Alkukevät on hytisty takatalven fiiliksissä. Nyt lämpenee; aurinko paistaa täysillä ja perjantain ajatus on ehkä kaikkialla muualla kuin työnteossa. Aivojen hammasrattaat silti nirskuttavat eteenpäin, ratas kerrallaan.
Öljytty on ainakin VOIMAAn wikiä tällä viikolla: se on entistä virtaviivaisempi ja olemme siitä kovin ylpeitä. Kun annetaan tietty määrä lego-palikoita, niistä voi rakentaa tietyn määrän variaatioita. Siltä se wikinkin muokkaaminen tuntuu. Kun ei voi hienostella upeilla visuaalisilla efekteillä, pelkkä värillisten pallologojen lisääminen etusivulle tuottaa suunnatonta tyydytystä.
Tällä viikolla myös kehityskeskusteltiin. Sen myötä ymmärsin haluavani tehdä T&K-hankkeita, mielelläni kansainvälisiä sellaisia, jos toivoa saa, niin jonain päivänä ehkä projektipäällikkönäkin.
Toivottavasti tulevan vuoden aikana saadaan läpi luontevia jatkumoita T&K-hankkeissa, jottei tästä hommasta heti tarvitsisi luopua. Projektityö sopii minulle erinomaisesti luonteensa vuoksi, ainoa mutta tulee siinä, jos joutuu siirtymään aina projektin tai pätkän päätyttyä täysin uusiin tehtäviin eli opettelemaan aakkoset alusta joka kerta, verkostoitumaan uudelleen joka kerta, ja niin pois päin. Toki se pitää mielen valppaana, mutta siinä on riskinsä, että osaaminen jää monialaiseksi pintaraapaisuksi.
Tänään paistatellaan päivää ja maanantaina uudella energialla liikkeelle. Sitten onkin taas nelipäiväinen vappuviikko... kyllä kevät meitä hellii, mutta miten aika riittää projektin toimintojen suorittamiseen, onkin oma asiansa. Hiukkasen tuntuu olevan jälkijunassa, koko ajan. Tietää kyllä ettei se ole oma vika, vaan rahoituspäätöksen viivästymisestä johtuvaa.
Muistakaa suojata nahkanne, ettei heti käryä.
Aika nimittäin. Pääsiäinen oli virkistävä levon hetki, mutta kun on arkipyhä kahdella viikolla, onko ihme ettei tunne saavansa mitään aikaiseksi. Kohta on jo vappu ja toukokuu on aivan menetetty tapaus. Kesäkuussa ennen juhannusta pitäisi ponnistaa monenlaista kasaan. Lievää kenraaliharjoituksen tunnetta.
Suunnittelen kuukausikirjettä ja pohdin RSS-syötteitä. Mietin, kiinnostaako ketään se, mitä teemme täällä. Eksistentialismikriisiä pukkaa. Jotkin wikin tekniset ominaisuudet ovat vielä selvittämättä itselle.
Pitäisi myöskin oppia parempaa verkkoviestintää: lyhyempiä lauseita. Ytimekkäitä ilmaisuja. Selvää suomea. Ei virastojargonia. Silti olisi kiva sisällyttää lauseisiin sekä subjekti, objekti että teonsana. Ei pidä käyttää hymiöitä eikä huutomerkkejä, tämä on virallinen kanava. Sellaiseksi tämä on joustava kanava, voi kirjoittaa mitä on mielen päällä. Kunhan ei ole mauton eikä syyllisty rikkeisiin, kuten kunnianloukkauksiin tai hätäisesti vetäistyihin johtopäätöksiin, joille ei ole olemassa väitteen todenperäisyyttä tukevaa aineistoa. Täytyy erottaa selkeästi työasiat ja henkilökohtaiset mielipiteet.
(Nyt kirjaan henkilökohtaisen mielipiteeni muutamasta viestinnällisestä asiasta, joihin voisi joskus miettiä jotain kehityskohtia:
1. AMK-imagovertailun tulokset Metropolian web-sivuista ovat osuvat.
Mielestäni päätös, että metropolia.fi on ulkoinen (markkinointi)kanava ja Tuubi toimii intrana, on ollut huono ja toimimaton.
