Kulttuurialan ihmisiltä on pyydetty Tuubissa näkemystä siitä, mikä on Metropolian kulttuurialan identiteetti ja imago. Taisin vastata siihen melko pitkästi; kritisoin ulkoisesta määrittämisestä lähtevää imagonluomista. Mielestäni imago syntyy oheistuotteena, pitkäjänteisen työn kautta, samalla ei-päälleliimatun oloisesti siten, että tehdään hemmetin hyvää työtä siinä omassa lokerossa jossa perustoiminta (tässä tapauksessa kulttuurialan korkeakoulutus) tapahtuu. Kun toimijat (opiskelijat ja opettajat ja henkilöstö) itse uskovat itseensä ja tekemisensä arvoon, ei voi välttyä kartuttamasta hyvää imagoa. Mielestäni identiteettiä puolestaan määrittävät monet asiat, monimuotoisuus ja sen arvostaminen niistä tärkeimpänä. Odotan mielenkiinnolla kyselyn yhteenvetoa.
Tuubi-kyselyyn vastattuani lukaisin YAMK-opintoihini liittyen kirjallisuutta; Pentti Sydänmaalakan Jatkuva uudistuminen - Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen (2009, Talentum). Tykästyin joihinkin ajatuksiin, toisten jäädessä vähemmälle innostukselle.
Sydänmaalakan tekstissä käsitellään luovuutta ja innovatiivisuutta. Jälkimmäisen kohdalla todetaan seuraavaa:" Innovatiivisuuden kehittäminen ei tapahdu hetkessä. Se vaatii paljon systemaattista työtä ja innovatiivisuutta tukevan kulttuurin, jossa uskalletaan kyseenalaistaa asioita ja tehdä virheitä. Innovatiivisuuden tuhoaminen sen sijaan käy yleensä hyvin nopeasti. Innovatiivisuus tuhotaan esimerkiksi panostamalla jatkuvasti vain tehokkuuteen, odottamalla aina välittömiä tuloksia, asettamalla liian vaatimattomia tavoitteita, tyytymällä tavanomaisuuteen, rankaisemalla virheistä ja johtamalla huonosti. Innovatiivisuus kukoistaa, kun ihmiset voivat toteuttaa itseään." (s. 139) Tästä kiteytyksestä pidin kovasti.
Pidin myös kovasti siitä, että kirjassa tuetaan kyseenalaistamisen jaloa taitoa. Kyseenalaistaminen on ajattelun lempilajejani; onko vanhoissa toimintamalleissa järkeä? Toimivatko ne, kuten parhaimmillaan voisivat? Jos eivät toimi, voisiko niitä muuttaa? Jos niitä voisi muuttaa, mistä muutos lähtisi liikkeelle? Itsestä on helpointa aloittaa, mutta myös muiden ihmisten kanssa yhdessä pohtimalla voi syntyä hedelmällisempiä lopputuloksia. Jokaisen näkemyksestä voi saada uutta potkua, heistäkin, jotka ehkäpä ajattelevat eri tavoin kuin itse.
Tätä voi pohtia yhteydessä niin henkilökohtaiseen kuin työelämään, harrastuksiin kuin yhteiskuntaan.
Aivobarrikadeille, mars. Yksin ja joukoissa.
Asiat etenevät, välillä tulee liian pitkiä päiviä, joiden jälkeen ei ymmärrä, mitä viikonpäivää eletään. Sosiaalisen median työvälineet ovat tulleet tutummaksi, mutta kaukana olen vielä pro-tasosta. Bloggaaminen tuntuu tällä hetkellä turhalta, aikaa vievältä, ei ole uutta sanottavaa. Siispä pidän radiohiljaisuutta taajuuksilla, kunnes on aika jälleen koota hyviä tuloksia yhteen.
Aloitan huomenna kulttuurituotannon YAMK-tutkinnon tavoittelemisen. Opinnäytetyöskentely aloitetaan välittömästi. Alustava työni aihe on pohtia sosiaalisen median käytöstä ESR-hankkeessa. Näkökulmat hahmottuvat muutamien tulevien viikkojen aikana, ja sitten alkaa suurenmoinen materiaalinkeruusavotta.
Arvuuttelen mielessäni, voisiko opinnäytetyöprosessin saada käynnistymään sosiaalisen median sovelluksen kautta? Omat pohdinnat voisin mieluusti altistaa avoimelle keskustelulle. Tulisiko siitä mitään? Jos se ei toimisi tässä tapauksessa, miksei?
Pitäisikö tutkimuksellisen kokonaisuuden pohdinnat tehdä ainoastaan omassa kammiossaan?
Missä menee raja omasta ajattelusta ja kollektiivisen ajattelun hyödyntämisestä omiin nimiin?
Henkilökohtaisia huomioita kahdeksan kuukauden wikinkäytön jälkeen: uusi väline tulee helposti tutuksi pintapuolisesti, mutta sen tärkeät sisäänrakennetut ominaisuudet tuppaavat unohtumaan yhtä helposti. Ilman päivittäistä käyttöä on vaikea hahmottaa, mikä on muuttunut jossakin wikityötilassa. Jos muutos on ollut radikaali, voi tuntea, että tieto on "hukkunut massaan". Miten wiki kohtelee käyttäjäänsä? Onko se käyttäjäystävällinen? Onko se selkeä ja johdonmukainen?
Wiki on käyttäjiensä summa. Jokainen wikisivu on ainutlaatuinen. Wikisivuja ei pidäkään yrittää kahlita määrämuotoiseksi. Se veisi wikiltä persoonallisuuden. Mikä tämä wikin "persoona" sitten on? Se on jälleen käyttäjien ja sivun kehittäjien työskentelyn summa. Pohjimmiltaan kysymys kai on siitä, mihin tarkoitukseen kukin wikisivusto kehitetään.
Yksinkertaistetaan rajusti. Väitän, että joistain wiki-työtiloissa näkee ensisilmäyksellä, että kyseistä sivua kehittävät miehet. Yksiselitteinen hierarkia, selkeää tekstiä, ei rönsyjä. Harmaata, ei turhia kuvia. Linkit pyrkivät ohjaamaan. Toisissa työtiloissa näkee, että kehitystyö on naisten kädenjälkeä. Selittävää tekstiä, värejä, kuviakin, hierarkia on monipuolinen. Linkit pyrkivät auttamaan. Mitään suurempaa viisautta tähän pohdintaan ei sisälly.
On mielenkiintoista tutkailla eri sivujen muotoutumista; usean käyttäjän yhteistyöllä sivut muokkautuvat mukaviksi. Näin wikissä yhdistyvät demokratia ja erilaisten toimintakulttuurien kirjo, unohtamatta innostusta uuden työskentelymuodon loputtomista mahdollisuuksista.