Minulla on sisarusteni kanssa tapana käydä läpi kaikkia hassuja tilanteita, joihin joudumme kun ikääntyminen alkaa vaikuttaa näkökykyyn. Silmälaseja on nostettava otsalle tuon tuostakin ja katsottava millin päästä jotain yksityiskohtaa sen kunnolla nähdäkseen. Mutta kun ne silmälasit sitten nopeasti tarvitsisi nenälleen, niin ne ovatkin kiertyneet sata kertaa hiusten ympäri. Revi siitä sitten! Ja esimerkiksi villivadelmien perkuu hieman hämärtyvässä illassa ei olekaan nykyisin ihan helppo juttu. Jotta näkisi roskat ja vattumadot, pää pitäisi työntää syvälle marjastusämpäriin. Mutta entäpä kun yhtäkkiä alkaakin aivastuttaa...
Silmälaseja olen ajatellut kesällä myös ihan toisesta näkökulmasta 
. Nimittäin mihin ikinä artikkeliin tai kirjaan silmäni työnnänkin, niin löydän aina lausuntoja siitä, miten taide ja kulttuuri ovat yhteiskuntamme tulevaisuudelle elintärkeitä. Esimerkiksi kauppatieteiden tohtori Maria Joutsenvirta kirjoitti kesällä HS:n mielipidesivulla, kuinka monet talouden asiantuntijat ja nobelistit kyseenalaistavat nykyisen kaltaisen talouskasvun järkevyyden. "Innovaatiopolitiikassa tulisi edistää myös tutkimusta, joka ei tähtää kasvuun. Kesäkuun Onnellisuustalous-seminaarissa kauppatieteiden tohtori Timo Järvikoski esitti panostamista kulttuurisiin ja sosiaalisiin innovaatioihin, jotka lisäävät hyvinvointia kasvattamatta taloutta."
On hienoa, että kauppatieteilijät alkavat puhua siitä, minkä me taidealan ihmiset olemme intuitiomme avulla jo aikaa sitten tienneet. Kun kauppatieteilijä nostaa taiteen merkityksen esiin, yhteiskunta jopa saattaa lotkauttaa korvaansa.