
Nyt sitten pääsimme lähtemään sinne minne minä halusin, eli Tiergarteniin. Ennen sitä kuitenkin päädyimme kävelemään eri lähetystöjen pihoilla kuten Cuban lähetystö, missä oli aika julman näköisiä vartijoita. Vieressä oli Pohjoismaiden lähetystö, eli Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Miraa hieman yllyttäessä saatiin neiti hyppäämään aidan toiselle puolen (ei hätää, aita oli ehkä 20 senttiä korkea.) Viereisessä pihassa kuitenkin Cuban vartijat olivat hieman hämmentyneitä ja vihaisia asiasta, mutta tännehän tulevat aiheuttamaan sotaa. Mutta näin Mira sankarina kävi pari sekuntia Saksasta Suomessa.
Tiergarten, aivan upea ja massiivinen luonnon puisto. Linnut lauleskeli, ihmiset hölkkäilivät ja Tanja villiintyi sorsista, kaikilla omat tavat. Sit taas vähän kuvaamista, saatanan turistit. Eipä siitä Tiergartenista nyt hirveästi voi sanoa, kun ei me kuitenkaan sinne ihan sisälle menty vaan hieman kierreltiin siinä reunassa kunnes päädyimme jonnekkin ihme kirppareille mistä löytyi vaikka ja mitä vanhaa tavaraa. Kuten 40-luvun kameroita jne.
Nyt sitten kirjoitetaan osio mistä tytöt nyt välttämättä haluavat että tulee tekstiä. Karhut, se upea Berliinin vaakunassa ja lipussa oleva massiivinen peto. Mutta tällä kertaa nyt puhutaan näistä taideteoksista mitkä ovat kiertäneet ympäri maailmaa, mm. Helsingin rautatien torilla. Ensimmäinen tälläinen löytyi eilen perjantaina Berlin Domen ja Fernseeturm:in välissä, se oli French Bear. Tänään ensimmäinen löytyi ennen Bauhausia Queer Bear aivan täysin homo-eroottisen liikkeen vierestä, tässä taas tulee neitien ihana turistinen käytös ja kuvia täytyy ottaa. Sitten löytyi punainen karhu täysin Hotel Berlin-Berlin:in edestä pitäen yllä mainoskylttiä kyseiseen hotelliin. Bauhaus-museon jälkeen matakalta bongasimme seuraavan karhun, joka oli Malesian väreissä ja tunnuksin varustettu.
Kurfürstendamista Urban outfitters kaupan vierestä löytyikin Miss Piggyn näköinen karhu veitikka ja ihan vierestä kultainen ateenalais tyylinen gladiaattori hevosratsastajan, mutta hevosten sijaan siinä oli neljä karhua. Näiden päälle täytyi tietenkin lähteä kiipeämään.. En osaa tähän muuta sanoa. Videokuvaa on ja todisteet pysyvät minun hallussani. Buddy Bearien metsästys jatkuu huomenna sunnuntaina!
Kirppikse jälkee lähdettiin metsästämään ruokailemiseen soveliasta ravintolaa. Tälläkin kertaa löytyi Italialainen kiva rafla missä itse henkilökuntakin puhui heidän natiivia kieltään. Oikein kiva pieni paikka Halenseessa, tosi hyviä pitsoja ja halpaa taas vaihteeksi. Sitten ku oltiin syöty ja Tanja oli päässyt omaan pieneen taivaaseensa puhuttuaan Italiaa päädyimme jälkkärille Hard Rock Café:hen ihan viereiselle kadulle. Ihme ja kumma siellä sitten oli neiti suomesta ottamassa meidät sisään ja ihmetystä se taas lisäsi kun alkoi yht’äkkiä suomea höpöttämään meille. No mutta se kahvilakin nyt sitten nähtiin kahvin kera, joten ulos sieltä ja tytöt päätyi sitten juoksemaan vaatekaupoissa, minä taas halusin vain istua ja rauhoittua hetken mutta ei se vaan niin helppoa ole näiden kahden kanssa. Livahdin sitten kuitenki pari kertaa ulos ja kadotin tytöt enkä halunnu nähdä niitä ny pieneen hetkeen, eikai se ny niin paha ole, vai onko? Mielummin istun tupakilla vesi sateessa kuin kävelen ympyrää vaatekaupoissa..
En sano että olisi asia harmittanut, ei todellakaan. Ennen vaatekauppoja kävimme kuitenkin Berliiniläisessä lelukaupassa mikä oli aivan järkyttävä kokemus. Eihän se mikään lelukauppa nimittäin ollut vaan aikuisille tarkoitettu 24/7 pyörivä joulukoriste kauppa. Liika on liikaa, muuta en osaa sanoa. Onhan se kiva että on kaiken näköistä mutta ihan oikeesti, joskus on vain pakkoa karata maan alle piiloon tällaisia ihmisiä. Pelottavaa.
