Blog from April, 2011

Tässä blogipostauksessa on poimintoja ITK-konferenssista perjantailta 8.4.2011.

Sosiaalisen median koulutus- ja tukipalveluiden vakiinnuttaminen osaksi tukipalveluyksikön toimintaa

Virtukampus-hanke on itäsuomalaisten oppilaitosten yhteishanke, jota koordinoi Itä-Suomen yliopiston opinto- ja opetuspalvelut. Hankkeessa on kehitetty sosiaalisen median koulutus- ja tukipalvelumalli. Koulutukset sisältävät lyhyitä, tietoiskutyyppisiä 1 - 4 tunnin taitokursseja ja 3 - 10 op:n pitkiä koulutuksia. Kouluttajien pitää tuntea laaja-alaisesti sosiaalisen median mahdollisuudet ja periaatteet pedagogisesta ja diadaktisesta näkökulmasta, mutta ei tarvitse osata käyttää palveluita kovin hyvin. On tärkeää tietää, miten sosiaalinen media valitaan ja otetaan käyttöön tarkoituksenmukaisesti oppimisprosessin suunnitteluvaiheessa.

Sosiaalisen median pedagogisen tuen malli

Tukipalvelumalli on asiakaslähtöinen. Tukipyyntö -> Vuoropuhelu, jossa muodostetaan yhteinen käsitys tuen kohteesta -> Suunnitelma laaditaan yhdessä -> Lopuksi seuraa koulutus, käyttöönotto ja raportointi. Lähtökohtaisesti sosiaalinen media luo uusia palveluja, joiden kirjo lisääntyy koko ajan. Tästä seuraa, että asiakas voi joskus tai usein olla paras asiantuntija, jota kannattaa kuunnella kun valitaan uusia, tuettavia palveluja. Tärkeää on myös muodostaa yhteinen kieli ja yhteinen ymmärrys siitä, mitä palvelulla halutaan saada aikaan.

Mitä pedagogisen tukipalveluhenkilöstön pitää osata?

• käyttää ja kokeilee mielellään sosiaalisen median palveluja
• tuntee sosiaalisen median käyttöönoton perusperiaatteet
• tuntee sosiaalisen median hyödyt ja riskit, organisaation linjaukset ja suositukset ja avaa näitä seikkoja asiakkaille
• tuntee perusasiat tekijänoikeuksista, tietosuojasta, tietoturvasta, autentikoinnista ja varmuuskopioista
• osaa antaa opetushenkilöstölle käytännön apua
• osaa valita ja testata proaktiivisesti maksuttomia palveluja ja esittelee niitä asiakkaille

Tukipalvelu ei voi tietää mitkä ovat milläkin alalla keskeisiä palveluja. Sosiaalisen madian palveluissa merkittävää on myös, että muutoksia ja päivityksiä tulee jatkuvasti eikä tieto muutoksista välttämättä tavoita kaikkia käyttäjiä. Muutokset eivät ole organisaation hallinnassa.

Toiminta askel askeleelta

1. Luodaan linkkilista (luettelo) potentiaalisesti käyttöönotettavista sosiaalisen median palveluista esim. wikiin
2. Avataan linkkilista henkilöstölle kommentoitavaksi ja kootaan kommentit
3. Järjestetään koulutus ja keskustelu palveluista
4. Koulutuksen, keskustelujen ja perehdytyksen jälkeen luodaan suositusluettelo palveluista
5. Asiakas päättää, mitä palveluja luettelosta käyttää
6. Luodaan ohjelmistokohtainen ohjeistus ja yleinen sosiaalisen median ohje, jossa tärkeää on toimia kunkin sosiaalisen median palvelun sääntöjen mukaan
7. Perehdytetään kunkin yksikön henkilöstö
8. Vastuutetaan kunkin ohjelmiston tuki tietylle henkilölle tukipalveluyksikössä.

Sosiaalisen median ohjeistamisessa tärkeintä on painottaa toimintaa kunkin sosiaalisen median luonteen ja sääntöjen mukaisella tavalla. Joissakin palveluissa toimitaan nimellä ja joissakin nimimerkillä, ja myös tyylilajit vaihtelevat eri palveluissa. Blogit ja keskustelupalstat muodostavat omat tekstilajinsa. Ohjelmistoja on myöskin niin paljon, että kaikki tukipalveluhenkilöt eivät enää voi hallita kaikkia ohjelmistoja yhtä hyvin eikä kaikissa yksiköissä ole tarkoituksenmukasita pitää kaikista ohjelmistoista yksikkökohtaista tukipalvelua. Yksiköissä voi edelleen olla joidenkin tärkeimpien ohjelmistojen tuki, joka toimii yhteistyössä tukipalveluyksikön kanssa.

