Projektitoiminnan ydinasioita on järjestelmällinen raportointi rahoittajalle.
Syksyn ensimmäisessä projektiryhmän kokouksessa tuli meille työkorivastaaville tehtävänanto kirjoittaa väliraporttia varten viisi liuskaa kuluvan vuoden tapahtumista.
Aluksi tuntui, että muisti töksähtelee. Mitä tehtiin tammikuussa, höh, kuka niin vanhoja voi muistaa? Rupesihan se juttu sieltä lopulta jäsentymään, mutta vaivannäköä se vaati.
Apuna saattoi olla oma työblogi, jonka tekstejä lukiessa pulpahteli asioita nopeasti mieleen. Tänne tuli koostettua kevätkauden tapahtumia.
Suosittelen muillekin saman tehtävän edessä oleville tarttumaan toimeen, ennen kuin tuoreemmat tapahtumat valtaavat mielen.
JEEE! VOIMAA-websivu on julkaistu! Muistitikut ja esitteet on saatu! Hanke on näiltä osin valmis!
Sitten nenä kohti uusia seikkailuja...
Ammattikorkeakoulun rytmi on tuttu, lukuvuosiin ja -kausiin jaksottuva. Sillä ei väliä, vaikka organisaatiot muuttuvat, niin kauan kuin akateeminen kalenteri pysyy muuttumattomana.
Jokaisen uuden lukuvuoden alussa vaikuttaa siltä, että henkilöstö, opettajat ja opiskelijat ovat uuden innostuksen vallassa. On hauska nähdä kollegoita kesälomien jälkeen, stressitaso on nollassa, tulee kokoontumisia ja kokouksia, nähdään muitakin kuin oman koulutusohjelman ihmisiä, ja lopulta siirrytään innolla arkisen aherruksen pariin. Kaikki tervehtivät toisiaan ja ovat hyvällä tuulella. Sitoudutaan ja lupaudutaan erilaisiin projekteihin. Toveruuden saattaa aistia. Ponnistellaan koko ammattikorkeakoulun kehittämiseksi, myös yhteisissä urheilutapahtumissa kirkkovenettä soutaen.
Syyslukukauden edetessä tapahtuu jotain mystistä: tervehdykset harvenevat, kiire lisääntyy, stressitaso nousee ja alkusyksyn juhlapuheet unohtuvat. Arkinen aherrus vaatiikin paljon enemmän kuin muistimme syksyn alussa.
Toivoisin nähdä, että toveruus ei katoaisikaan tällä kertaa. Että jaksaisimme ja voisimme uskoa toveruuden olevan muutakin kuin ulkokultaista sanahelinää; aitoa kollegiaalista kiinnostusta siihen, mitä organisaatiossamme tapahtuu, henkilökohtaisen ulkopuolella.
Muistitikku, USB-muisti, tuo mukana kannettava digiaineistokirjastomme. Harvemmin tulee ajateltua fyysistä tikkua, kun tärkeintä on sinne ladatun aineiston tallessa pysyminen.
Olen onnistunut kadottamaan yhden projektimme aineistoa sisältäneen tikun ja ärsyyntyminen omaan huolimattomuuteen luonnollisesti on päällimmäinen tunne: miksi olen näin pölvästi? Aineisto ei ole kadonnut ikuisesti, mutta on inhottavaa joutua pyytämään sitä uudelleen. Turhaa ajanhaaskuuta, niin turhaa.
Helpompaa kai olisi ollut ladata aineisto suoraan verkkopohjaiseen säilöön, jos ei googledocsiin niin ainakin wikisivulle. Mutta kun kyseessä on työversiot erilaisista projektiimme liittyvistä graafisista aineistoista, suoraan wikiin tallettaminen tuntuu turhalta sekin -jos joku sattuisi katsomaan aineistoja ihan mielenkiinnosta, hän saattaisi käsittää väärin jonkin asian, koska aineisto on työvaiheessa, ja kommentoisi ehkä turhaan "tykkään/en tykkää", vaikka juuri tähän aineistoon ei haluttaisikaan ulkopuolisten kommentteja.
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun joudun miettimään wikinkäytön järjellisyyttä aineistojen saatavuuden suhteen.
Nyt olen perehtynyt tarkemmin tikkujen fyysiseen puoleen, tilatessani projektillemme tarpeellisia aineistontallettimia. Prosessi on mitä mielenkiintoisin!
Pienimmät muistit ovat toimittajien kertoman mukaan katoamassa. 512 mt tai 1 gt eivät riitä enää mihinkään. Koska niitä ei enää valmisteta, niiden hinta nousee. Olisihan sekin ollut kiva tietää, mutta ei yksi tiedottaja/tuottajan -tolvana osaa tällaista ajatella.
Lisäksi kaikki toimittajat muistavat varoittaa, että kierrätetyistä osista valmistetut muistitikut ovat huomattavasti halvempia (10-15% edukkaampia). Ja niitä tulisi varoa, koska ne saattavat simahtaa kesken kaiken ja tallennetut tiedostot sitten katoavat. Varotaan, varotaan.
Otetaan tilaukseen aito, alkuperäinen merkkituote. Miten paljon nuo luotettavat, takuumuistit maksavatkaan, OMFG! Yksi tikku kustantaa (omalla logopainatuksella) pyöreästi kuutisen euroa, veroineen. Eipä siinä mitään, mutta näitä täytyy tilata satoja kappaleita, jotta hinta pysyy näinkin "alhaalla". En edes uskalla ajatella, mitä tikku maksaisi per kappale, jos tilaisimme niitä kainosti vaikkapa vain 50 kappaletta. Toisaalta, eihän tuo määrä riittäisi mihinkään kuitenkaan.
Ja sitten se säätö, mitä pienen tikun pintaan mahtuu painattamaan. Ei mahdu pitkät sanat eli ei VIPUVOIMAA EU:sta, ei Metropolia AMK, täytyy laittaa vain EU-lippu ja sana VOIMAA. Saa nähdä, mikä poru näistäkin valinnoista vielä kehkeytyy. Mutta, tikut on nyt vihdoin tilattu, ja ainakin siitä tulee kauniin VOIMAA-vihreä. Ja mitä tietoa se jalokivi tulee sisältämään, on käyttäjien valinta.