Tällä otsikolla järjestettiin neljäs kansainvälinen konferenssi digitaalisesta tarinankerronnasta Lillehammerissa 5-7.2.2011.
Paikalla oli alan guruja, joista ehdoton ykkönen on Center for Digital Storytelling -järjestön (http://www.storycenter.org
) perustaja Joe Lambert. Konferenssissa näimme monta vaikuttavaa digitarinaa eri maista, kuulimme monta esimerkkitapausta eri yhteyksistä, joissa digitarinoita on käytetty ja mitä niillä on saatu aikaan. Vaikuttaa siltä, myös Lambertin puheenvuoron mukaan, että digitarinoiden käyttö sosiaalityössä on se osa-alue jota halutaan kehittää vielä pidemmälle. Pip Hardy esittelikin tähän liittyvän Patient Voices -ohjelman (http://www.patientvoices.org.uk), jossa tehtyjä digitarinoita voidaan käyttää kansallisen sosiaali- ja terveysohjelman kehittämiseen.
Konferenssissa todettiin myös, että sana digitaalinen pelottaa joitakin, olisi helpompaa puhua vain tarinankerronnasta, vaikka lopputulos audiovisuaalinen olisikin. Toisaalta tietokoneen käytön suhteen täysin ummikot etelä-Afrikkalaiset naisetkin olivat saaneet omat videonsa tehtyä muutamassa päivässä ja yksi digitarinan tekijä pystyi liikuttamaan vain silmiään. Digitarina-menetelmässä on paljon potentiaalia, se tuli todistettua konferenssissakin. Se, miten paljon siitä potentiaalista saadaan käyttöön, on aina vetäjästä kiinni.