Sosiaalisen median kieli

Helsingin yliopiston Lari Kotilainen pohti ITK-konferenssin päätössessiossa, merkitseekö sosiaalinen medoa suomen kielelle rappiota vai uutta mahdollisuutta. Todettiin, että internetissä käytettävä kieli ei ole huonoa suome, eikä internet pilaa suomen kieltä, vaikka verkossa käytettävä kieli poikkeaakin aiemmin totutusta. Yleensä tekstilaji vaikuttaa kieleen ja lajin sisälläkin on vaihtelua. Verkon kieli on lajikohtaisesti vakiintunutta ja lajit jakautuvat alalajeihin.

Puhutun ja kirjoitetun laaja välimaasto

Blogien ja verkkokeskustelujen kieli sijoittuu tekstilajona puhutun ja kirjoitetun kielen välimaastoon, joka on laaja. Tuoreena tutkimusesimerkkinä oli Noora Hakasen (2009) tutkius muotiblogeista tekstilajeina. Muotiblogien kirjoittajat ovat tyypillisesti nuoria aikuisia. Muotiblogien kielelle on tyypillistä

• puhekielisyys
• ei sisällä selviä murrepiirteitä
• hymiöitä käytetään kirjakielisissäkin blogeissa
• kommentointi sisältää hienoja kieliopillisia rakenteita

IRC-keskustelujen kieli taas on tyypilisesti nuorempien henkilöiden käyttämää kieltä, aiheina on esimerkiksi mopokortin hankintaa ja koulumaailman ongelmia. IRC-keskustelujen kielelle on tyypillistä

• sisältää paljon yleispuhekieltä
• sisältää myös aluemurteita, mutta vähemmän kuin puhutussa kielessä
• mä mitään tee -tyyppiset ilmaisut (aggressiivi)
• murteiden käytön tarkoitus poikkeaa puheesta: huumori, kiusoittelu, toisen puheen kaiuttelu
• suomalaiset aiheet ja stereotyypit

Kielet kohtaavat

Verkossa käytettävälle suomelle on myös tyypilistä englannista lainattujen fraasien ja tilannesanojen käyttö. Lainoja on globaalistuvassa ympäsristössä tullut kieleen englannin lisäksi muistakin kielistä, jopa japanista ja maahanmuuttajakielistä. Esimerkkinä yleisestä fraasista on see you/sii juu/c u. Todennäköistä on, että tulevaisuudessa vieraat kielet arkipäiväistyvät ja lainavaikutukset ovat intensiivisiä.

Murteiden muutos

Aluemurteiden sekoittuminen on nähtävissä oleva ilmiö nyt kun ihmiset ovat muuttanet pois alkuperäisiltä asuinalueiltaan. Murre on entistä enemmän osa identiteettiä ja valinta. Usein sekoitetaan yleiskieltä ja murretta. Ennustus on, että jako prestiisin ("Hesa") ja muiden välillä syvenee. Esimerkiksi Oulun seudulla on nähtävissä nää-sanan ylistyminen osana identiteettiä, merkkinä siitä, että kuulutaan nää-porukkaan.

Puhuttu ja kirjoitettu suomi lähenevät

Tällä hetkellä puhutun ja kirjoitetun kielen ero on suomessa melko suuri. Sosiaalinen media luo uusia kielenkäyttötilanteita, joissa käydään arkipäivän keskustelua kirjallisessa muodossa. Verkkokeskustelu tulisi olla kansalaistaito, mutta kuinka opettaa ja ohjeistaa sellaista, mitä ei itsekään välttämättä kovin hyvin hallitse? Sosiaalisen median vaikutuksena yleispuhekieleen myös julkinen puhe arkikielistyy, tai kirjakieli lähenee puhuttua kieltä. Tähän kuitenkin liittyy arvaamattomia tekijöitä: esimerkiksi katsojapalaute vaikuttaa siihen, miten TV-kanavien puhe määräytyy. Jos liika puhekielisyys ärsyttää katsojia, niin puhe muutetaan takaisin yleiskielen suuntaan. Ennustus on kuitenkin, että kirjakieleen hyväksytään tulevaisuudessa entistä enemmän vaihtelua.

