Taloustilanne on huono ja tilaukset vähentyneet. Kun pyydän tarjouksia muutamaan promotuotteeseen, saan mystisiä vastauksia. Osa tavarantoimittajista toimii tehokkaasti ja kivasti, vastaavat heti kirjallisesti (koska olen pyytänyt sitä) ja pyytävät tarvittavat lisätiedot.
Sitten on ne vanhanajan kauppamatkustajat. Soitetaan heti perään. Kysytään, mitä muuta Metropolia haluaa tilata. Ei kuunnella, kun kerron edustavani ainoastaan yhden projektin osalta Metropoliaa, enkä luultavasti tilaa enää tämän projektin puitteissa muuta kuin mistä nyt olen tarjouksen pyytänyt. Halutaan tavata, vaikka olen kertonut että minun vaikutusmahdollisuuteni rajautuvat niihin ehkä viiteensataan kappaleeseen tuotetta X, joista olen nyt tarjousta pyytänyt. Ihmettelen, onko yrityksen resursseille hyväksi rampata luonani kaukaisessa toimipisteessäni. Kerrotaan, että on hieno ja upea tuote, joka pitää tulla henkilökohtaisesti esittelemään. Terrierin lailla bisnesvainua hyödyntäen hyvän kaupan perässä. Kirjallinen tarjouskin jätetään, joskin tarjouksen pyytäjän nimi kirjoitetaan väärin eikä tuotekaan ole ihan sama kuin mistä tarjous on pyydetty.
Tässä on suuri sukupolvien välinen kuilu. Ehkä toiset osaavat tehdä kauppaa vain kasvotusten. Minulle heistä tulee helppoheikkimäinen olo. Tuotteen hinta pääsääntöisesti ratkaisee, ei myyjän persoona. Tarjouspyynnöt tehdään yhtäaikaisesti kaikille samoin kriteerein. Rahoittajalle täytyy jäädä perusteltu dokumentaatio siitä, miten tilaukseen on päädytty. Ei kähmintää, ei hyvävelitoimintaa, ei epäselvyyksiä. Avoimuutta, markkinahintojen määräysvaltaa, selvä homma.
Millaistakohan oma osaamiseni on tulevaisuudessa. Toivon hartaasti, että pysyn kehityksessä mukana, enkä jonain päivänä tule leimautuneeksi fossiiliksi työtavoiltani. Toisaalta, saatan olla sitä jo nyt. Riippunee, keneltä kysyy.
Tämä kirjoitus ei ole varsinaisesti työasiaa. Sori.
Heinäkuu on outo. Se tuntuu vain jatkuvan loputtomiin.
Ehkä syynä tavallista pidemmän tuntuiselle kuulle on se, että olen heinäkuun aikana ehtinyt lomailla Hollannissa ja Turun saaristossa sekä tehdä töitäkin jo viikon.
Olen myös ehtinyt siirtää ajatuksiani tulevaan, eli suunnitella aikataulut työnteolle, syksyllä alkaville opinnoille, ensi kevään hääjärjestelyille, ikuisuusprojektilta tuntuvalle kuntoremontille ja muutamalle sivupisnekselle. Hyvin ehtii. Sen kun toteuttaa.
En ole tavannut ystäviä, en ole käynyt terassilla, keikoilla, festareilla tai juhlissa. Sen sijaan olen tavannut ystäviä kasvotusten, yksi kerrallaan. Viihtyisämpää siten kuin massan keskellä.
Rientojen sijaan olen viettänyt tavallista, mutta kesäistä arkea; juhlinut miehen mummon 85-vuotispäiviä, hilpeillyt omia syntymäpäiviä, nauttinut kesäsäästä, kironnut sadetta, pyöräillyt miehen sukujuhliin, kokeillut mustien ruiskaunokkien kasvattamista kasvukauden väärällä puoliskolla, teloittanut lukemattomia punkkeja kissan turkista, lukenut työhön liittyvää kirjallisuutta, vienyt miehen Linnunlauluun kahville ja Töölönlahdelle soutelemaan - ja ostanut pyöräilykypärän.
Minusta on tainnut vahingossa tulla aikuinen.
Takaisin lomilta, oli ihanaa ja rentouttavaa, aivan kuin olisi ollut poissa ikuisuuden. Olin poissa vain kolme viikkoa, niistä vietin kotonani kolme päivää. Yksi niistä meni siivotessa, toinen stadin kesästä nauttien Linnunlaulun kahvilassa ja Töölönlahdella soutuveneilemässä. Kannatti poistua maasta ja kotoaan.
Työpaikalla talon käytävät ovat hiljaiset. Täällä on käyty vahaamassa lattiat. Sain hakemani kulttuurituotannon YAMK-opiskelupaikan. Tulee kiireinen ja työntäyteinen lukuvuosi. Ihanaa!
Pääkopassa muotoutuu viikon työlista:
- tee esitepainotarjouksista vertailutaulukko ja perustelupaperi
- hanki esitemateriaali graafikolta ja toimita painoon
- suunnittele Muxlim + Itella -haastattelua varten kysymykset
- tee kangaskassien painotarjouskierros uusiksi
- mieti elokuun kuukausikirjeen sisällöt
Eipä tässä muuta tällä erää. Hommiin vaan.