Hyvä verkkoteksti
Hiomista vaativa verkkoteksti
Alkuperäinen teksti
Kun ihmiset eivät anna menneiden olla
Jos niin valitset, voit lyhyesti googlettaen vilkaista, mitä tarkoittaa soluautomaatti, sillä se vähentää järjettömyyden vaikutelmaa, joka voi muodostua tekstin ohessa olevia kuvioita ensi kertaa silmäillessä, mutta älä lue siitä liikaa, sillä ei ole sopivaa pohjustusta seuraavalle asialle. Näiden apukuvioiden tarkoitus on esittää eräs mahdollinen tapahtumien kulku sille, mikä alkaa siitä, että jotain asiaa tuodaan väkisin esiin monessa eri kontekstissa. Normaalistihan ihminen pystyy helposti pitämään erilaiset roolinsa ja kontekstit toisistaan erillään ja vaihtamaan niiden välillä ilman, että ne ”vuotavat” liikaa roolista toiseen ja kontekstista toiseen. Siis, jos hän näin valitsee.
Ainoastaan silloin, jos jokin ulkopuolinen taho (yksi tai useampi) pyrkii systemaattisesti ja hienovaraisesti ajoittaen tuomaan jotain tiettyä samaa tai samankaltaista esiin useissa eri konteksteissa ja useiden roolien käyttämisten yhteydessä, alkavat näiden roolien ja kontekstien rajat sekoittua liiaksi ja aiemmin erityisesti niiden yhteydessä helposti esiin tulevat ajatukset alkavat ilmetä helpommin myös muiden roolien ja kontekstien yhteydessä. Kyse ei ole pelkästään mielenhallinnasta, sillä esim. äänet tunkeutuvat melko helposti läpi kaikkien mielen suojaimien (mitä tosin ehkäistä sopivanlaisen meditointitekniikan käytöllä, mutta ei puhuta siitä tässä nyt). Kyse ei kuitenkaan ole mistään lopullisesta, sillä aivojen mukautuvuus on jatkuvaa; yhteyksiä tulee ja yhteyksiä menee.
Eräänä lähtötilanteena, joka samalla kuvaa tietynlaista asennevammaisuutta, jota Suomessa esiintyy, voisi olla yhteiskuntapalveluna esim. talousrikostuomiotaan sovittavan ihmisen talousrikoksen idean unohtamisen estäminen ja talousrikoksen idean tuominen esiin useissa hänen käyttämissään rooleissa ja asioimissaan konteksteissa. Seuraavassa kymmenessä kohdassa, joista jokaista vastaa ohessa olevat kymmenen kuviota, esitetään eräs mahdollinen tapahtumien kulku, joka esittää sitä, minkälainen myllerrys käy talousrikostaan sovittavan ihmisen mielessä.
1. Ensivaiheessa talousrikoksen tehneellä ovat sinänsä asiat mielessä varsin hyvässä järjestyksessä, talousrikoksen ideankin ollessa varsin pienessä osassa hänen elämäänsä.
2. Talousrikoksen idean saaminen esiintymään muissa konteksteissa ja rooleissa ei ole kovinkaan vaikeaa, mutta se ei riitä siihen, että talousrikoksen idea lähtisi vielä laajentumaan ja valtaamaan alaa mielessä tai päivittäisessä ajattelussa.
3. Kun talousrikoksen ideaa tuodaan jonkinlaisessa systemaattisuudella ja eri variaatioin esiin lisää, se alkaa vallata alaa mielessä ja päivittäisestä ajattelusta, mikä aiheuttaa jonkin verran säröilyä aiemmin selkeinä pysyneisiin rooleihin ja kontekstitajuun.
4. ja 5. Jotta talousrikoksen idea voisi laajeta lisää, on aiempia rooleja ja konteksteja rikottava, saaden ne "sotkeutumaan" toisiinsa, mikä onnistuu esim. siten, että tuodaan niiden väliin jotain niitä yhdistävää, jolloin aivojen tietynlaiset yhteyksien karsintamekanismit karsivat kahdesta laajasta roolista ja/tai kontekstitajusta harvemmin huomioituja asioita, tehden täten tilaa talousrikoksen idealle laajentua (vrt. esim. aivojen rajoituksiin pitää yllä ystäväsuhdetta yli 150 Facebook-ystävään, mistä on uutisoitu aiemmin). Tässä vaiheessa ei tuoda talousrikoksen ideaa itseään niin paljon esille (suvantovaihe).
6. Kun roolien ja kontekstien tajuissa on tapahtunut riittävästi hajoamista, yhdentämistä ja sekoittumista, tuodaan talousrikoksen ideaa esille massiivisemmin.
7. Tietoisen tason puolustusreaktiona yksilö todennäköisesti voi alkaa keskittymään erityisesti jonkin yhden asian kehittämiseen itsessään, joka voi koostua monesta eri asiasta, pitäen täten itsensä ikään kuin järjissään ja itselleen selkeämpänä hahmottaa. Talousrikoksen idea on kuitenkin tässä vaiheessa hyvin helposti esiin tulevaa ja tietynlaisen vallan ottavaa eri roolien ja kontekstien ollessa päällä/läsnä.
8. ja 9. Itsetuntemuksen kehittämisellä kohdehenkilö pystyy aistimaan itsestään mikä häneen mitenkin vaikuttaa ja hänen alkaa hiljalleen olla helpompaa ohjata omaa toimintaansa siten, että talousrikoksen idea ei ota hänestä niin helposti valtaa – mikä siis on täysin muiden ihmisten aiheuttamaa siitä, mahdollisesti jo ennen kuin hän edes ensimmäistä talousrikostaan edes teki.