Suomeksi kirjoitetaan kaikkien tekstilajien tekstejä

Verkko luo myös kokonaan uusia kielenkäyttölajeja. Emme voi etukäteen tietää, mitä ne ovat, sillä uusia sosiaalisen median palveluja syntyy koko ajan lisää ja palvelun luone määrää siinä käytettävän kielen. uusissa lajeissa syntyy uusia konventioita, ja kirjoittajat käyttävät hyväkseen kaikki resurssit kielen rikastamiseen. Tekstikeskeisyys vaatii kielen elävöittämiseksi eri tapoja kuin aiemmin. Kun ilmaistaan kirjallisessa muodossa arkipäivän asioita, jotka ennen olisi ilmaistu puheella, johon liittyy eleitä ja ilmeitä, mutta nyt tarvitaan muita keinoja. Tästä osin voi johtua murteiden uusi herääminen. Hymiöt eivät sovi joka paikkaan, vaan tarvitaan mukaan myös uusia tyylikeinoja ja vanhojen keinojen kierrätystä.

Sosiaalisen median vaikutus

Lopputulemana oli, että suomen kielen asema verkossa on hyvä ja vahva juuri sosiaalisen median ansiosta. Ilman sosiaalista mediaa suuri osa sisällöistä olisi tuotettu englanniksi ja englannin voittokulku olisi jatkunut. Nyt kun käyttäjät luovat sisältöjä, he eivät tyydy englanniksi tuotettuihin sisältöihin vaan suomenkieliset käyttäjät luovat sisältöjä suomeksi. Käyttäjillä myös on usein herkkä vaisto siihen millaista kieltä kussakin sosiaalisessa mediassa tulee käyttää, joten usein yritykset ohjeistaa sosiaalisen median käyttöä kovin tarkkaan ovat hiukan huvittavia, samaan tapaan kuin joskus ohjeistettiin TV-haastatteluissa haastateltavia lapsia puhumaan yleiskieltä ja opettelemaan tiettyjä sanontoja ulkoa. Nykymaailmassa sellainen ei luo uskottavaa yrityskuvaa. Liiallisen ohjeistamisen sijaan yrityksissä ja johtamisessa tarvitaankin aimo annos avoimuutta ja luottamusta nyt kun käytäväkeskustelut ovat siirtyneet verkkoon.

Tässä blogipostauksessa on lisää poimintoja ITK 2011 -konferenssista.

Tila ja paikka

Tony Manninen Ludocraftilta ja Ilona Laakkonen Jyväskylän yliopistolta jakoivat 3D-ympäristön lisäarvotekijät neljään lohkoon: 1. Avatar, 2. Vapaus, 3. Tieto ja aineisto sekä 4. Tila ja paikka. Tämänkertainen ITK-esitys keskittyi tilaan ja paikkaan.

"Places are spaces which have meaning." (Harrison & Dourish, 1996)

Paikan merkitys voi tulla siitä, mihin tila on tarkoitettu, mutta merkitys tulee usein siitä, mitä ihmiset tekevät tilassa. Aina ei tarvitse olla kyseessä tiettyä tarkoitusta varten alun perin suunniteltu tila, jotta siitä voi tulla paikka. Paikka on usein tila, jossa tapahtuu kohtaamisia.

Mitä lisäarvoa 3D-ympäristö antaa?

Maailma on 3-ulotteinen, mutta tietokoneen näyttö on 2-ulotteinen, desktop. Olemme viimeisten n. 10-20 vuoden aikana tottuneet työskentelemään 2-ulotteisessa ympäristössä. 3-ulotteinen ympäristö jäsentää oikeat toiminnot oikeaan paikkaan, oikeaan kontekstiin. Tästä seuraa ympäristön situationaalisuus. Reaalimaailmaan verrattuna simulaatioympäristön käyttö antaa lisäarvoa siten, että suoritus on tallennettavssa ja siihen voi palata myöhemmin.

Paikkaan liitetään merkityksiä, paikka herättää tunteita ja paikka jää mieleen. Tällä on yhteys oppimisprosessiin ja oppimistuloksiin. 3D-ympäristön käyttö tukee leikkisyyttä ja rikkomista ja tuo oppimiseen uusia kokemusperäisiä oivalluksia.

Polkuja ja kohtaamisia

Tilallinen polku ohjaa ja jäsentää ympäristöä. Polku kulkee tilasta tilaan ja paikasta paikkaan, 3d-ympärsitöissä sukelletaan maailmasta toiseen sen sijaan, että vain surffattaisi sivulta toiselle 2-ulotteisella tietokonenäytöllä. Reaalimailman luentosali on yleinen tila, joka jättää useimmat kylmäksi ja on vain harvoin todellinen, kohtaamisia sisältävä paikka.

