Miten uskomattoman ihana suomalainen luonto oli kuluneena lauantaina. Ajelimme pienellä porukalla musiikkikasvatuksen lehtorimme väitöstilaisuuteen Jyväskylään. Matkalla ei voinut muuta kuin tasaisin välein huudahtaa: "Voi miten kaunista!" Aurinkoisessa säässä kotimaamme tuntui paratiisilta.
Saman päivän aamuyöstä Suomi oli näyttänyt Hyvinkäällä toiset kasvonsa. Väkivallan, ihmiselämän vähättelyn ja ihmisenä olemisen kyvyn vääristyneet muodot.
Jyväskylässä vastaväittäjänä toiminut kasvatustieteen professori Eero Ropo piti harvinaisen mieleenjäävän ja viisaan johdantopuheen. Hän korosti suuresti musiikin merkitystä ihmiseksi kasvamisessa ja ihmisenä säilymisessä. Hänen mukaansa lapset ja nuoret ovat tilanteessa, jossa median arvot korostavat kohtuuttoman paljon ihmisten välisiä suhteita. Kun oikeassa elämässä niissä väistämättä kohdataan pettymyksiä, seurauksena saattaa olla näitä järkyttäviä väkivallan tekoja - jos mitään muita tärkeitä suhteita ei ole rinnalla. Taide ja musiikki ovat hänen mukaansa tärkeita juuri siksi, että oman tekemisen ja kokemisen kautta syntyy syvällinen, ei-verbaalinen ja muita elämän pettymyksiä kompensoiva tunnesuhde.
Juuri tällä hallituskaudella on päätetty säästää taiteen ja kulttuurin rahoituksesta. Millähän saisi päättäjät ja vaikuttajat lukemaan Laura Huhtinen-Hildénin toissapäivänä hyväksytyn väitöskirjan "Kohti sensitiivistä musiikinopetusta"? Siinä kun tarkastellaan kysymystä, millainen koulutus antaa musiikkipedagogelle ammattitaidon ihmisten kohtaamiseen ja työskentelyyn paremman elämän puolesta!
Runoilija Risto Rasa on kirjoittanut: "Kolmivuotias opettaa minulle kasvien nimiä. Maailmassa on vielä toivoa, ajattelen." Tämä runo tuli minulle mieleen näin äitienpäivän iltana. Kun nimittäin sain vielä klo 23 aikaan houkuteltua 82-vuotiaan äitini joogaamaan kanssani DVD:n ääressä, niin ajattelin että maailmassa on todella paljon toivoa.
Metropoliassa on käynnistymässä unelmakampuksien suunnittelu Myllypuroon, Leppävaaraan, Myyrmäkeen ja Arabianrantaan. Kulttuuriala kootaan Vanhankaupunginlahden ympäristön historiallisiin, mutta samalla aktiivista kaupunkikulttuuria sykkiviin maisemiin. Pop & Jazz Konservatorion kanssa on jo pitkään suunniteltu kokonaisuutta, jossa opiskelijoiden lisäksi saman katon alla olisi alan toimijoita, yhdistyksiä, järjestöjä, yrittäjiä, klubitilaa, muskareita, taidetyöpajoja ja vaikkapa edullista treeni- tai studiotilaa luovien ihmisten muuttuville tilatarpeille. Kun visuaaliset taiteet, mediaosaaminen ja vaatetusala siirtyvät kaikki samalle alueelle, tuloksena on melkoisen lyömätön yhdistelmä positiivista pörinää.
Tärkeintä silti olisi, että saisimme opiskeliojta mukaan miettimään, millaisen kampuksen he haluaisivat ja miten he voivat ottaa tilan omakseen. Alla oleva kuva Metropolian Tavi-talosta kertoo esimerkin, mistä ei haluaisi korkeakouluyhteisössä luopua: kyvystä olla yhdessä, laskea kierroksia, hengittää ja tuntea olevansa kokonainen.
Jos huomaat yhtäkkiä Tikkurilassa jalkakäytävään maalatut iloisen pinkit ja koivunvihreät ruutukuviot, niin olet päässyt mahdollisesti
1) ruutuhyppelijän taivaaseen
2) säkkipillinsoittajan uniin
3) Vantaan Designikkunan äärelle.
Jos valitset ykkösen, niin saat jäädä Metropolian kulttuurialalle suunnittelemaan muiden polvisukissa ja tennareissa kulkevien kanssa uutta nostalgiatietokonepeliä.
Jos valitset kakkosen, niin saat suunnitella pastellivärisestä skottiruutukankaasta itsellesi uuden fillariasun..
Jos valitset kolmosen, niin pääset ihailemaan Metropolian muotoilun, vaatetusalan ja viestinnän opiskelijoiden suunnittelemia prototyyppejä, suunnitelmia, animaatioita, urheiluvaatemallistoja ja vaikka mitä muita projekti- ja opinnätetöitä. Ne on koottu upeaan ja valoisaan kevätnäyttelyyn Vantaan WDC-vuotta varten perustettuun Designikkuna-näyttelytilaan.
Kevätnäyttely 2012 on avoinna ti-pe klo 11-18 ja la klo 11-15 osoitteessa Asematie 3. STIG OMBORD!
