Yksilöidyt ajatuskoeanalyysit elokuvista (ei verrattu toisiinsa.)
Metropolis
Metropoliksen tarina on ideoida tulevaisuutta jossa luokkayhteiskunta olisi kärjistynyt äärimmilleen ja maallisuus ja harvainvalta rehottaisi. Tarina on perinteinen, mutta kerrotaan modernilla tavalla. Yhteiskunta on voimakkaan kahtiajakautunut, normativiinien, fatalistinen ja teknologia edustaa turmeltuneisuutta. Aikakautensa pohjalta teos on varoittava esimerkki.
Elokuvassa on ennakko-oletettu patriarkaalisuus, teknologian vaikeus ja erikoisasiantuntemuksen tai jopa taiteellisuuteen verrattavan nerokkuuden vaatimukset tieteellisyyden sijaan, sekä tietynlainen paikalleenjämähtäneisyys liikkumisvälineiden (yksityisautoilu, autojen teknologia) ja esimerkiksi aseiden suhteen. Valtaosa ennakko-oletuksista ei pidä paikkaansa jos otetaan vertailuhetkeksi nykypäivän. Skenaario ei ole mahdollinen meidän maailmassamme, vaikka ei olekaan loppujen lopuksi aivan niin kaukaakaan haettu.
Skenaario on hieman ristiriitainen siinä, että yläpuolinen maailma on yhtäaikaa yltäkylläinen, että hyvin säännönmukainen ja ahdistava samalla tavalla kuin alapuolinenkin työläismaailma. Kumpikaan ei vaikuta ihanteelliselta ja tavoittelemisen arvoiselta elämältä, lukuunottamatta kenties ilmeisen äärimmäisen harvinaisen eliitin (päähenkilön kaltainen yläluokka) poikkeavia mahdollisuuksia luonnonmukaiseen onneen ja vapauteen. Sen vuoksi on hankala uskoa, että maailma olisi niin tasapainoinen ennen pahaa ja korruptiota edustavan androidin aiheuttamaa sekaannusta ja rappiota.
Ajatuskoe paljastaa etenkin oman aikakautensa pelkoja. Hyvyys on erittäin hyvää, mutta harvinaista, johon vain muutama jalomielinen yksilö kykenee, ja muut ovat joko alistuvaisia olosuhteille tai moraalittomia, tai sekä että. Toisaalta, elokuvan tapahtumat johtavat parempaan yhteisymmärrykseen ja muutokseen, ja paha saa palkkansa. Tarina vihjaa, että kaikki ihmiset sekä voivat että haluavat pohjimmiltaan toimia eettisesti tasa-arvoisten ja kunnioittavien moraalisääntöjen mukaan sekä taistella pahuutta vastaan, mutta toisinaan he tarvitsevat jotakin inspiraation lähteeksi, motivoimaan tekemään oikein.
Blade Runner
Blade Runner etsii vastausta kysymykseen 'mikä määrittelee ihmisen'. Kysymys on pelkästään moraalista ja etiikasta, ja vaikka kyseessä on toimintaelokuva, sillä yritetään ravisuttaa samanlaisuuden ja erilaisuuden määritelmiä.
Ennakko-oletuksina on ainakin että on mahdollista avaruusmatkailla, vaikkei sitä juurikaan näytetä, ja että teknologia mahdollistaa sekä A.I.:n että ihmisenkaltaisten/elävienkaltaisten 'androidien' valmistamisen. Myös lentäviä autoja ja monenlaisia laitteita ja vekottimia on olemassa, mutta tietynlaiset oletukset siitä etteivät (amerikkalaisen) yhteiskunnan perustekijät tule juurikaan muuttumaan ovat selviä.
Skenaario ei ole mahdollinen tämän hetken teknologialla, mutta ehkä periaatteessa mahdollisia yleisesti ottaen fyysisesti. Siinä mielessä skenaario on koherentti, että koska kukaan ei pysty arvailemaan miten itsenäinen A.I. (keinotekoinen äly) voisi toimia. Olisiko sillä tunteita vai ei ja jos, niin miten ne ilmenisivät? Ne voivat myös kehittyä itsestään ja kehittää tunteita vaikka niillä ei niitä alunperin 'ohjelmoida' oleviksi. Siinä mielessä, skenaario ei ole itsensä kanssa olennaisilta olettamuksiltaan ristiriitainen.
Koska koko elokuvan problematiikka on ennen kaikkea moraalinen ja humaani, sen tarkoitus on nimenomaan paljastaa mistä inhimillisyys kumpuaa. Äly, ajatteleminen, tunteminen on olennaisempaa kuin samankaltaisuus tai erilaisuus muiden kanssa jollain aspektilla - ja toisaalta, ihmiset mieluiten karsivat joukostaan kaiken liian erilaisen vaikka se käyttäytyisikin kuin ihminen.
Oma ajatuskokeeni
Täällä: Helin ajatuskoe