Satuinpa joulun tienoilla hankkimaan wii:lle Mega Man 9 nimisen teoksen.
Kyseessä on nykymittapuulla sadistisen vaikea ja turhauttava retrohenkinen peli (eli aika normaalia meininkiä näin entiselle 7-vuotiaalle).
Siitä voi kuitenkin nähtävästi oppia paljonkin, sillä googlaillessani törmäsin tähän artikkeliin:
Opinion: How Mega Man 9 Resembles... Real Life?
Artikkelissa käsitellään aika nokkelasti nykyisten pelien, vanhojen (helvetin vaikeiden) pelien ja tosielämän oppimisen suhdetta.
Löydän välittömästi esimerkiksi yhteneväisyyksiä erilaisten koodaushommien yms. opettelun kanssa, ja sen millaisessa mindsetissä niitä täytyy tehdä.