IKÄIHMINEN TIETOKONEEN KÄYTTÄJÄNÄ
Nettirohkeus-kurssien sisällön ja opetusmenetelmien kehittäminen
Työ käsittelee Kontupisteen Nettirohkeus -kurssien opetuksen havainnointia ja sen lopputuloksena on uusi kurssirunko opetusta varten.
Työssä käsitellään erityisesti ikäihmisten haasteita tietokoneenkäytön alkeiden opettelussa.
Työn aihe on mielestäni varsin relevantti ja (onnistuneet) tulokset sovellettavissa helposti käytännön elämään.
Taustana on käytetty ikäihmisten (tekijän valitsema eufenismi) tietotekniikan käytöstä ja asenteista tietotekniikkaa ja tietoyhteiskuntaa kohden tehtyjä tutkimuksia. Toisaalta opetukset kohteet ovat tässä tapauksessa vapaaehtoisia, joten ns. markkinointiproblematiikkaa ei jouduta käsittelemään, eikä vapaaehtoisten opetusmenetelmän hiominen suoraan vaikuta mitenkään laajempaan halukkuuteen ottaa käyttöön tietotekniikkaa. Tämä näkökulmallisena erona toiseen usein kysyttävään kysymykseen: mitä tietotekniikka voi tarjota ikäihmisille/miten saamme heidät kiinnostumaan siitä.
Havainnointia omaa kurssirunkoansa varten tekijä on tehnyt olemalla mukana Nettirohkeus-kurssilla, sekä keräämällä kokemuksia kurssin osallistujilta kyselykaavakkein. Tekijä huomauttaa itse päätössanoissaan, että kyselykaavakkeet eivät toimineet aivan toivotulla tavalla johtuen liian laveista kysymyksistä (joista osaa vastaajat eivät ilmeisesti ymmärtäneet). Työn havaintomateriaalina on siis pääasiassa käytetty omia havaintoja itse kurssilla. Tässä kohtaa olisi ehkä ollut hyvä käyttää kahdenkeskisiä haastatteluita tai jälkiseurata miten asiat olemassaolleella kurssilla jäivät opiskelijoiden päähän. Nyt havaitut vaikeudet opetuksessa perustuvat etupäässä työn tekijän omaan havainnointiin ja vaikka ne ovatkin myös omasta mielestäni oikeita havaintoja on tutkimusmetodi silti helposti itseään ohjaileva ja olisi kiinnostavaa kuulla ikäihmisten omalla äänellä mikä on vaikeaa jne.
Työhön on kuulunut myös uudistetun kurssirungon käyttäjätestaus, joka on toteutettu käyttäen yhtä henkilöä. Tekijä tunnustaa jälleen, että yksi henkilö on vähän luokanopetuksessa käytettävän metodin testaamiseen, mutta toisaalta useamman ihmisen tuomat ajalliset komplikaatiot voidaan joltakin osin mekaanisesti laskea. Tekijä on testannut kurssirungon henkilöllä jolla ei ole aiempaa kokemusta tietokoneen käytöstä, eli ns. tuoreella opiskelijalla. Tämä ratkaisu on sinänsä hyvä, mutta mitään erityistä vertailua entisen kurssirungon ja tekijän tekemän tulosten välillä ei suoriteta. Vaikka jälleen voidaankin triviaalisesti todeta, että uudistukset kurssirungossa mitä todennäköisemmin parantavat oppimista, olisi ehkä työn akateemisen arvon kannalta ollut mielenkiintoista mitata uudistetun rungon etuja (oppimisnopeus, mieleen jääminen) verrattuna vanhaan.
Tehdyt havainnot käsittelevät ikäihmisten erityistarpeita ja niiden huomioonottamista opetuksessa. Tekijä perustelee hyvin havaintonsa lainaamalla eri tutkimuksia, joissa on tutkittu ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia havaintokykyyn ja oppimiseen. Motoriikkaan liittyviä haasteita kuten huonon näön ja heikentyneen koordinaation tuomia vaikeuksia käsitellään varsin seikkaperäisesti. Itse jäin kaipaamaan enemmän käsittelyä opetuksesta ajatustasolla - miten selitetään uusia konsepteja kuten Internet opiskelijalle jolta saattaa puuttua vuosikymmeniä teknologian tuntemuksesta ja käyttökokemuksesta? Motoriikan osalta olisi myös voinut ehkä yksilöidä selkeitä harjoituksia tai muita suosituksia opetustilanteen järjestämiseksi.
Työn kautta ikäihmisten opettamisesta saa hieman mekaanisen kuvan ja siinä ei juurikaan käsitellä sitä, miten Nettirohkeus kurssi suhteutuu opiskelijoiden jatkoon tietotekniikan käytön kanssa. Työ sinänsä on helppolukuinen ja etenee loogisen vaivattomasti. Bongasin ainoastaan yhden selkeän kielioppivirheen.