Miksi? Siksi: tietoja syötetään milloin mihinkin. Vaikka web-sivujen päivittämiseen liittyvää typo-koulutusta on annettu, koulutuksen ohjeita ei muisteta aina noudattaa. Sivujen päivittäjistä tai päivityspäivämääristä ei ole aina tietoa. Jos löytää virheellistä informaatiota, kestää kauan etsiä taho, joka voisi virheen korjata. Ulkoinen sivu on jäykkä, koska sen hierarkia on luotu ennen kuin organisaatio on ollut olemassa (eli hierarkia ei välttämättä vastaa käyttäjien tarpeita) eikä uusien tarpeiden mukainen hierarkian muutostoiveiden toteuttaminen tunnu luonnistuvan. Lisäksi metropolia.fi -sivujen päivitysvastuu on annettu lohkoittain eri henkilöille, jotka eivät aina ehdikään aineistoa päivittämään oman toimen ohessa. Siksi sivusto ei tarjoa aina ajantasaista tietoa. Ja jos saa olla oikein kriittinen, en itse henkilökohtaisesti pidä siitä, että eri tahot julkaisevat aineistoja erilaisin kirjoitustyylein ja erilaisin termein. Webin kaksikielisyyden periaate häiritsee - suomenkielisen sisällöntuottajan pitäisi kyetä ilmaisemaan sama englanniksi. En itsekään osaa kääntää kaikkea kirjoittamaani suomesta hyvään englantiin, en ole kielten lehtori. Sivustosta ei tule asiantuntevaa vaikutelmaa, eikä se ole yhtenäinen kokonaisuus.
Tuubi on monipuolinen, mutta mikäli on kiinnostunut useamman kuin yhden työtilan tapahtumista, aika tuppaa mennä tiedon etsimiseen "missä se linkki nyt olikaan" -tyyliin. Tilannetta voisi parantaa Tuubin osalta sen hakutoiminnon kehittäminen.
2. Metropolian wikin käyttö on avointa siten, että ulkopuolisetkin näkevät kaikille avoimet sivut. Mielestäni käytäntö on järjellinen. Mikäli jokin wiki-sivusto sisältää asiaa, jota ei kaikille haluta esitellä, voidaan kyseisen sivun näkyvyys ja muokkausoikeudet rajata. Mielestäni tämäkin on järjellistä. Parasta on, että täysin ulkopuolisetkin voivat käydä kommentoimassa sivustoja -ilman käyttäjätunnuksia.
Metropolian opiskelijoilla ja henkilöstöllä on tunnukset, ja sisään kirjautumalla he ovat oikeutettuja muokkaamaan sivustoja. Pieni kriisin uhka on siinä, miten (nopeasti, helposti) Metropolian ulkopuoliset hanketoimijat saavat käyttäjätunnukset itselleen. Jos wiki on hankkeen työskentelyalusta, ja hanke on kumppanuushanke usean eri toimijan kesken, lie luonnollista, että käyttäjiä tulee Metropolian ulkopuoleltakin, ja he tarvitsevat tunnukset, jolla on oikeudet muokata wiki-työtiloja.
3. Hanketoiminnan kautta saadun kokemuksen mukaan kaikki eivät ole valmiita viestimään avoimessa ympäristössä. Työskentelytapojen muutos vaatii aikaa ja totuttelua. On nurinkurista, että kehitetään avoimia järjestelmiä, joiden avoimuus nähdään uhkana. Jos avoimen verkkoympäristön kehittäjät joutuvat pohtimaan, miten wikin sisältöjä ja muokkausoikeuksia voidaan rajata ja piilotella, ollaan solmussa. Tietoturva on tärkeä asia, toki. Periaatteesta avoimuuden vastustaminen ja läpinäkyvyyden kammo on minun maailmassani outoa. Olen niin naiivi, idealistinen ja nuori, etten tiedä mikä työskentelytapojen muutoksessa voisi aikuista ihmistä pelottaa. Jos on töitä, saa palkkaa, ei ole sota-alueella, ei ole vakavasti sairas, eikä läheinen ole jättämässä tai omainen kuolemassa, eikö kaikki ole loistavasti?)
Ensi viikolla tehdään paljon kaikkea. Myös petcha-kutcha-esitys, jes!
Tein välitsekkausta viimeksi joskus viiden viikon työskentelyn jälkeen. Silloin olimme VOIMAAn kanssa vielä aivan alkutekijöissään. Rahoituspäätöksen saamisen merkitys on ollut suuri paitsi käytännössä, myös henkisesti: nyt tiedämme, että projekti on olemassa. Ihan oikeasti. Enää ei mietitä ja pohdita, vaan käydään toimeen.
