Helsingissä on muotoilupääkaupunkivuonna tuntunut siltä, että kaikki on designia. Jos koululuokka kutoo puiston puihin villalangasta tageja, niin kyse on designista. Jos lähiön ostarilla tuunataan yhdessä polkupyöriä, niin sitä pidetään design-tapahtumana. Designia käytetään etuliitteenä missä vain yhdyssanassa: on deignikkunaa ja designvisaa. WDC Helsinki 2012 -organisaatio kertoo Internet-sivuillaan jopa, että "design pyörittää maailmaa, jossa me kaikki elämme".
Kirjoitin lokakuussa Tiedepolitiikka-lehteen hieman kriittissävyisen jutun design-käsitteen laajentumisesta ja palvelumuotoilusta. Minusta kun on tuntunut kummalliselta, että tapahtumatuottamisesta ja siis kulttuurituottajien ammatista on yhtäkkiä tullut palvelumuotoilua ja soveltavan teatterin menetelmistä design-pelejä. Tähän designin käsitteen venymiseen on nyt myös Hesari kiinnittänyt huomiota esimerkiksi viime lauantaina ja tänään.
Sinänsä ei liene hassumpaa, että käytetään ihmisiä innostavia käsitteitä ja järjestetään tapahtumia, joissa kaupunkilaiset kokevat olevansa pääosassa. Jos suunnittelu-sanan sijaan on voimaannuttavampaa käyttää muotoilun käsitettä, niin liekö suurta ongelmaa? Tärkeätä kai olisi se, että tulos on nautittavaa ja esteettisesti kestävää. Se taas voi olla makuasia. Vai mitä sanotte tästä Singaporen taidesillasta?
Shanghain modernin taiteen museossa MoCA:ssa voivat niin kiinalaiset kuin suomalaiset ekspatriootitkin käydä fiilistelemässä vielä joulukuun alkuun asti kotimaamme värikkäästi muotoiltuja kasvoja Design colours life -näyttelyssä. Ainakin minä tunsin suurta jälleennäkemisen riemua, kun illalla melko pimeässä People´s Parkissa tunnistin yhtäkkiä oikean rakennuksen Maija Isolan tuttujen Marimekko-kankaiden perusteella. Näyttely oli osa Radical Design Weekiä, joka on suurin muotoilupääkaupunkivuoden tapahtuma ulkomailla.
Siinä, missä Metropolian näyttely Urban Inspiration from Finland esitteli shanghailaisille tulevaisuuden kaupunkielämää ja taiteen mahdollisuuksia paremman yhdyskuntasuunnittelun tukena, Design colours life nojasi nostalgiaan: raitakuoseihin, Armi Ratian Bökars-kartanon henkiseen idylliin, suomalaiseen saunaan ja puhtaisiin uimavesiin. MoCA:n näyttely oli esteettisesti ainakin minulle aivan ihana elämys, mutta Metropolian näyttelyn uusia luovia ratkaisuja etsivä lähestymistapa vaikuttavampi.
MoCA:n rakennus on muuten entinen kasvihuone. Uudenlaista kasvatusajattelua sekin: Kiina uskoo tällä hetkellä valtavasti luovuuteen ja sen merkitykseen hyvinvoinnin lisäämisessä. Suomikin uskoi edellisellä hallituskaudella, mutta nyt ajat ovat muuttuneet. Onkohan jo suunnitelmia tehty sen suhteen, millainen kasvihuone, konepaja tai palvelinhalli Musiikkitalosta saataisiin?
Design colours life, MoCA, Shanghai Nov 2012 
Viime viikolla opin uuden käsitteen TIC eli This is China! Kun kahden hengen hotellihuone maksoi vain 38 euroa päivässä, saattoi tyytyväisenä todeta "tii ai sii". Kun hotellin aamiaisella ei saanut lainkaan kahvia eikä mitään muutakaan, minkä voisi tunnistaa paitsi vesimelonin viipaleet, niin "tiiaisii" saattoi kuulua puheessa hieman uudenlaisilla painotuksilla. Kun puoli vuotta sitten sovittu päättäjäseminaarin aikataulu ja ohjelma piti yhteistyöyliopiston toiveesta muuttaa vain vähän ennen h-hetkeä, niin oli hyvä muistaa suomalaisten Kiina-konkareiden neuvo: "persistent, patient, polite".
Metropolia oli viime viikolla näyttävästi mukana Suomi-designin suurtapahtumassa Radical Design Week Shanghaissa. Järjestimme hyvään arjen muotoiluun liittyvän näyttelyn, suomalaisten ja kiinalaisten opiskelijoiden yhteisiä työpajoja, presentaatioita ja korkean tason päättäjäseminaarin sisarkaupunkien Shanghain ja Espoon urbaaneista haasteista. Metropolialaista osaamista kelpasi ylpeänä esittää. Jokin toinen taho olisi ehkä lähtenyt esittelemään muotoilun ja taiteen saavutuksia hieman vähemmän kunnianhimoisesti, mutta me laitoimme kaikki kykymme peliin. Lopputuloksesta voi sanoa: hyvä me, hyvä kulttuurin ja luovan alan klusteri, eläköön suomalainen radikaali design-ajattelu! 