Satunnaiset käytäväkohtaamiset ovat luontaisia kohtaamisia. Oppilaitoksissa voi olla myös suunniteltuja paikkoja, joissa on kohtaamisia, esimerkiksi Megoroita. Myös virtuaalimaailmoissa voi olla suunniteltuja paikkoja erilaisia kohtaamisia varten, ja niissä pätevät samat säännöt kuin fyysisten tilojen suunnittelussakin. (Living Learning)

Toimintoja ohjaavat muistot ja illuusiot. Etäisyydet, paikat ja asennot viestivät tunteista ja suhteista kuten reaalimaailmassakin. 3D-ympäristössä syntyy jaettu kokemus ja yhteinen tilan tunne. Yhteisessä kontekstissa tietoa voi esittää eri tavoilla (Diorama) ja tiedoista rakentuu maisema. Näkökulmien rikkaus auttaa näkemään myös maalausten nurjan puolen ja asioiden kääntöpuolen.

Virtuaalinen patikkaretki länsimaisen kirjallisuushistorian halki

Vantaalaisessa Sotungin etälukiossa on opiskelijoita ympäri maailmaa. Äidinkielenopettaja Heidi Heikkilä oli käyttänyt Second Lifea alustana, jolla on mahdolista tarjota lähiopetusta etäopetuksena. Tehtäviä oli tehty paitsi itsenäisesti, myös yhdessä ryhmän ja opettajan kanssa. 3D-ympäristö antoi elävän vaihtoehdon oppikirjasta pänttäämiselle ja tarjos kokemuksellista oppimista. Opintopolun suunnittelussa kannattaa luoda kutienkin lyhyet pisteet ja pitää mielessä metsästysmeininki, sillä 3D-maailmassa korostuu entistä enemmän verkkomaailmosta tuttu ilmiö keskittymisajan lyhentymiseen. 3D-maailmassa keskittymisaika on erittäin lyhyt: paikoillaan ei olla kauaa ja eteenpäin pitää päästä.

Aarteenetsintää, jossa aarteena on tieto

Sotungin äikänluokka on viidakkomainen saari, joka kannustaa lähtemään tutkimusmatkalle. Suunnittelussa korostuivat luovuus, huumori ja seikkailu. Oppiminen on aarteenetsintää, jossa aarteena on tieto.

Sotungi saaren ympäri kulkee punatiilinen kirjallisuushistorian polku, jossa on 8 tietopistettä kronologisesti järjestettyinä: antiikin Kreikka, keskiaika, renessanssi, valistus, romantiikka, realismi, modernismi ja postmodernismi. Tietopisteet on rakennettu kuvaamaan kyseistä aikakautta. Esimerkiksi antiikin Kreikan kirjallisuutta opiskellaan amfiteatterissa, keskiakaa tavernassa, valistusta Robinson Crusoen saarella, modernismia majakassa ja postmodernismia hobbitin kolossa.

Taulu, omena ja postilaatikko

Opiskelija voi tulla saarelle yksin tai yhdessä opettajan tai ryhmän kanssa. Tehtäviä voi tehdä myös omaa tahtiaan. Kullakin rastilla on taulu, omena ja postilaatikko. Taululta saa omaan kansioon tietopaketin kikkaamalla. Kansio siirtyy Second Lifen henkilökohtaiseen kansiovalikkoon. Omena on opettajan omena, joka antaa klikkaamalla muistilapun (notecard). Muistilapulla on kysymys, johon kirjoitetaan vastaus. Vastauksen kirjoittamisessa käytetään apuna tietopaketin aineistoja. Valmis musitilappu palautetaan potilaatikoon, joka lähettää sen opettajalle.

Olympos-vuori on uusi paikka, joka on syntynyt historian ja äidinkielen opettajien yhteistyönä. Yhteiset paikat antavat mahdollisuuden integroida eri aineiden opetusta ja poistavat näin oppiainerajoja ja antavat tilaisuuden suunnitella laajempia, kokonaisvaltaisempia oppimiskokonaisuuksia.

Kirjallisuutta:

AVO-hanke: SL-opas

Sarah Robins: Second Life for dummies

ITK-konferenssi järjestettiin 7. - 8.4.2011 Hämeenlinnan Aulangolla 22. kerran.

Minä ja ministeri

Tilaisuuden avasi opetusministeri Henna Virkkunen, joka kiinnitti puheessaan huomiota Suomen heikentyneeseen asemaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Ertyisesti ministeriä huolestuttivat suuret erot tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä eri oppilaitosten välillä sekä myös oppilaitosten sisällä eri yksiköitten ja opettajien välillä. Huomiota olisi kiinnitettävä nyt nimenomaan heikoimpien aseman parantamiseen. Avajaistilaisuudessa esiintyi myös ITK-konferenssin oma bändi Digiveikot. Tämänvuotinen konferenssibiisi oli Minä ja ministeri, jonka kertosäkeessä nostettiin peukut ylos ja käännettiin peukut alas. Minä ja ministeri ei vielä tätä kirjoitettaessa ole Youtubessa, mutta jos et tiedä mikä on Digiveikot tai haluat fiilistellä vanhoja muistoja, tutustu Digiveikkojen vuoden 2007 konferenssibiisiin Epäsosiaalinen media.

