Menin viime viikolla naimisiin. Teimme avioliittopäätöksen harkiten ja aivan vapaasta tahdosta, ilman jälkikasvua tai suunnitelmia perheenlisäyksestä.Moni on jo epäillyt jotain muuta, mutta ei, se on vain rouva Laasosen läski, joka siellä vatsanseudulla pullottaa.
Vihkiminen tapahtui maistraatissa, sukulaiset kahvitettiin puutarhamiljöössä keskellä kaupunkia ja ystävien kanssa juhlittiin baaritunnelmissa aamuyön tunneille. Oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja kaikki onnistui paremmin kuin hyvin. Vierailta sai aidon tuntuista palautetta siitä, että juhlat olivat rennot, "meidän näköiset", kaikilla oli kivaa.
Tavoitteena oli toteuttaa juhla nollabudjetilla, mutta käytännössä se on mahdotonta. Puvut, sormukset, kampaus ja meikki ovat vähimmäisvaatimuksia hieman juhlallisemman tunnelman synnyttämiseksi. Arvokkainta kuitenkin ovat osaavat ihmiset juhlakalujen ympärillä: kaasot, bestmanit, jotka pitävät mahdolliset katastrofit pois hääparin tiedosta juhlapäivänä, ja ne yllätysmomentteihin varautuvat jokapaikanosaajat, jotka pelastavat hädästä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Häät ovat myönteinen ilmiö kansantaloudelle. En ole aikoihin tarvinnut näin paljon majoituspalveluja ja taksikyytejä, tavaran kuljetuspalveluja ja niin edelleen. En kuitenkaan ole ainoa, joka hääjuhlaan panostaa. Kaasot ja bestmanit sekä ystäväseurue sijoittavat jo ennen häitä polttarijuhliin melkoiset summat. Kun on vihdoin juhlan aika, häävieraat ovat myös sijoittaneet vaatetukseen, koruihin, kampauksiin, kuljetuksiin, sekä lahjoihin. Vaikka pyysimme, etteivät ystävät hassaisi rahojaan meidän lahjomiseemme, saimme kaikkea pientä kivaa.
Henkisesti häissä ei olla köyhiä eikä kipeitä. Vaikka se tuntuikin itsestä hivenen ärsyttävältä, isoissa juhlissa ei ehdi seurustella kuin hetken kunkin vieraan kanssa. Mutta eipä hätää, vieraat kyllä hoitavat iloisissa tunnelmissa itse itsensä! Vieraskirja täyttyy viisauksista, juhlajuoma virtaa, ja saattaapa olla, että sinkkuvieraat löytävät toisensa. Onnistuneissa häissä on ilmassa todellista lemmen taikaa! Tunnelmaa ei voi rahalla ostaa, se on saatava syntymään sytyttämällä sisäinen valo kuhunkin vieraaseen.
Niin, että menkää naimisiin ja pitäkää häitä. Se on kivaa.
Olen parhaillaan Sveitsin Genevessä LIFT10 -konferenssissa, jossa käsitellään sosiaalisen median eri ilmenemismuotoja ja vaikutuksia yhteiskuntaan ja organisaatioihin. Aiheita käsitellään yhteisissä sessioissa ja pienryhmissä workshopeissa. Näitä yleisiä seminaarityyppisiä aiheita ovat olleet yksityisyyden uudelleenmäärittely, politiikan ja vallankäytön näkökulmat, sukupolvierot sekä esitellään innostavia tarinoita. Workshopeissa jakaudutaan vielä laajempaan ilmiöiden kirjoon, alkaen yrittäjien ja yritysten käytännön työkaluista, päätyen yliopistojen tutkimustoimintaan, julkishallinnon problematiikkaan ja medioiden yhdistämisiin (tv+internet=love match or marriage of convenience?)
Täällä Euroopan sydämessä ihmisten kanssa verkostoituessa ja tulevaisuuden mahdollisuuksista yhä myönteisesti ajattelevan, kriittisen yleisön joukossa hämmästyttää lukea Metropolian wikistä uutisia, että yhden yksittäisen henkilön blogaukset on blokattu. Koska en ehtinyt perehtyä nyttemmin sensuroituihin säkeisiin, en tiedä, miten pahoja asioita henkilö oli kirjoittanut blogissaan. Olipa kyse siitä tai tästä tarpeesta ja syystä deletoida jo julkaistut tekstit, päästään tässä ennakkotapaukseen Metropolian wikin sisällä.
On muutaman jossittelun paikka:
Onko sensuurin kohteeksi ajautunut henkilö kirjoitellut sopimattomia, törkeyksiä, loukkaavia tekstejä, vai ainoastaan kriittisiä mielipiteitä? Jos huomioidaan, että kyse on korkeakoulun wikiyhteisöstä, jossa esiinnytään omalla nimellä, tuntuu epätodennäköiseltä että kenenkään kirjoittajan itsesensuuri ei jo riittäisi pitämään esimerkiksi loukkaavat vitsit tai ammattietiikan vastaiset kirjoittelut julkaisemattomina. Jos kyse on tästä, on selvää, että sensuroitu kirjoittaja on velvollinen sivistämään itseään siitä, mikä on ja mikä ei ole sopivaa tässä korkeakoulun wikiympäristössä.
Siispä on kysyttävä, onko kirjoitettu jotain, joka on asettanut Metropolian johdon epäedulliseen valoon, asemaan, tai turhan jyrkän kritiikin kohteeksi? Jos kyse on tämänkaltaisesta, seuraava kysymys on, nytkö johto on havahtunut wikin olemassaoloon, vaikutusmahdollisuuksiin ja wikissä tapahtuvaan vallankäyttöön?
