Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedusteli keväällä 2010 hallinnonalansa toimijoilta kuinka ne edistävät kestävää kehitystä arjen työympäristössään sekä laajemmin omalla toimintasektorillaan. 75 tahosta vastasi kirjallisesti 45.
Kestävä kehitys ymmärretään yhä valtaosin luonnonympäristön suojeluna ja siitä kumpuavana arjen käytäntöjen toimintana (energiankulutuksen hillitseminen, jätteiden lajittelu, jne.). Kestävän kehityksen monitahoinen yhteiskunnallinen ulottuvuus (ml. sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen puoli) on vieraampaa, kuten myös toimijatahojen oman vastuun sisäistäminen kestävän kehityksen edistäjinä laajasti toimintasektoreillaan. Pisimmällä kestävän kehityksen moniulotteisuuden sisäistyksessä näyttävät olevan korkeakoulut sekä tietyt virastot, laitokset sekä asiantuntijaelimet.
Haasteina nousivat esiin seuraavat: henkilökunnan sitouttaminen, riittävät resurssit, oikeanlaiset ohjausryhmät, perusohjeistuksen tarve, yhteistyö eri toimijoiden välillä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, kestävän kehityksen riittävän laaja-alainen hahmottaminen, nykytoimien kartoitus ja seuranta palvelemaan tulevan suunnittelutyötä, toimiva tiedottamis- ja palautejärjestelmä, kaikille yhteisten indikaattorien luominen ja yhteisen terminologian vahvistaminen. Korkeakoulujen osalta erityinen haaste on saada kestävä kehitys näkymään johdonmukaisesti opetusohjelmissa.
OKM raportti löytyy liitteistä.