Olen työskennellyt ammattikorkeakoulussamme vuodesta 2006 alkaen erilaisissa tehtävissä. Sitä ennen opiskelin Stadiassa. Ammattikorkeakoulun rytmi on tuttu, lukuvuosiin ja -kausiin jaksottuva. Sillä ei väliä, vaikka organisaatiot muuttuvat, niin kauan kuin akateeminen kalenteri pysyy muuttumattomana.
Jokaisen uuden lukuvuoden alussa vaikuttaa siltä, että henkilöstö, opettajat ja opiskelijat ovat uuden alun innostuksen vallassa. On hauska nähdä kollegoita kesälomien jälkeen, stressitaso on nollassa, tulee kokoontumisia ja kokouksia, nähdään muitakin kuin oman koulutusohjelman ihmisiä, ja lopulta siirrytään innolla arkisen aherruksen pariin. Kaikki tervehtivät toisiaan ja ovat hyvällä tuulella. Sitoudutaan erilaisiin kehittämishankkeisiin ja lupaudutaan istumaan erilaisissa toimikunnissaerilaisiin projekteihin. Toveruuden saattaa aistia. Ponnistellaan koko ammattikorkeakoulun kehittämiseksi, myös yhteisissä urheilutapahtumissa kirkkovenettä soutaen. Ulkonakin on vielä valoisaa aamuisin ja töiden jälkeen!
Syyslukukauden edetessä tapahtuu jotain mystistä: tervehdykset harvenevat, kiire lisääntyy, stressitaso nousee hieman ja alkusyksyn juhlapuheet unohtuvat johtajien korulauseina. Arkinen aherrus vaatiikin paljon enemmän kuin muistimme syksyn alussa. Ylimääräiset kokoukset tekee mieli "skipata", tai ainakaan niissä keskustellut tärkeät asiat eivät tunnu koskettavan itseä. Kollegakin saattaa välillä tympäistä, etenkin jos on ollut tekemisissä työmaalla viimeiset kymmenen vuotta ja niin sanotusti kemiat eivät kohtaa. Mikään ei olekaan muuttunut edellisestä lukuvuodesta.
Ulkonakin on jo pimeää, kylmää ja räntäistä. Tulisi edes kunnon talvi.
Toivoisin Nuorena, kirkasotsaisena idealistina toivoisin nähdä, että toveruus ei katoaisikaan tällä kertaa. Että jaksaisimme ajatella muutakin kuin omia murheitamme. Että voisimme jakaa yhteisen vision ja kulkea sitä kohti yhtenä rintamana. Että voisimme uskoa toveruuden olevan muutakin kuin ulkokultaista sanahelinää; aitoa kollegiaalista kiinnostusta siihen, mitä organisaatiossamme tapahtuu oman, henkilökohtaisen toimen ulkopuolella.