Miten johto siihen suhtautuu? Onko johto tähän asti vain seurannut wikin kehittymistä ja keskusteluja, ja nyt on jokin kynnys ylitetty?
Jos tilanne on ollut johdolle uusi, seuraava kysymys on, miten johto on mielestään oikeutettu määrittelemään, mitä organisaation wikissä kirjoitetaan? On luonnollista, että tämä on se kulminaatiopiste, johon ruohonjuuritason wikiaktiivit eivät haluaisi koskaan joutua. Johto havaitsee virheen, johto puuttuu asiaan. Tämän jälkeen wiki ei ole enää vapaaehtoisyhteisö, jossa on vapaa tunnelma, vaan wikistä tulee korporaation viestintäalusta. Hupiretki loppuu kuin seinään.
Miten yksittäinen wikissä toimija suhtautuu tähän viestinnällis-mielipidevaikutukselliseen tilanteeseen? Itselleni ainakin on syntynyt välittömästi huolenaihe, osaako organisaatio ja wikiyhteisö käsitellä asian niin, että ei synny tunnelmaa johdon suorittamasta sensuurista?
Henkilö, joka on saanut tekstiensä poistokäskyn, kertoo avoimesti tapahtuneesta. Valitettavasti itselleni ja muille, jotka ei ole sisältöihin ehtinyt tutustua, jää tilanteesta monta kysymysmerkkiä leijumaan ilmaan. Mitä sensuroitiin, miksi sensuroitiin? Mielestäni olisi hyvä, että tilanne valotettaisiin myös johdon puolelta. Yksipuolinen päätöksenteko jättää erittäin epämiellyttävän tunnelman elämään.
Kyse on kuitenkin laajemmasta asiasta kuin kumpikaan osapuoli, yksittäinen sensuroitu kirjoittaja ja johto, osaavat käsittää. Vaikka johto toimisi millä tavalla tahansa, Metropolian wikin käyttäjät ovat suuri joukko ei-johdon edustajia. Avoimuus ei ole aitoa, jos prosessi ei tule läpinäkyväksi. Jos sensuuri on kohdistunut johonkin laittomaan asiaan, on se ymmärrettävää. Jos kyse on rajatapauksesta, se tulisi altistaa wikikansanäänestykselle: kyseessähän voisi olla tärkeäkin asia, josta keskusteleminen kielletään. Se ei olisi edistyksellinen tilanne.
Ilmapiirin luominen organisaatioon lähtee näistä pienistä päätöksistä. Wikin myötä lumipalloefekti mahdollistuu. Spekulaatioita voidaan esittää, ketä sensuroidaan seuraavaksi, mitä aiheita tulee välttää. Paras tapa toimia tässä yhteydessä olisi tuoda faktat esiin ja lähteä yhdessä johdon ja käyttäjien välillä neuvottelemaan pelisäännöistä, jos niiden olemassaolo nähdään sekä johdon että käyttäjien taholta tarpeelliseksi.
Itse haluaisin nostaa tärkeimmäksi pelisäännöksi kommunikaation avoimuuden ja erilaisuuden hyväksymisen. Samalla kuitenkin myös muistuttaisin verkkokirjoittamisen yllättävistä vaikutuksista ja siitä, että verkkodialogi on haastava laji. Kaikkien organisaatiossa toimivien ei tarvitse olla samaa mieltä keskenään, mutta normaalit eettiset ja moraaliset toimintatavat toki tulisi jokaisen käyttäjän sisäistää. Paljon jää siihen väliin harmaata aluetta, jonka rajanveto tapahtuu tällaisissa yllättävissä tilanteissa.
Harvoin on ollut niin perhosia vatsassa kuin tänä aamuna. Ilmestyi kuin tyhjästä tajuntaan kaksi syytä tuntea pientä, mutta myönteistä jännitystä.
Ensin tajusin, että olen menossa naimisiin ensi viikolla. Oho. Joskus nuorempana halveksin avioliittoa ulkoa päin annettuna instituutiona, mutta onhan se ihmiselle ainakin näin ensimmäisellä kerralla melko merkityksellinen juttu.
Suurempi syy jännityskipristykseen oli kuitenkin se, että tajusin lupautuneeni toimimaan ylihuomenna alkavan kansainvälisen konferenssin yhdessä workshopissa loppuyhteenvedon tekijänä. Oho. Sen lisäksi olen matkustamassa työn puitteista ensimmäistä kertaa elämässäni Sveitsiin, Geneveen. Sekin on virkistävä asia, uutuudenviehätys.
Kaikkeen hauskaan, mutta ensimmäisellä kerralla niin kovin jännittävään, pääsee osalliseksi, kun vain antaa asioille mahdollisuuden. Ehkä on helpompi heittäytyä, jos on luonteeltaan pikkuisen yllytyshullu, hullunrohkea tai ihan vaan "hullu".
Ihanaa väreilyä tuottavat myös valmiiksi saadut, isot työt. Sisäpostikuoressa tuli A4-arkki, johon on kirjoitettu lausunto tekemästäni kulttuurituotannon YAMK-opinnäytetyöstä. Sain arvosanan 4. Erityisesti lämmittivät maininnat "työn tulokset esitetään selkeästi ja niillä on laajempaa sovellettavuutta sosiaalisen median hyödyntämiseen sekä projektimaisessa toiminnassa, että myös osana organisaatioiden vakiintuneempaa toimintaa. Tämä sovellettavuus yhdessä uuden tutkimuskentän menestyksekkääseen haltuunottoon tekevät opinnäytetyöstä erityisen kiitoksen arvoisen" sekä "työn kieli on hyvää ja tekstin luettavuus kiitettävää".
Kiitos haastatelluille. Kiitos työnantajalle. Kiitos arvioitsijoille. Tulipa kovin pätevä olo.