10. Ajan kanssa ja mahdollisesti muiden ihmisten tuella, hän pystyy jälleen kehittämään itsessään uusia rooleja uusia kontekstien tajua, talousrikoksen ideankin jäädessä joiltain osin jopa sellaiseen asemaan, ettei se vaikutus ole enää pelkästään haitallinen ja negatiivinen. Seuraavissa vaiheissa mahdollisesti kaikki alkuperäisestä talousrikoksen ideasta juontuneet vaikuttimet voivat kaikota tyystin tai muuntua joksikin kelpoisemmaksi.
Korjattu versio
Jos et tiedä, mitä ”soluautomaatti” tarkoittaa, voit halutessasi tarkistaa sen merkityksen Wikipediasta. Se helpottaa tekstin ohessa olevien kuvien ymmärtämistä. Älä kuitenkaan paneudu tekstiin liikaa, sillä tekstit eivät ole sopivaa pohjustusta tulevalle.Kuviot esittävät sitä tapahtumien kulkua, joka alkaa asioiden väkisin esiin tuomisesta monissa eri konteksteissa. Normaalisti ihminen niin valitessaan kykenee pitämään erilaiset roolinsa ja niiden kontekstit erillään toisistaan sekä vaihtamaan näiden roolien välillä ilman, että ne sekoittuvat keskenään.
Eri roolien ja kontekstien rajat alkavat sekoittua, mikäli jokin ulkopuolinen taho (tai useampi) pyrkii systemaattisesti tuomaan esiin näissä rooleissa tai konteksteissa jotakin tiettyä samaa tai samankaltaista seikkaa. Tällöin tiettyjen roolien ja kontekstien yhteydessä helposti esiin tulevat ajatukset alkavat ilmetä helpommin myös muissa rooleissa ja konteksteissa. Sekoittuminen ei kuitenkaan ole lopullista, sillä aivojen mukautuvuus on jatkuvaa.
Tätä tarkastellaan kuvitteellisessa esimerkissä, jossa yhteiskuntapalveluna talousrikostuomiotaan sovittavaa ihmistä pyritään estämään rikoksen idean unohtaminen sekä sen tuominen esiin rikoksentekijän erilaisten roolien ja kontekstien yhteydessä. Seuraavat kymmenen kohtaa esittävät siis mahdollista tapahtuman kulkua siitä, minkälaisten asioiden kanssa talousrikostaan sovittava ihminen painii mielessään.
1. Talousrikoksen tekijä ei pidä talousrikoksensa ideaa (eli talousrikostaan) kovinkaan suurena osana elämäänsä. Yleisesti ottaen kaikki asiat ovat hänen mielessään hyvässä järjestyksessä.
2. Talousrikoksen idea saattaa esiintyä talousrikoksen tekijän elämän eri konteksteissa sekä hänen omaksumiensa roolien alla, mutta se ei vie liikaa aikaa hänen ajatuksiltaan eikä vaivaa häntä.
3. Talousrikos tuodaan esiin tietynasteisella systemaattisuudella esiin yhä enemmän. Talousrikoksen tekijä miettii rikostaan nyt useammin ja se jonkin verran häiritsee hänen ajatteluaan. Se myös tärisyttää talousrikoksen tekijän roolien erillisyyttä ja niiden konteksteja, mutta ei vielä sekoita niitä keskenään. Roolien ja kontekstien rajat ovat edelleen olemassa.
4. ja 5. Kun roolien ja kontekstien välille liitetään joitakin yhdistäviä tekijöitä (tai tekijä), ne saadaan rikkoutumaan ja talousrikoksen idea laajenee lisää. Aivojen karsintamekanismit karvista kahdesta suuresta roolista ja kontekstista sellaisia asioita, joita tekijä huomioi harvemmin, mikä antaa tilaa rikoksen idean laajentumiselle. Talousrikosta itseään ei tässä vaiheessa nosteta esille.
6. Kun riittävää hajoamista ja sekoittumista roolien ja kontekstien tajussa on tapahtunut, talousrikoksen ideaa tuodaan enemmän esille.
Tietoisena puolustusreaktiona rikoksentekijä saattaa alkaa kehittämään itsessään erityisesti jotakin tiettyä puolta. Tämä puoli voi koostua monesta eri asiasta ja se auttaa rikoksentekijää pysymään järjissään. Rikoksen idea on kuitenkin tässä vaiheessa helposti esiin tuleva ja se ottaa tietynlaisen vallan eri rooleissa ja konteksteissa.
8. ja 9. Rikoksentekijän kehittäessä omaa itsetuntemustaan, kykenee hän aistimaan, kuinka erilaiset asiat häneene vaikuttavat. Hänen on myös asteittain helpompaa ohjata omaa toimintaansa niin, ettei talousrikoksen idea ota hänestä niin helposti valtaa.
10. Ajan kuluessa ja muiden ihmisten tuella rikoksentekijä pystyy jälleen kehittämään itsessään uusia rooleja ja konteksteja niin, ettei talousrikoksen idea enää vaikuta häneen pelkästään negatiivisesti. Seuraavissa vaiheissa kaikki alkuperäisestä talousrikoksen ideasta juontuneet vaikuttimet voivat kadota tyystin tai muuntua sellaisiksi, etteivät ne häiritse rikoksentekijän elämää.