Oletko osallistunut konferenssiin, jossa halutaan saavuttaa osallistujien välille jokin luova liikahdus, rikastava kohtaaminen ja keskinäinen vuoropuhelu?
Onko sinua konferenssissa haastettu tulemaan luovaksi voimaksi sille, mitä ei vielä ole luotu?
Voiko konferenssin tavoitteena olla tutkia sitä, mitä ja miten osallistujat voivat antaa toisilleen?
Onko sinua konferenssissa altistettu haastamaan tuttuja kuvioitasi ja tuttua maailmaasi?
Tällaiset kansainväliset tapahtumat ovat varmasti se, mitä kaikki aikamme viisaat ajattelijat peräänkuuluttavat ja joita maailman johtavat organisaatiot tavoittelevat. Ja voi ihmeiden ihme: me onnekkaat metropolialaiset voimme elää näiden parhaiden kehittämisoppien mukaisesti parhaillaan, kun esittävän taiteen suojissa on meneillään kohtaamisten ja havahtumisten konferenssi, ns. Moreno-päivät. Niiden takana on esittävän taiteen vakinaisena opettajana toimiva työyhteisövalmentaja, tarinateatteri- ja psykodraamakouluttaja Päivi Ketonen, jonka toiminnasta taas kerran tänään vaikutuin. Niinpä hänen tämän päivän konferenssiosuutensa kuuluu ehdottamasti sarjaan "Mistä tänään työpaikalla ilahduin".
Tuli mieleeni, kuinka tärkeä on antaa aplodeja niille, jotka toimivat meidän omilla Metropolian näyttämöillämme ja virittävät meitä uusiin näkyihin.