Alumni Tuukka Männistö on valmistunut sairaanhoitajaksi (AMK) vuonna 2011. Hän on 80-luvun puolivälissä syntynyt espoolainen, joka on vahvasti työllistettynä HUSin Silmäklinikalla. Minkälainen on hänen tavallinen työpäivänsä ja mikä saa sairaanhoitajan toimimaan yhdistysaktiivina?
"Koskaan ei ole kahta samanlaista työpäivää. Tilanne voi olla rauhallinen aamupäivällä ja hektinen iltapäivällä, tai toiste päin. On ollut myös päiviä, jolloin ei ole ehtinyt oikein hengähtääkään. Hommat kuitenkin sujuvat pääsääntöisesti hymy kasvoilla työkavereiden ansiosta. Kaveria autetaan, jos omilta töiltä ehditään. Ja jos jokin asia on epäselvä tai arveluttaa, niin voi ja pitää kysyä kaverilta neuvoa. Mutta pääsääntöisesti työtehtävät sisältävät sekä potilaan ohjausta kasvotusten ja puhelimitse että työkavereiden ja opiskelijoiden neuvomista. Hyvin paljon aikaa kuluu koneella tietoja etsiessä ja kirjoitellessa.", kertoo alumni Tuukka Männistö. Työhönsä hän päätyi harjoittelujakson kautta.
Tuukka toimii myös Metropolia Alumnit ry:n hallituksen puheenjohtajana sekä toimii TEHYn ammattiosasto 161:ssä. Lisäksi hän mentoroi mahdollisuuksien mukaan ystäviään, jotka ovat myös yhdistys- tai järjestötoiminnassa mukana. Yhdistystoimintaan on vetänyt mukaan mahdollisuus päästä kehittämään toimintaa ja vaikuttamaan asioihin. ”Vapaa-aika menee, mutta mielenkiintoista on”, hän toteaa haastattelijan epäillessä ajan riittävyyttä.
Metropolia Alumnit ry:n roolin hallituksen puheenjohtaja näkee tärkeänä. Yhdistyksen kautta voi vaikuttaa toiminnan kehittämiseen ja tiiviimmälle yhteistyölle oppilaitoksen kanssa. Yhdistys tavoittelee kaikkien alojen alumneja mukaan toimintaan ja voi kouluttaa jäseniään esimerkiksi kulttuurisissa asioissa. Tuukka ei muista, että hänen oma koulutusohjelmansa olisi järjestänyt alumnitoimintaa. ”Olisi positiivinen yllätys, jos tulisi joskus jokin virallinen kutsu”, hän yllyttää. Sen sijaan opiskeluaikaisten kavereiden epäviralliset tapaamiset järjestyvät oman aktiivisuuden ansiosta sopivan säännöllisesti.
Jatkokoulutussuunnitelmia Tuukalle on jo ehtinyt muodostua. Ylemmän AMK-tutkinnon suorittaminen kiinnostaa. Mahdollisuus oman tiedon syventämiseen ja erikoistuminen tiettyyn erityisalaan ovat motivaatiotekijöitä jatkokoulutukseen hakeutumiselle. Täydennyskoulutusta puolestaan tarjoaa työnantaja.
Omista opiskeluajoistaan Tuukalle on jäänyt mieleen muutamia kehittämiskohteita - edelleen tulisi päästä opettajavetoisesta, luokkamuotoisesta ja pakollisesta istumisesta kohti opetustapaa, jossa opiskelija otettaisiin mukaan paremmin oppimisprosessiin. AMK-koulutus on tarjonnut hyvät pohjatiedot. Tuukan mielestä tutkintoon valmistuva on ehtinyt saada valmiudet lääke- ja kulttuurisen kohtaamisen osaamiseen. Kuitenkin siirryttäessä erikoissairaanhoidon tehtäviin, asiat vain on opeteltava käytännön tekemisellä. Esimerkiksi sairaalan työskentelykulttuuri vaatii kokemuksen kautta oppimista. Palautteen antamisen ja saamisen osaamiseen voisi Tuukan mielestä valmistella opiskelijoita nykyistä paremmin jo tutkintoa suoritettaessa. Kommunikaatiotaitojen merkitys sairaanhoitajan työssä on valtava. Jokainen potilaskohtaaminen on ainutlaatuinen tilanne, joka vaatii sairaanhoitajalta harkittua kommunikaatiota.
Yhdistystoiminnassa menestymisen puolestaan takaavat sitoutuneet yhdistystoimijat, jotka ovat valmiita hoitamaan hommat sovitulla tavalla. Sitoutuminen vapaaehtoiseen tekemiseen ja oman vapaa-ajan uhraaminen yhteisten asioiden edistämiseen on Tuukalle mielekästä. Muun vapaa-aikansa hän käyttää säännöllisen epäsäännölliseen urheiluun, kaverien ja sukulaisten tapaamiseen, moottoripyöräilyyn sekä muihin harrasteisiin, joissa voi kohdata uusia ihmisiä.