Shoppailujen päätteeksi pääsimme vihdoin takaisin hotelille ja päädyimme sitten ottamaan pienen tauon jälleen koneiden kera. Siitä sitten lähdimme miettimään illan suunnitelmia. Päätettiin tehdä nyt niin että käytäis illasta syömässä jonka jälkeen parille, eli ihan normaaliin saksalaiseen tapaan koitetaan yhdeksän kymmenen yhdentoista aikoihin mennä aloittelemaan, toisin kuin Suomessa illallinen syödään joskus seitsemän aikaan viimeistään. Ruokahaluthan taas vaihteeksi heräsi ja metsästys alkoi jälleen! Tällä kertaa lähdimme itää kohti ja sieltä sitten jotain kivaa paikkaa haettiin. Yllättäen ensimäinen ravintola mikä tuli vastaan oli kivan näköinen Vietnamilainen-rafla. Hetki siinä mietittiin että etsisimmekö parempaa vai tyydytäänkö siihen ekaan. “Tyydyimme” lopulta siihen ja sisälle päästyämme huomattiin että se paikka on ihan täynnä, mut hetki odotettii ja päästiin istumaan. Alku drinksut normaaliin tapaan siihen otettii ja sitten pitemmän kaavan kautta, hirveä määrä sushia tilattiin pöytään. Aivan upeaa ruokaa, juomat oli kans tosi hyviä. Ei vaan osaa sanoin aina kuvata kaikkea, joten taas on valo- ja videokuvia todisteina. Pieni hiprakkahan siinä alkoi nousta ja ruokahalu sen kuin vain kasvoi, joten ei muuta kuin kunnon isot ateriat pöytään ja vähän lisää juotavaa. Sit piti vähän leikkiä ruuallaki, mut noh ei siitä sen enempää, löytyy kai video jossain vaiheessa siitäkin.
Miran saksalainen kaveri olisi myös liittymässä seuraamme, mikä on aina kiva uusia ihmisiä nähdä ja etenkin paikallisia. Tavattiin Lisa jossain todella syvällä idässä, tai ainakin se minusta tuntui todella syvää Itä-Berliiniä. Ehkä taas on vaan nuo kummastuttavat graffitit jotka aiheuttaa sen kuvan minulle. Lisa vei meidät jonnekkin tosi hämärään mestaan juomaan muutamia. Se oli jokin yläkerta missä oli omia pieniä huoneita mihin sitten istahdimme alas ja taas kummastelin sitä että sisällä sai polttaa tupakkia, mut se nyt vain on tottumus kysymys, onhan se kuitenkin normaalia ollut kotimaallakin. Ei siellä kauaa jaksanut olla tunkkaisen ilman takia, joten seuraavaan paikkaan kiitos ja heihei. Siitä matkan päästä löytyi sitten minulle erittäin kiva vanhahko istuskelu mesta missä otettiin sitten kuplivaa ihan vain kunniottaaksemme tätä kaunista kaupunkia, mutta siinäpä se oikeastaan olikin, tämä päivä ja ilta. Hotellia kohti ja sunnuntaita odotellessa.
Sunnuntai 6.5. toukokuuta
Yö meni hieman pitkäksi kun saksalaisilla nuorilla on kuulemma tapana mennä baariin ensimmäisen kerran vasta kello 1-2 yöllä ja sit vasta 4 tai 5 aikaan clubeille, hullua toimintaa. Ei ihminen ole yö eläin, jos olisi niin näkisimme pimeässä. Kai sitä nyt yhden päivän jaksaa kahden tunnin sängyssä yrittäen nukkua. Aamiaiselle siis matka, siitä Mira lähti kirpparille jonkun paikallisen tuttavansa kanssa. Minä menin nukkumaan, kunnes Tanja pakoitti minut mukaan keskustaan seikkailemaan jälleen turistin kengissä.
Muutaman päivän U-bahn ja S-bahn leikkimisellä tämä liikkuminen Berliinissä alkaa olemaan jo todella yksinkertaiselta ja helpolta, tuntuu paljon helpommalta kuin esimerkiksi Tukholman metroissa. Alexanderplatzille päästiin helpohkosti pienessä krapulassa ehkä. Kyllä se alkoi siitä sitten kadota kun bongasimme yhden kadulla hengailevan miehen joka möi brötwurstei, sellainenhan oli pakko ostaa. Tanjalle hieman mielenkiintoinen kokemus kun hän ei syö punaista lihaa, mutta pitäähän sitä Berliinissä Berliinin tavoin.
Tämä sunnuntai kyllä meni täysin turistina olemiseen. Käytiin katselemassa muunmuassa Branderburgin porttia, kaatuneiden Neuvostoliiton sotilaiden muistomerkkiä, Tiergartenissa muutamia patsaita ihailtiin ja kierreltiin muutenkin vähän kaiken näköisiä “pakollisia turisti kohteita.” Hauskojakin juttuja tietenkin löytyi nimittäin Tanjan pakotin katutaiteilijan kanssa sotimaan, olihan se kuitenkin Darth Vaderiksi sonnustautunut! Nokkela mies kyllä, sillä muutama kuva maksoi 2€. Worth it!
Eikait siinä nyt ihmeempää, seikkailemista vähän joka suunnassa ja sileen. Päädyimme sitten syömään kreikkalaista ruokaa ihan tähän hotellin viereen. Veti kaikki viimeisetkin voimat ja nyt ollaan istuttu hotellin aulassa noin 4 tuntia tietokoneiden kanssa ja ei vain jaksais enää tehdä mitään. Onneksi on vielä 3 päivää aikaa Berliinin ihmeitä katsastella ja tutkia.