 PLE-ympäristöistä lupailtiin vihdoinkin jotain hyvää sekä tutustuttiin viereskelyyn ja parastamiseen.

PeLE

PLE (Personal Learning Environment) eli henkilökohtainen oppimisympäristö oli konferenssissa esillä useilla eri foorumeilla. Savonian PeLE- projektissa oli lähestytty aihetta opiskelijan työkalu näkökulmasta ja kiinnitetty huomiota erityisesti reflektion haasteeseen. Ongelmia oli lähdetty ratkaisemaan kysymysten kautta siten, että opettaja asettaa kysymykset, joihin opiskelija hakee vastaukset ja opettaja tarkistaa tiedon validiuden. PLE-ympäristön kanssa käytettiin Open open blogia, eli opettajan pitämää avointa oppimisympäristöä, johon oli koottu kurssiaikataulu, materiaalit ja muu tärkeä tieto samaan paikkaan. Tässä melko perinteisiin konventioihin perustuvassa ja tekstikeskeisessä toiminnassa oli huomattu eroja opiskelijoiden taidoissa tuottaa ja luoda tekstiä. Opiskelijat olivat kuitenkin olleet tyytyväisiä ja onnellisia siitä, että he olivat projektin myötä saaneet omat www-sivut nettiin.

BTW

BTW  - eli blogit, tubet ja wikit, oli e-norssin Koulu 3.0 -projekti, jonka lähtökohtana oli havainto siitä, että opettajien digitaidot ovat hajanaisia ja Suomi on menettänyt kansainvälisen veturin kuskin paikan. Norssilaiset haikailivat ministeriön lupailemien 397 miljoonan euron perään, mutta totesivat, että tärkeintä oli kuitenkin asenne eikä raha. Ensimmäinen askel parempaan on myöntää tosiasiat kuin AA-kerhossa. Kouluille ja opettajakoulutukseen tarvitaan lisää osaamispääomaa, missä täydennyskoulutus on tärkeässä asemassa. Haasteen asettaa opetajakunnan ikäntyminen joissakin oppilaitoksissa. Lisää hankkeesta löytyy Koulu 3.0 -hankkeen sivuilta.

Noviisi ja mestari

KPAMK:n ja HAMK:n eMentorointi perustui vertaistuen merkittävään voimaan sekä haivintoon, että tarvitaan kevyitä ja nopeita toimintamalleja, jotka eivät vie liikaa aikaa mutta jotka tukevat opettaja työtä. Tavoitteena oli kehittää kevy ja tehokas tukimalli, jossa opettaja on toisessa hetkessä oppijan roolissa ja toisessa asiantuntijana. mentoroinnin eri muotoja voivat olla vertaismentorointi, asiantuntijamentorointi, yksilömentorointi tai ryhmämentorointi. Välineinä mentoroinneissa käytettiin Moodlea ja Adoe Connectia. Haasteeksi projektissa koettiin opettajien kehittämisprojekteihin osallistumisen tuoman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen oppilaitoksissa. Todettiin myös jakamisen vaikeus ja opettajan yksinäisen profession perinne. Parhaita kokemuksia oli noviisiopettaja - mestariopettaja -työskentelystä.

Viereskely ja parastamínen

Espoon Koulumestarin koulun Innovatiivinen koulu -hanke jakaantui viiteen osa-alueeseen: opettajuus, oppiminen, johtajuus, yhteistyö ja yhteistyökumppanit. opettajuuden ja oppimisen osalta merkittävää oli osaamisen syventäminen, yhteistoiminnallisuus, yhteisopettajuus ja sen jatkokehittelynä syntynty "tiimiopettajuus". Projektissa oli kehitetty kaksi hauskaa käsitettä: vieressä oppimista kuvaava käsite viereskely sekä toiselta lainatun hyvän käytänteen paremmaksi kehittämistä kuvaava käsite parastaminen. 2010-luvun oppimisen muutosta kuvasivat oppijat asiantuntijoina, opettajat ohjaajina ja tutkivan oppimisen pedagogiikan korostuminen. Lisää hankkeestä voi lukea Koulumestarin koulun Innokas-hankkeen sivuilta.