Pitkä valmisteluaika ei valunut hukkaan, muun muassa wikin toiminnallisuuksien selvittäminen ja sivustojen rakentaminen nollasta on vienyt oman aikansa ja vaatinutkin sopivaa kypsymistä.
Eniten tällä hetkellä huolestuttaa se, että tuntuu kuin wikissä kävisivät aktiivisesti vain metropolialaiset. Uuden työskentelyalustan omaksuminen ei tietenkään ole yksinkertaista. Jos ei yritä muuttaa työskentelyrutiinejaan, sitä vaikeammaksi kynnyksen ylittäminen voi käydä.
Tämän viikon olen miettinyt oman työni kannalta seuraavia (varmasti koko työskentelyajan toistuvia) teemoja:
- Mitkä ovat kohderyhmämme
- Kuinka kohdentaa viestintä kohderyhmittäin oikein.
- Miten projektiryhmäläiset, ohjausryhmäläiset saadaan wikin ääreen säännöllisesti. Aineisto wikissä paisuu koko ajan (suhteellisen hallitusti toistaiseksi), eikä materiaalin löytäminen välttämättä ole helppoa, jos wikissä käy kerran viikossa. Auttaako viikkokirje mitään?
- Miten tiedottaja voi ennakoida eri työkoreihin liittyviä tulevia tapahtumia, tilaisuuksia, joista pitäisi lähettää kohderyhmille ennakkotietoa.
- Mitkä ovat tiedottajan tehtävät tässä vaiheessa projektia: missä kaikkialla tulee olla mukana fyysisesti (henkisen mukanaolon oletusarvo: kaikesta pitäisi tietää kaikki koko ajan) ja mitkä toimenpiteet jäävät täysin työkorien vastuulle. Miten varmistetaan, että työkorit saavat viestiä itsenäisesti, mutteivät kuitenkaan jätä tiedottamatta tiedottajaa viestintätoimenpiteistään? Eivätkä unohda logoja aineistoista?
- Miten tiedottamista, valtavirtaistamista ja juurruttamista voisi ennakkosuunnitella paremmin. Palautetta huonosta suunnittelusta ei ole tullut, mutta itsellä on koko ajan sellainen tunne, että kokonaisuus on vielä hahmottumatta paria viikkoa pitemmälle, eivätkä toimenpiteet ole jalkautuneet käytännön tasolle. Ehkä web-sivun, rss-syötteiden, esitteen ja kuukausikirjeen julkaisu sekä promomateriaalien teettäminen helpottavat tätä ahdistusta.
- Miten wikissä viestiminen ja tiedonsiirto poikkeaa eri työkorien välillä (yksinkertainen taulukkomalli).
On enää 27 kuukautta ja kaksi viikkoa ja projekti loppuu.
Edellinen viikko meni niin kiihkeissä VOIMAA-hankkeen jalkauttamis/info/kenttäpuuhissa, ettei ehtinyt edes blogia kirjoittaa. Nöyrimmät pahoitteluni tästä.
Tärkeintä antia VOIMAAn etenemisen kannalta olivat tiistain projektipäivän lisäksi torstainen kulttuurialan klusterin jory:ssä vierailu (Matti ja Päivi) sekä perjantainen osallistuminen Hamkemessuille Hämeenlinnassa (Milla ja Riitta). HAMKin OAKK:n tiloissa järjestetty messusessiointi oli järkevintä jalkauttamistoimintaa, mitä olen aikoihin kokenut. Hankkeet, joissa HAMK on mukana, olivat esillä omissa esittelypisteissään. HAMKin henkilöstö kiersi ryhmissä esittelypisteitä, puoli tuntia kerrallaan. Esiteltiin VOIMAA ja keskusteltiin yleisön mukaan heitä kiinnostavista asioista lisää. Esimerkiksi HAMKin tiedottaja ja atk-tukihenkilöt olivat kiinnostuneita confluencesta ja siitä, miten hyvältä wiki näyttääkään meillä. Opetushenkilöstö puolestaan oli kiinnostunut pedagogisen kehittämisen malleista ja syksyllä aloittamassa olevastas kehittämistiimitoiminnasta.
Kehotin wikistä kiinnostuneita tutkimaan Metropolian conflun käyttötapoja ja kopioimaan ideoita soveltuvin osin omaan wikiinsä. Uhkasin varastaa samalla heidän ideansa hankemessuista, sellaista tarvittaisiin Metropoliassakin.
Tänään kokoontuu ohry ensimmäistä kertaa, jännittävää.